Maakotka

Maakotka (Aquila chrysaetos) on vaarantunut (VU), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji. Maakotkan esiintyminen on keskittynyt Oulujoen pohjoispuolelle, jossa pesii noin 90 % kaikista Suomen maakotkapareista. Eteläisimmät pesinnät ovat Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Varsinais-Suomessa.

Vielä 1800-luvun lopulla maakotka pesi Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko Suomessa. Tuolloin alkanut voimakas vaino hävitti lajin eteläisestä Suomesta, ja 1960-luvulla maakotka pesi vain Itä- ja Pohjois-Suomen rauhallisilla erämaa-alueilla. Lisäksi muutamia pareja pesi Suomenselän alueella. Maakotka rauhoitettiin vuonna 1962 ja kanta alkoi kasvaa 1970-lopulla niin, että nykyään pesivien parien määrä on vuosittain 350–478 paria.

Maakotka lentää.
Maakotka. Kuva: Martti Rikkonen.

Maakotka vaatii rauhallisen elinympäristön

Tutkimukset ovat osoittaneet, että maakotka karttaa ihmistä eikä pesi ihmistoiminnan välittömässä läheisyydessä. Pahin uhka onkin kaikenlainen häirintä pesäpaikoilla. Sopivien pesäpuiden puute, kanalintujen ja muun ravinnon, kuten jänisten, vähentyminen sekä kemikalisoituminen voivat uhata lajia kasvavassa määrin. Vaino on vähentynyt.

Tyypillinen pesä sijaitsee syrjäisillä metsäalueilla, joilla on sopivasti aukeita alueita saalistusmaiksi. Pesä sijaitsee tavallisesti vanhassa männyssä mutta joskus myös kuusi, haapa tai jopa koivu kelpaavat. Tunturialueella pesä saattaa sijaita myös kalliokielekkeellä. Samaa pesää voidaan käyttää vuosikymmeniä.

Kaksi isoa, vahvanokkaista petolintua risupesässä korkealla männyn latvassa, kuvattu ilmasta. Taustalla metsää.
Maakotkat pesällään. Kuva: Stefan Siivonen.

Maakotkan suojelu

Suojelutyön perusta on, että pesäpaikat tunnetaan. Pesistä yli 80 % on Metsähallituksen mailla, ja noin 40 % pesistä sijaitsee erilaisilla luonnonsuojelukohteilla. Reviirillä voi olla jopa yli viisi pesää, ja niiden löytäminen vaatii jatkuvaa työtä. Metsähallituksen monikäyttömetsissä kaikki toimet pesän lähellä ovat kiellettyjä. Lisäksi jos pesintä on käynnissä, 1000 metrin etäisyydellä pesäpuusta ei toimita 15.2.–31.7. Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa, ja tämän alueen eteläpuolisessa Suomessa 1.2.–31.7. Yksityismailla olevien pesien osalta ELY-keskukset neuvottelevat maanomistajien kanssa suojelun toteutuksesta.

Maakotkien porotaloudelle aiheuttamat vahingot korvataan reviiriperusteisesti. Paliskunta saa vuosittain korvausta sen mukaan, kuinka paljon sen alueella on asuttuja ja poikasia tuottavia maakotkareviirejä.

Metsähallitus vastaa maakotkan valtakunnallisesta seurannasta ja maakotkien porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimista töistä. Seurannassa lintuharrastajilla on merkittävä rooli.

Metsähallitus maksaa aiemmin tuntemattoman maakotkan tai merikotkan pesästä Pohjois-Suomessa ilmoittajalle 100 euron löytöpalkkion. Ilmoitukset Stefan Siivoselle.

Vastuuhenkilö Metsähallituksessa on Eetu Sundvall, eetu.sundvall@metsa.fi

Maakotkan pesintätietoja

Maakotkan pesintätulos oli sekä vuonna 2023 että 2022 hyvä, vuonna 2021 se oli ollut hieman keskimääräistä huonompi. Pesintätulos vuonna 2020 oli hyvä lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä tulos oli erittäin huono.

Pesintätulos 2019 oli koko seurantahistorian parhaimpia. Onnistumiseen vaikutti tuolloin etenkin hyvä ravintotilanne runsastuneiden kanalintukantojen ja jäniksien hyvän määrän takia. 551 reviiristä tarkastettiin 501 ja niissä löydettiin 211 rengastusikäistä poikasta. Vuonna 2018 maakotkan pesintätulos oli puolestaan erittäin heikko koko esiintymisalueella. Huonoon tulokseen vaikutti eniten talven ja kevään huono ravintotilanne. Asuttuja reviirejä todettiin tuolloin 368. Onnistuneita pesintöjä oli 92, joissa 108 rengastusikäistä poikasta. Vuonna 2017 maakotkan pesintätulos oli erityisen heikko lähes koko esiintymisalueella, onnistuneita pesintöjä oli 94, ja pesissä 98 rengastuikäistä poikasta.

Lisätietoa