Perinneympäristöt luonnonsuojelualueilla
Perinneympäristöt eli perinnebiotoopit ovat lajirikkain elinympäristö Suomen luonnossa. Ilman aktiivisia hoitotoimia avoimet niityt pensoittuvat ja metsittyvät, ja aiemmin väljät hakamaat tihentyvät liian tiheiksi niittylajistolle.
Perinnebiotooppien hoito erityisen tärkeää uhanalaisen lajiston kannalta, sillä perinnebiotoopit ovat toiseksi yleisin uhanalaisten lajien elinympäristö, jossa elää noin neljännes uhanalaisesta lajistostamme. Myös monet aiemmin tavalliset niittylajit ovat taantuneet voimakkaasti niiden elinympäristöjen vähetessä. Nykyisin perinnebiotooppeja on jäljellä vain alle prosentti tilanteesta 1950-luvulla, jolloin karja laidunsi laajalti ja talvirehu niitettiin luonnonniityiltä.
Perinneympäristöjä eli erilaisia niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia hoidetaan valtion luonnonsuojelualueilla vuosittain yli 5 000 hehtaarin alalla. Tärkeimpiä hoitokohteita valtion suojelualueilla ovat pohjoisten jokivarsien tulvaniityt, Itä-Suomen kaskitalouden perinnemaisemat, Saaristomeren kansallispuiston harvinaiset lehdesniityt sekä lajirikkaat niityt ja kedot eteläisessä Suomessa.
Hoidettuja perinneympäristöjä löytyy useista kansallispuistoista, joissa niihin pääsee helposti tutustumaan. Kansallispuistojen lisäksi valtion mailla perinnebiotooppeja on useilla muilla suojelualueilla tai suojelutarkoituksiin hankituilla alueilla eri puolilla maata.
Metsähallituksen perinnetilat ovat entisiä, pieniä viljelytiloja, joita hoidetaan edelleen perinteisin menetelmin ja joissa vaalitaan myös vanhoja viljelylajikkeita ja kotieläinrotuja. Viljelyssä harvinaistuneiden maatiaiskasvien säilyttäminen on tärkeää geneettisen monimuotoisuuden vuoksi. Esimerkiksi Korteniemen perinnetilaa Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa hoidetaan 1910-luvun tapaan ja siellä kasvatetaan Aunus-ruista, kahta ryvässipulikantaa, vanhaa kuitupellavalajiketta ja kahdeksaa maatiaisperunakantaa. Suojelualueiden niittyjä vuokrataan karjanomistajille laitumiksi, ja osa laiduntavasta karjasta on vanhoja suomalaisrotuja kuten itäsuomenkarjan nautoja eli kyyttöjä.
Metsähallituksen monikäyttömetsissä hoidetaan perinneympäristöjän n. sadan hehtaarin alalla. Perinnebiotooppeja hoidetaan myös yksityisillä suojelualueilla, yhteensä jo noin 7 000 hehtaaria.
Metsähallituksen Luontopalvelut osallistuu yksityisten suojelualueiden hoidon organisointiin, suunnitteluun ja alkukunnostukseen tarvittaessa yhdessä maanomistajien ja ELY-keskusten kanssa. Yhteensä erilaisilla luonnonsuojelualueilla hoidetaan kolmannesta koko maan hoidetusta perinnebiotooppialasta. Suojelualueiden perinnebiotooppien hoitoalaa pyritään merkittävästi lisäämään lähivuosina kohdentaen hoitoa erityisesti lajirikkaimmille ja arvokkaimmille kohteille.
Miten hoito toteutetaan Metsähallituksessa? Lue lisää sivulta Perinneympäristöjen hoito. Sivulta löytyvät hoidon yhteyshenkilön yhteystiedot, linkkilistaus ja lista julkaisuista.
Lisätietoa perinneympäristöjen suojelusta
- Arvokkaimmatkin perinneympäristöt voivat jäädä ilman laiduneläimiä – Perinneympäristöillä elää yli neljännes uhanalaisesta lajistostamme (pdf, 65 kt)
- Kysymyksiä ja vastauksia perinnebiotoopeista
- Perinne-ELO: Perinnebiotooppien hoidon asiantuntijaryhmä
- Metsähallitus yksityisten suojelualueiden hoitajana
- Historiakohteet Metsähallituksen hoidossa (classic.luontoon.fi)
- Perinnebiotooppien uhanalaisuus (ymparisto.fi)
- Perinneympäristöt Suomessa (wwf.fi)
- Raatikainen, K. J. & Raatikainen, K. 2015: Valtion maiden perinnebiotooppien pinta-alaselvitys 2014. (julkaisut.metsa.fi)
- Pekkanen, T., Raatikainen, K. & Mussaari, M. 2015: Yksityisen suojelualueiden perinnebiotooppien pinta-alaselvitys 2013. (julkaisut.metsa.fi)
- Kemppainen, R. & Lehtomaa, L. 2009: Perinnebiotooppien hoidon tila ja tavoitteet. (doria.fi)
- Raatikainen (toim.) 2009: Perinnebiotooppien seurantaohje. (julkaisut.metsa.fi)