Maakotka

Maakotka (Aquila chrysaetos) on vaarantunut (VU), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji. Maakotkan esiintyminen on keskittynyt Oulujoen pohjoispuolelle, jossa pesii noin 90 % kaikista Suomen maakotkapareista. Eteläisimmät pesinnät ovat Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Varsinais-Suomessa.

Vielä 1800-luvun lopulla maakotka pesi Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko Suomessa. Tuolloin alkanut voimakas vaino hävitti lajin eteläisestä Suomesta, ja 1960-luvulla maakotka pesi vain Itä- ja Pohjois-Suomen rauhallisilla erämaa-alueilla. Lisäksi muutamia pareja pesi Suomenselän alueella. Maakotka rauhoitettiin vuonna 1962 ja kanta alkoi kasvaa 1970-lopulla niin, että nykyään pesivien parien määrä on vuosittain 362–496 paria ja onnistuneiden pesintöjen määrä on 100–200.

Maakotka lentää.
Maakotka. Kuva: Martti Rikkonen.

Maakotka vaatii rauhallisen elinympäristön

Tutkimukset ovat osoittaneet, että maakotka karttaa ihmistä eikä pesi ihmistoiminnan välittömässä läheisyydessä. Pahin uhka onkin kaikenlainen häirintä pesäpaikoilla. Sopivien pesäpuiden puute, kanalintujen ja muun ravinnon, kuten jänisten, vähentyminen sekä kemikalisoituminen voivat uhata lajia kasvavassa määrin. Vaino on vähentynyt.

Tyypillinen pesä sijaitsee syrjäisillä metsäalueilla, joilla on sopivasti aukeita alueita saalistusmaiksi. Pesä sijaitsee tavallisesti vanhassa männyssä mutta joskus myös kuusi, haapa tai jopa koivu kelpaavat. Tunturialueella pesä saattaa sijaita myös kalliokielekkeellä. Samaa pesää voidaan käyttää vuosikymmeniä.

Kaksi isoa, vahvanokkaista petolintua risupesässä korkealla männyn latvassa, kuvattu ilmasta. Taustalla metsää.
Maakotkat pesällään. Kuva: Stefan Siivonen.

Maakotkan suojelu

Suojelutyön perusta on, että pesäpaikat tunnetaan. Pesistä yli 80 % on Metsähallituksen mailla, ja noin 40 % pesistä sijaitsee erilaisilla luonnonsuojelukohteilla. Reviirillä voi olla jopa yli viisi pesää, ja niiden löytäminen vaatii jatkuvaa työtä. Maakotkalla käytetään pesäpuusta 1 000 metrin suojaetäisyyttä, jossa ei toimita Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa 15.2.–31.7. ja tämän alueen eteläpuolisessa Suomessa 1.2.–31.7. Yksityismailla olevien pesien osalta ELY-keskukset neuvottelevat maanomistajien kanssa suojelun toteutuksesta.

Maakotkien porotaloudelle aiheuttamat vahingot korvataan reviiriperusteisesti. Paliskunta saa vuosittain korvausta sen mukaan, kuinka paljon sen alueella on asuttuja ja poikasia tuottavia maakotkareviirejä.

Metsähallitus vastaa maakotkan valtakunnallisesta seurannasta ja maakotkien porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimista töistä. Seurannassa lintuharrastajilla on merkittävä rooli.

Metsähallitus maksaa aiemmin tuntemattoman maakotkan tai merikotkan pesästä Pohjois-Suomessa ilmoittajalle 100 euron löytöpalkkion. Ilmoitukset Eetu Sudvallille.

Vastuuhenkilö Metsähallituksessa on Eetu Sundvall, eetu.sundvall@metsa.fi

Lisätietoa