Kysymyksiä ja vastauksia naalin suojelusta

Miksi naali on uhanalainen?

Naalia metsästettiin voimakkaasti 1900-luvun alussa sen turkin vuoksi, mikä lähestulkoon johti naalin häviämiseen Suomesta sekä Pohjoismaisen kannan voimakkaaseen pienenemiseen ja yhtenäisen naalikannan pirstoutumiseen toisistaan erillään oleviin osakantoihin naalin koko esiintymisalueella Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Lisäksi naaleja menehtyi poronhoitoalueella suden myrkkypyynnin sivusaaliina ja niitä myös metsästettiin haittaeläimenä, kuten muitakin petoja. Siitä huolimatta, että naali rauhoitettiin 1930-luvulla, naaleja lienee metsästetty ja menehtynyt edelleen vuosikymmenien ajan rauhoituksen jälkeenkin. Myöhemmin ketun levittäytyminen tuntureille metsästyksen vähennyttyä, susien puuttuessa ja ihmistoiminnan lisääntyessä on vaikeuttanut naalikannan palautumista ja pakottanut naalit ylemmäs tuntureille vähempituottoisille alueille, joissa sopuli- ja myyräravintoa ei ole niin hyvin tarjolla. Naalille ongelmia aiheuttaa myös se, että hyviä myyrä- ja sopulivuosia ei ole enää niin usein kuin aiemmin.

Miten naalia suojellaan?

Metsähallitus vastaa naalin suojelusta Suomessa. Suojelutyöhön kuuluu naalien lisäruokinta automaattien avulla sekä ketun pyytäminen naalin keskeisiltä esiintymisalueilta. Suojelutoimia tehdään yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa. Lisäksi Norjan puolella vapautetaan tarhassa kasvaneita naaleja luontoon.

Miten tarhattujen naalien vapauttaminen luontoon eroaa saman, mutta erivärisen eläimen eli siniketun päästämisestä luontoon?

Norjan Oppdalissa tarhattujen ja kasvatettujen luonnon villinaalien vanhemmat ovat skandinaavista alkuperää eli siitä geneettisestä populaatiosta, joka oli kuolemassa sukupuuttoon ennen suojelutoimien alkua. Turkistarhanaalit ovat jalostettuja eläimiä, eivätkä todennäköisesti pärjäisi omillaan luonnossa. Niiden päästäminen luontoon voisi myös sotkea geneettisesti alkuperäisen naalikannan ja johtaa pahimmillaan naalin sukupuuttoon Skandien alueella. 

Mitä kesän tullen ja retkeilyn lisääntyessä pitää ottaa huomioon naalin kannalta?

Kesäkaudella tärkein ohje on pysyä kaukana, jos epäilee päätyneensä esimerkiksi naalin pesän läheisyyteen. Suositeltava vähimmäisetäisyys on 300 metriä. Toivomme, että myös ruokinta-automaatit jätetään rauhaan. Tärkeää on myös tuoda ruoantähteet pois tunturista, sillä ne hyödyttävät ennen kaikkea naalin pahinta kilpailijaa eli kettua.

Miksi naalia ruokitaan?

Ruokinta-automaatit tarjoavat naaleille vain lisäruokaa. Naalit syövät aina ensisijaisesti luontaista ravintoaan, erityisesti sopuleita ja myyriä. Lisäruoan tarkoitus on ensisijaisesti parantaa varsinkin alle yksivuotiaiden naalien selviytymistä ensimmäisestä talvestaan ja tukea naalien pesimismenestystä myös huonoina myyrävuosina. Tämä auttaa Fennoskandian vielä liian pientä naalikantaa kasvamaan elinvoimaiseksi ja levittäytymään uusille alueille ja yhdistämään osapopulaatioita toisiinsa.

Tavoitteena on, että vuosien saatossa ruokinta-automaatit käyvät turhiksi ja naali palaa pysyvästi Suomen ja Fennoskandian tunturiluontoon.

Suomen tuntureilla on noin 30 ruokinta-automaattia, Norjan ja Ruotsin puolella yhteensä noin 250. Naalin suojelutyön parhaat käytännöt ovat siis käytössä koko Fennoskandiassa. Naali ei tunne valtakuntien rajoja, joten yhteistyö Ruotsin ja Norjan kanssa on kannan suojelemiseksi tärkeää.

Milloin naalin ruokinta on aloitettu?

Suomessa otettiin käyttöön ensimmäinen ruokinta-automaatti vuonna 2015. Myös Ruotsissa ja Norjassa otettiin automaatit käyttöön 2000-luvulla.

Mitä nappuloita naalille syötetään?

Ruokinta-automaateista löytyvien nappuloiden merkki vaihtelee. Tärkeimpänä kriteerinä on viljattomuus. Olemme valinneet naaleille syötettävien nappuloiden koostumuksen eläinlääkäreiden kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta. Norjassa ja Ruotsissa nappuloilla on samat kriteerit kuin Suomessa.

Naalin ruokinta-automaatti on suunniteltu niin, ettei aikuinen kettu pääse automaatin ”ruokasaliin” syömään.

Miksi kettua pyydetään naalin vuoksi?

Naali on Suomessa äärimmäisen uhanalainen eläin. Ennen kesää 2022 naali ei ollut pesinyt Suomen tuntureilla yli kahteenkymmeneen vuoteen. Kettujen metsästys on tärkeä toimi, kun naaleja yritetään palauttaa tuntureille.

Naalia isompi kettu kilpailee naalin kanssa samoista, vuodesta toiseen käytettävistä pesäpaikoista ja ravinnosta. Suurempana eläimenä kettu karkottaa naalit asuttamiltaan alueilta. Ketun leviäminen tunturialueilla on ilmastonmuutoksen ohella äärimmäisen uhanalaisen naalin selviytymisen vakavin uhka Pohjoismaiden tuntureilla. Talvien muuttuminen ja ihminen toimillaan edistää naalin pahimman kilpailijan ketun lisääntymistä tuntureilla.

Kettuja vähennetään kohdennetulla metsästyksellä naalin esiintymisen ydinalueilla pohjoisimmilla tuntureilla metsästysaikaan kevättalvella.

Aiotaanko kettuja jatkossakin pyytää naalin esiintymisalueelta? Kuinka monta kettua keskimäärin poistetaan vuosittain?

Kettukantaa harvennetaan potentiaalisella naalin pesintäalueella – lähinnä tunturialueella ja puunrajalla, jonne kettu on levittäytynyt, eli erityisesti Enontekiön ja Utsjoen kunnissa. Kettujen metsästys on erityinen toimi niillä alueella, jossa naali jo pesii. Kettujen pyynnillä ei hävitetä kettukantaa, sillä kettuja on runsaasti metsäisemmillä alueilla, joissa se luontaisemmin esiintyy.

Kettu on Suomessa ja muissakin pohjoismaissa riistalaji, jota metsästetään voimassa olevien metsästysaikojen puitteissa myös naalialueilla. Paikalliset metsästäjät pyytävät kettuja samoilla alueilla myös omatoimisesti. Kettuja metsästetään ympäri Suomen: vuonna 2024 noin 46 000 kettua (lähde: Riistakeskus). Metsähallitukselle ilmoitettuja, naalialueilla (Käsivarsi, Pöyrisjärvi, Paistunturia ja Kaldoaivi) pyydettyjä kettuja oli vuonna 2024 yhteensä 314 kappaletta. Keskimäärin kettuja pyydetään näiltä alueilta vuosittain 150–350 yksilöä.