Saimaannorpan suojelu
Tehostunut suojelu tuottaa tulosta. Metsähallituksen asiantuntija-arvion mukaan saimaannorpan kannan koko on 495 yksilöä. Alimmillaan kanta oli 1980-luvun alussa alle 150 norppaa. Kannalla tarkoitetaan talvehtinutta yksilömäärää ennen helmi-maaliskuussa syntyneitä poikasia.
Metsähallitus vastaa saimaannorpan kannanseurannasta ja suuresta osasta suojelutoimia. Lukuisat paikalliset vapaaehtoiset, WWF Suomi ja Itä-Suomen yliopisto avustavat käytännön töissä. Toiminnan toteuttamiseen Metsähallituksella on paikallisten ELY-keskusten myöntämät luvat poiketa luonnonsuojelulain 70 §:n mukaisesta saimaannorpan häiritsemiskiellosta.
Norppien lisääntymistulosta, elinalueen laajuutta, kuolleisuutta ja kannan kokoa seurataan ja arvioidaan vuosittain. Lisäksi pesimäolosuhteita turvataan apukinoksien ja keinopesien avulla. Pesälaskenta on välttämätöntä saimaannorpan kannan seuraamiseksi ja suojelutoimien suuntaamiseksi tehokkaasti. Metsähallitus organisoi pesälaskennat ja apukinostyöt koko Saimaalla, ja on mukana kehittämässä ja asentamassa kelluvia keinopesiä yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa.
Apukinoksia tehdään nykyään vuosittain, sillä pesimäajan sääolosuhteita on mahdoton ennustaa. Apukinokset ovat tärkeitä erityisesti vähälumisina talvina, jolloin luonnonkinoksia ei muodostu tai ne sulavat aikaisin lauhan ja sateisen kelin takia. Keinopesät turvaavat pesintää myös talvina, jolloin lunta on liian vähän ja vahvaa jääpeitettä ei muodostu.
Saimaannorppakannan suojelua ohjaa ympäristöministeriön hyväksymä saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma , joka uusitaan viiden vuoden välein, viimeksi vuonna 2022.
Norpan suojaksi tehdyt kalastusrajoitukset annetaan valtioneuvoston asetuksella viisivuotiskausiksi, viimeksi vuonna 2021. Metsähallitus valvoo kalastusrajoitusalueita. Pohjois-Savon ELY-keskus vastaa kalastusrajoitusten sopimisesta osakaskuntien kanssa.
Verkkokalastuskielto on voimassa 15.4.–30.6. Sen tavoite on suojella erityisesti norpan poikasia hukkumasta kalaverkkoihin. Norpalle vaarallisimmat pyydystyypit on kielletty rajoitusalueella ympäri vuoden. Esimerkiksi katiskan nielu ei saa olla venytettynä 15 cm suurempi, eikä riimuverkkoja, iskukoukkuja tai pitkää siimaa saa käyttää. Voimassa olevat kalastusrajoitukset ja rajoitusalueet voit tarkistaa osoitteesta kalastusrajoitus.fi.
Alueelliset ELY-keskukset voivat hankkia norpan suojelulle tärkeitä alueita suojelutarkoituksiin tai maanomistajat voivat perustaa yksityisiä suojelualueita. Luonnonsuojelualueilla sijaitseville pesimäalueille voidaan asettaa talviaikaisia maihinnousukieltoja ja joillakin vesialueilla on rajoitettu moottoriajoneuvojen käyttöä talvisin.
Maa- ja metsätalousministeriön kanssa on laadittu norpan pesimisen huomioon ottava, talviaikainen Saimaan juoksutusstrategia, joka sisältyy Saimaan juoksutussääntöön. Strategian mukaan Saimaan vedenpinnan korkeuden vaihtelun tulee olla alle 20 cm selkävesien jäätymisen ja 20.3. välisenä aikana.
Saimaannorpan suojelu perustuu laajaan tieteellisen tutkimukseen. Tutkimuksia tehdään yhdessä mm. Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja eläintautitutkimuksista vastaavan Ruokaviraston kanssa.
Lajin suojelua edistetään myös hankkeissa. Saimaannorppa-LIFE (2013–2018) oli Euroopan unionin osin rahoittama suurhanke, jossa otettiin käyttöön apukinosten kasaaminen alkutalven jäille vähälumisina talvina. Hankkeessa selvitettiin pesäpoikaskuolleisuutta, pesimäaikaisten häiriöiden määrää, norppien liikkumista sekä kalastuksen määrää ja kohdistumista. Myös norpparajoitusten valvontaa vesillä lisättiin. Hankekumppanit tarjosivat myös tietoa ja neuvontaa vapaa-ajan kalastajille, asukkaille ja kunnille.
Vuoden 2020 lopussa käynnistynyt Yhteinen saimaannorppamme -LIFE jatkaa tutkimusta ja toimenpiteitä.