Kysymyksiä ja vastauksia ennallistamisesta suojelualueilla

Mitä ennallistaminen tarkoittaa?

• Ennallistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden avulla ihmistoiminnan takia heikentynyt, vahingoittunut tai tuhoutunut kohde pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa.
• Suojelualueilla ennallistamisella saadaan kasvatettua jo suojellun pinta-alan ekologista laatua.
• Ennallistamisen ja luonnonhoidon vaikuttavuutta seurataan jatkuvasti – soiden osalta seurantatiedot ulottuvat lähes 40 vuoden päähän. Osalla luontotyypeistä seuranta on vasta äskettäin aloitettu ja kestää jonkin aikaa ennen kuin toimenpiteiden pitkäaikaisvaikutukset tunnetaan.

Mitä hyötyä ennallistamisesta on ja mitä se maksaa?

• Toimenpiteet parantavat heikentyneiden luontotyyppien tilaa ja niillä elävien lajien elinolosuhteita. Lisäksi ennallistamisella on työllistävä vaikutus mm. koneyrittäjille. Parantuneet marjasadot ja kalakannat taas lisäävät alueen virkistyskäytön mahdollisuuksia.
• Ennallistamisen kustannukset vaihtelevat paljon työlajeittain ja -kohteittain. Muutamia yksikkökeskiarvoja: suon ennallistaminen ojat täyttämällä 800 €/ha, metsän ennallistamispoltto 10 000 €/kohde, perinnebiotooppien peruskunnostus 2 500 €/ha, purokunnostus 15 000 €/km.

Miten elinympäristöjä ennallistetaan suojelualueilla?

• Soiden ennallistamisen tavoitteena on vesitalouden palauttaminen ojitetuille tai ojituksen takia heikentyneille soille. Menetelmiin sisältyy ojien täyttäminen tai patoaminen, vesien palauttaminen ympäröiviltä alueilta takaisin kuivahtaneille soille ja tarvittaessa haihduttavan puuston harventaminen tai poisto. Soiden ennallistaminen parantaa suoluontotyyppien tilaa ja edustavuutta sekä vahvistaa soiden putkilokasvi-, sammal-, hyönteis- ja lintupopulaatioita. Myös vesistöt hyötyvät.
• Metsien ennallistamisessa metsän rakenne monipuolistuu ja uhanalaisen lajiston, kuten selkärangattomien ja sienien kannat vahvistuvat. Tavoitteena on kehittää entisten talousmetsien rakennetta lähemmäksi luonnontilaisen metsän rakennetta lisäämällä metsästä puuttuvia ominaisuuksia, kuten lahopuuta ja palanutta puuta. Lehtipuiden vapautuksella ja lahopuiden lisäyksellä saadaan puuttuvia rakennepiirteitä erityisesti eteläisille suojelualueille. Myös jalopuumetsien ja paahdeympäristöjen hoito harjualueilla on tärkeää etelässä. Metsien ennallistamispoltoilla suojelualueiden metsien rakennetta voidaan kehittää ja metsäpaloja tarvitsevien lajien elinoloja parantaa kustannustehokkaalla tavalla.
• Perinneympäristöt, kuten niityt, kedot ja hakamaat ovat lajirikkain elinympäristö Suomen luonnossa ja ne ovat maamme toiseksi yleisin uhanalaisten lajien elinympäristö. Ilman jatkuvaa hoitoa avoimet niityt pensoittuvat ja metsittyvät, ja aiemmin väljät hakamaat kasvavat umpeen. Luonnonhoidossa ylivoimaisesti vaikuttavin ja kustannustehokkain keino on laidunnus. Lisäksi on kohteita, joiden lajisto vaatii niittohoitoa säilyäkseen. Vapaaehtoisten panos on tärkeää käsityötä vaativilla kohteilla. Uusilla hoitokohteilla alkuvaiheen yleisenä toimenpiteenä on puiden ja pensaiden raivaus.
• Lintuvesien vaikuttavimpia kunnostus- ja hoitotoimia ovat veden pinnan nosto, rannat avoimina pitävä laidunnus sekä kasvillisuuden poisto raivaamalla, niittämällä tai ruoppaamalla. Myös hoitokalastuksella, jonka tavoitteena on vähentää särkikalojen ja kasvattaa petokalojen osuutta järvessä, voidaan saada nopeasti hyviä tuloksia. Lisäksi vieraspetojen pyynnillä parannetaan vesi- ja rantalintujen poikastuottoa.
• Meriluonnon eli mereisten lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien ennallistaminen on Suomessa verrattain uutta. Työssä tärkeässä osassa on kokeilla erilaisia ennallistamismenetelmiä ja kerryttää kokemusta niiden toimivuudesta. Ennen varsinaisia ennallistamistoimia selvitetään, mitkä alueet hyötyvät eniten ennallistamisesta ja mitkä ovat ennallistamisen edellytykset näillä kohteilla. Ennallistamistoimiin lukeutuu muun muassa näkinpartaisten ja meriajokkaan istutustyöt sekä matalien merialueiden, kuten fladojen ja jokisuistojen, tilan parantaminen. Nämä ovat myös kaloille tärkeitä kutupaikkoja. Uutena toimenpiteenä on äärimmäisen uhanalaisen meriharjuksen kutupaikkojen ennallistaminen. Tavoitteena on edesauttaa lajin palautumista alueille, joilta se on aiemmin kadonnut.
• Purojen kunnostamisella pyritään palauttamaan muuttunut uoma lähemmäs sen luontaista tilaa. Kun olosuhteet on muokattu sopiviksi, uoma todennäköisesti jatkaa itse luontaista kehitystään. Purokunnostus voi sisältää useita eri toimenpiteitä, kuten puron kutusoraikkojen kunnostusta, uoman monipuolistamista palauttamalla kiviä perattuun uomaan tai puun lisäämistä uomaan. Muita toimia ovat esimerkiksi uomaan laskevien ojien tukkiminen, vaellusesteiden poistaminen, ja vanhojen kuivuneiden uomien vesittäminen alkuperäisen mutkittelun aikaansaamiseksi. Purojen kunnostuksesta hyötyvät kaikki virtavesien lajit. Puron kunnostuksella voikin olla monta tavoitetta kuten lajien (esim. raakku, kalat, pohjaeläimet) elinympäristöjen kunnostaminen, vesistön ekologisen tilan parantaminen tai vedenlaadun parantaminen.

Miten paljon ja kuinka kauan ennallistamista on tehty Metsähallituksen Luontopalveluissa?

• Metsähallituksen Luontopalvelut on parantanut suojelualueiden elinympäristöjen tilaa yhteensä 65 300 ha (653 km²) = Helsingin ja Espoon kaupungin pinta-ala + puolet Vantaan kaupungin pinta-alasta (tilanne marraskuussa 2022).
• Eniten on ennallistettu soita 36 000 ha ja metsiä 18 000 ha. Lisäksi on hoidettu pienialaisia arvokkaita elinympäristöjä kuten lehtoja ja jalopuumetsiä 6 200 ha. Perinnebiotooppeja Luontopalveluilla on jatkuvan hoidon piirissä noin 5 100 ha.
• Luontopalvelut on aloittanut luonnonsuojelualueiden elinympäristöjen tilan parantamisen ennallistamalla jo 1980-luvulla. Toimenpiteiden vaikuttavuutta seurataan valtakunnallisten seurantaverkostojen avulla.
• Luontopalvelut on kehittänyt käytännön ennallistamismenetelmiä ja kehittynyt valtakunnan merkittävimmäksi osaajaksi. Osaamista levitetään myös muihin organisaatioihin Suomessa ja ulkomailla.
• Luontopalvelujen toteuttama ennallistamistoiminta vilkastui 2000-luvulla METSO-ohjelman, LIFE-hankkeiden ja vuodesta 2020 alkaen Helmi-elinympäristöohjelman myötä.