Raakku eli jokihelmisimpukka

Jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) on erittäin uhanalaiseksi (EN) luokiteltu virtavesiemme nilviäislaji. Se saattaa elää jopa yli 200-vuotiaaksi ja on maamme pitkäikäisin eläinlaji. Raakkuja esiintyy meillä vielä hieman yli sadassa erillisessä virtavesistössä, mutta vain pieni osa Pohjois-Suomen kannoista lisääntyy enää säännöllisesti.

Raakkukantojen heikkeneminen on monivaiheisen ihmistoiminnan tulos. Lajin jokielinympäristöjä on muokattu jo satojen vuosien ajan uittoperkauksin ja vesivoiman tarpeisiin. Tästä on aiheutunut suoria haitallisia muutoksia itse elinympäristöön. Raakun elinkierrossa välttämättömät väli-isäntälajit ovat lohi ja taimen, joiden vaellus- ja lisääntymismahdollisuuksia estää jokien patoaminen.

Virtavesien vanhus kaipaa nuorisoa

Monisatavuotinen helmenpyynti oli juuri ennen lajin rauhoittamista vuonna 1955 tehokkaimmillaan ja tuhoisimmillaan sukeltamisessa käytettyjen paineilmalaitteiden yleistyttyä. Sen jälkeen suo- ja metsäojitukset ovat heikentäneet edelleen vedenlaatua lähes kaikissa Suomen vesistöissä pohjien liettymisen kautta. Tämä kehitys on ollut erittäin haitallista raakun lisääntymiselle, koska joen pohjasedimentin happiolosuhteilla on etenkin raakun varhaisten poikasvaiheiden selviytymiselle ratkaiseva merkitys.

Olisi hyvä merkki, jos raakkupopulaatiossa olisi paljon myös nuoria raakkuja, mutta nykyisin lähes kaikissa raakkuesiintymissä suurin osa on vanhoja yksilöitä.

Raakun suojelu

Lajin suojelutyö on aloitettu kartoittamalla uusia raakkuesiintymiä ja tekemällä kantojen tilan arvioita tunnettujen populaatioiden osalta. Joitakin tällä hetkellä lisääntymättömiä raakkukantoja on myös ryhdytty elvyttämään raakun toukkavaiheen ja väli-isäntäkalanpoikasten allaskasvatuksen avulla. Ensiapuna pidettävän laitoskasvatuksen alustavat tulokset ovat olleet rohkaisevia. Konkreettisten suojelutoimien laajempi vaikuttavuus vaatii kuitenkin niin raakun kuin sen väli-isäntälajien, lohen ja taimenen, hyväksi tehtäviä elinympäristökunnostuksia. Kunnostustoimet on tarpeen kohdistaa sekä uoman rakenteeseen että koko valuma-alueen maankäyttötapoihin kiintoainekuormituksen minimoiseksi.

Raakun suojelun tehostamiseksi tarvitaan myös ajantasaista ja luotettavaa tiedonkulkua viranomaisten ja maankäyttöön liittyvien eri toimijoiden välillä virtavesiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Raakun suojelustrategiassa ja toimenpideohjelmassa on tavoitteena etsiä ja määritellä sellaisia kokonaisvaltaisia keinoja, joilla pystyttäisiin saavuttamaan lajin suotuisan suojelun taso tulevaisuudessa. Vuosina 2021–2027 kunnostetaan lajin elinympäristöjä laajassa LIFE Revives -projektissa.

Raakun elämä ja työt

Satavuotias elämä alkaa alle millin pätkänä

Koirasraakku purskauttaa siemennesteensä veteen naaraiden vastaanotettavaksi. Muutamien viikkojen päästä alle millinen toukka purskahtaa muutaman miljoonan sisaruksen kanssa äitiraakusta veteen.

Glochidiumiksi tai glokidioksi sanottu toukka pitää vielä miniatyyrikuorensa tiukasti kiinni, kunnes löytää nuoren taimenen tai lohen isännäkseen ja kiinnittyy sen kiduksiin. Siellä se elelee vuoden kerran ja pudottautuu sitten virtaveden sora- tai hiekkapohjalle. Pohjaan kaivauduttuaan raakku jatkaa kasvuaan, mutta hitaasti. Jälkeläisiä se pystyy tuottamaan parikymppisenä, mutta pysyy viriilinä vielä vanhuksenakin. Elinaikanaan se voi tuottaa satoja miljoonia toukkia.

Kerran alkuun päästyään raakku voi elää yli 100-vuotiaaksi, ja ennätysyksilöt ovat 280-vuotiaita. Evolutiiviselta iältäänkin raakku on huippua, sillä se eli jo samoihin aikoihin dinosaurusten kanssa.

Ilmainen ja tehokas vedenpuhdistin

Raakku paiskoo hommia meidänkin hyväksemme ihan vaan paikallaan ollen. Se suodattaa 50 litraa vettä vuorokaudessa ravintoa haaliessaan. Tuhat raakkua suodattaa siis 50 000 litraa/vrk ja 100 000 raakkua 5 miljoonaa litraa!

Kun raakkuja voi puhtaassa luonnontilaisessa joessa olla jopa 1000 yksilöä neliömetrillä, voi kuvitella, kuinka tehokas ilmainen vedenpuhdistamo joessa on. Raakku onkin avainlaji, joka samalla luo erinomaisen elinympäristön muille eliölle. Jos avainlaji katoaa ekosysteemistä, katoaa sen mukana moni muukin laji.

Se liikkuu sittenkin – yhdellä jalalla

Raakulla on lihaksia, muun muassa lihaksikas jalka. Kuoren sulkemiseen tarvitaan vielä pari muutakin lihasta. Raakku vetää vettä ja siinä olevia ravintohiukkasia sisäänsä kuoren reunassa heiluvilla sifoilla. Hengitys tapahtuu kiduksilla.

Raakku ei ole mikään pikajuoksija, mutta liikkuupa kuitenkin, hitaasti yhdellä jalalla, jos on tarvetta vaihtaa paikkaa.

Lisätietoa