Saimaannorpan tärkeimmät pesimäalueet
Sivun alaosassa on karttapalvelu, josta löytyvät saimaannorpan pesätihentymät, Saimaalle perustetut luonnonsuojelualueet ja niillä voimassa olevat liikkumisrajoitukset. Metsähallitus toimittaa saimaannorpan pesäaineistot ja pääosin Itä-Suomen yliopiston keräämät makuupaikka-aineistot myös Suomen Lajitietokeskuksen Laji.fi-palveluun, josta avoimet aineistot löytyvät 5 km:n karkeistuksella.
Saimaannorppa on herkimmillään häiriölle tammikuusta huhtikuuhun, kun emot etsivät sopivaa pesäpaikkaa, synnyttävät ja imettävät kuutteja rantakinoksiin kaivamissaan pesissä ja lauhoina talvina ilman pesän suojaa. Pesän ulkopuolelta kantautuvat äänet ja lähestyvä ihminen saavat norpan pakenemaan veteen. Toistuvat pakosukellukset häiritsevät imetystä ja aiheuttavat stressiä, mikä voi johtaa jopa kuutin kuolemaan. Saimaannorpan pesä ei näy hangen pinnalle.
Saimaannorpalle soveltuvat pesäpaikat syntyvät joka talvi luonnostaan samoille, sopivasti lunta kinostaville luodoille ja rannoille. Vuosittaisesta pesälaskennasta kertynyttä pesien sijaintitietoa hyödyntäen tehty paikkatietoanalyysi kuvaa Saimaan eri osien merkitystä saimaannorpan pesimäalueina. Analyysin pohjalta laadittu pesätihentymäkartta osoittaa alueet, joilla saimaannorpan pesiä on tiheimmin ja joilla talvella liikuttaessa riski häiritä norpan pesintää on suurin.
Pesätiheyskartta auttaa välttämään tarpeetonta liikkumista siellä, missä riski häiritä norpan pesintää on suurin. Pesätihentymien osoittaminen kartalla ei rajoita talviaikaista liikkumista, mutta karttapohjainen tieto norpalle tärkeimmistä pesimäalueista parantaa ihmisten mahdollisuuksia turvata norpalle pesärauha. Kartoilla näkyvät myös Saimaalle perustetut luonnonsuojelualueet ja niillä voimassa olevat liikkumisrajoitukset. Koska norpan pesäkinos ei näy hangen pinnalle, koko Saimaalla on hyvä kiertää luodot ja rantakinokset kaukaa; saimaannorpan pesäkinoksia on myös pesätihentymien ulkopuolella.
Rantarakentaminen
Saimaannorppa otetaan huomioon rantojen maankäyttöä suunniteltaessa (rantayleiskaavat, ranta-asemakaavat) sekä rakentamisen lupaharkinnassa. Pesätihentymät antavat ensikäden tietoa myös kaavoituksen käyttöön, mutta tarkempi suunnittelu ja luvitus edellyttävät tarkemman pesätietoaineiston tulkintaa. Voimassa oleviin kaavoihin pesätihentymätiedolla ei ole suoraa vaikutusta.
Analyysimenetelmä
Kartoille rajatut saimaannorpan pesätihentymät perustuvat paikkatietoanalyysiin, jossa norpan pesäpaikkatietoja hyödyntäen muodostettiin pesinnän tiheysvyöhykkeet. Pesätihentymien rajaus perustuu saimaannorpan pesäpaikkojen sijaintitietoihin vuosilta 2000–2019. Pesätihentymäkarttoja tehtäessä pesille annettiin painokertoimet (lisääntymispaikka eli poikaspesä 5 ja levähdyspaikka eli makuupesä 1). Poikaspesät saivat suuremman painokertoimen, sillä ympäristöstä kantautuva häiriö on haitallisempaa emolle ja kuutille kuin pesässä lepäävälle aikuiselle norpalle. Tämän jälkeen pesien yhteenlasketut pistemäärät summattiin 250 x 250 metrin ruutuihin: esim. jos yhden ruudun alueella on kaksi poikaspesää ja yksi makuupesä, niin arvoksi on saatu 11. Seuraavaksi laskettiin ruutujen (250 x 250 m) painotettujen poikas- ja makuupesäarvojen summa 1 250 metrin säteellä kunkin ruudun keskipisteestä. Tästä ruutuaineistosta tehtiin jatkuva rasteripinta, joka luokiteltiin summatun painoarvon mukaan vyöhykkeiksi. Keskittyneisyysvyöhykkeet esitetään kartalla kaksivärisenä pesätihentymätasona, jossa saimaannorpan pesien sijaintitiheys kasvaa vaaleansiniseltä tummansiniselle vyöhykkeelle siirryttäessä. Yksittäisten pesien sijainti ei käy ilmi aineistosta. Muista alueista poiketen Puruveden alueelle laaditussa kartassa häiriöherkät pesimäalueet on tehty asiantuntija-arviona vuosien 2000–2023 pesimäaineiston perusteella. Paikkatietoanalyysi on tarkoitus toistaa ja päivittää kartta noin viiden vuoden välein.