Hylkeidensuojelualueet ylläpitävät hyljekantoja
Valtion omistamille merialueille perustettiin asetuksella 7 hylkeidensuojelualuetta vuonna 2001. Alueiden tarkoituksena on suojella erityisesti harmaahylkeitä ja niiden elinympäristöjä. Osalla suojelualueista on merkitystä myös itämerennorpan suojelulle. Alueet ovat Metsähallituksen hallinnassa.
Perustetut suojelualueet hyödyttävät myös hyljetutkimusta ja hyljekantojen seurantaa. Luodot ovat myös arvokkaita merellisiä luontotyyppejä. Perustetut alueet sisältyvät joko kokonaan tai osaksi Natura 2000 -verkostoon.
Suojelualueiden ulkoraja on vähintään yhden merimailin (1852 m) etäisyydellä hyljeluodosta tai luotoryhmästä. Alueiden yhteispinta-ala on 188 km², eli noin 0,37 % Suomen merialueiden kokonaispinta-alasta.
Suojelualueet on merkitty virallisille kartoille ja merikorteille. Niiden rajoja ei ole merkitty alueelle. Yksityiskohtaisia karttoja voi tiedustella osoitteesta kirjaamo(at)metsa.fi.
Alueilla on maihinnousurajoituksia.
Hylkeidensuojelualueet:
- Sandkallan–Stora Kölhällen (Porvoo)
- Kallbådan (Inkoo ja Kirkkonummi)
- Mastbådan (Parainen: Nauvo)
- Grimsörarna (Parainen: Korppoo)
- Södra Sandbäck–Sandbäck (Kustavi)
- Snipansgrund–Medelkalla (Mustasaari)
- Möyly (Kemi)
Miksi hylkeidensuojelualueita?
Itämeren hyljekannat vähenivät romahdusmaisesti viime vuosisadalla, alimmillaan kanta oli vain muutama tuhat yksilöä. Väheneminen johtui 1960-luvulle asti liikapyynnistä ja sen jälkeen ympäristömyrkyt vaikuttivat haitallisesti hylkeiden lisääntymiseen. Viime vuosisadan loppuvuosina harmaahyljekanta alkoi hitaasti elpyä. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan hallikanta on kasvanut noin viisi prosenttia vuodesa 2000-luvun alusta saakka, samoin itämerennorppakanta.
Vuonna 2019 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa noin 38 000 harmaahyljettä, joista noin 14 200 Suomen merialueella (v. 2017 n. 30 300 och 9 600). Norppia nähtiin vuonna 2019 Perämeren jäillä noin 12 800 (v. 2017 arvio 13 600 norppaa).
Harmaahylkeet kerääntyvät avovesikaudella ulkomeren äärellä sijaitseville luodoille. Luodoilla on tärkeä merkitys vakituisina lepäilypaikkoina hylkeiden karvanvaihdon aikana touko-kesäkuussa, kovien tuulijaksojen jälkeen kesällä ja sääoloista riippuen myös syksyllä. Sosiaalisina eläiminä hylkeet makailevat mielellään luodoilla hyvin tiheinäkin laumoina. Jäättöminä tai vähäjäisinä talvina lounaissaariston hyljeluodot ovat myös poikimisalueita. Hylkeet liikkuvat pitkin rannikkoa hyljeluodolta toiselle pitkiäkin, jopa sadan kilometrin päivämatkoja. Suojelualueiden ytimenä ovat luodot, joita ympäröivät riittävän suuret vesialueet. Suojelulla taataan, että hylkeet voivat oleskella luodoilla häiriöttä.
Hylkeidensuojelualueiden käyttö
Liikkumista rajoitetaan
Liikkuminen on kielletty hylkeiden suojelualueilla ympäri vuoden puolen merimailin (926 m) sisään jäävällä alueella suojelualuekarttaan merkitystä luodosta tai luotoryhmästä ilman Metsähallituksen lupaa. Suojelualueella liikkuminen puolen merimailin säteen ulkopuolella luodosta tai luotoryhmästä on sallittu 16.6.–31.1., muulloin vain Metsähallituksen luvalla.
Virallisilla vesikulkuväylillä voi liikkua hylkeiden suojelualueillakin ilman Metsähallituksen lupaa. Myös merialueiden valvonta, pelastustoiminta sekä merenkulun turvalaitteiden huolto ja vesikulkuväylien kunnossapito on sallittu ilman Metsähallituksen lupaa.
Sandkallanin–Stora Kölhällenin hylkeidensuojelualueen läpi voi lisäksi kulkea suojelualuekarttaan merkityllä reitillä. Mastbådanin ja Grimsörarnan (Saaristomeren kansallispuisto) sekä Möylyn (Perämeren kansallispuisto) suojelualueet rajautuvat kansallispuistoihin. Liikkumisesta kansallispuiston puolella näiden hyljeluotojen läheisyydessä määrätään puistojen järjestyssäännöissä.
Kalastus ja metsästys
Ammattikalastajien harjoittama troolikalastus, kalastus ohutlankaisilla verkoilla sekä sellaisilla rysillä ja loukuilla, joiden nielusta hylje ei pääse sisään sekä kalastukseen liittyvä liikkuminen on suojelualueilla sallittu puolen merimailin (926 m) kehän ulkopuolella karttaan merkitystä luodosta tai luotoryhmistä. Metsästys on kielletty koko suojelualueella.
Kallbådan
Kallbådanin hylkeidensuojelualueella sijaitsevaa majakkaa voidaan käyttää hoito- ja käyttösuunnitelmassa määritellyllä tavalla muutenkin kuin merialueiden valvontaan, pelastustoimintaan sekä merenkulun turvalaitteiden huoltoon ja vesikulkuväylien kunnossapitoon. Suunnitelman on laatinut Metsähallitus ja vahvistanut ympäristöministeriö. Myös muille hylkeidensuojelualueille voidaan tarvittaessa laatia hoito- ja käyttösuunnitelma.