Monikäyttömetsien monimuotoisuus
Biologisen monimuotoisuuden turvaaminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen on yksi strategiamme ja vastuullisuusohjelmamme ydinkohdista. Myös useat lait ja standardit määrittelevät työtämme monimuotoisuuden eteen.
Kokonaisuus on tärkeä
Teemme työtä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi koko Metsähallituksen voimin.
Metsätaloudessa turvaamme monikäyttömetsien monimuotoisuutta. Suurin panostuksemme monimuotoisuuden eteen ovat monikäyttömetsien luonto- ja erityiskohteet, jotka olemme siirtäneet omalla päätöksellämme metsätaloustoimien ulkopuolelle tai niitä käsitellään rajoitetusti.
Metsätalouden ulkopuolella on 9 prosenttia monikäyttömetsistä. Näillä alueilla on noin 100 000 luontokohdetta ja noin 30 000 uhanalaisten lajien esiintymää.
Toinen tärkeä panostus monikäyttömetsien monimuotoisuuteen on metsiin jättämämme lahopuu. Valtakunnallisten metsäinventointien mukaan monikäyttömetsissämme on keskimääräistä enemmän lahopuuta – luonto- ja erityiskohteilla kaksin- tai kolminkertaisesti keskiarvoa enemmän. Koko Suomen lahopuumäärästä runsas puolet, noin 73 miljoonaa kuutiota, on valtion mailla.
Oma iso kokonaisuutensa metsätalouden ympäristönhoidossa on tärkeiden elinympäristöjen aktiivinen hoitaminen. Luonnonhoitotoimia teemme metsätaloustoimien yhteydessä, ja satsaamme niihin nyt enemmän kuin koskaan.
Ekologinen verkosto monimuotoisuuden pohjana
Metsätaloudessa metsää tarkastellaan maisematasolla kokonaisuutena, jossa monimuotoisuuden turvaamiskeinot vaihtelevat alueesta riippuen. Monikäyttömetsissä ekologinen verkosto muodostaa pohjarakenteen erilaisille alueille ja määrittää myös niiden käsittelyä.
Ekologinen verkosto koostuu suojelukohteista, ekologisista yhteyksistä ja tukialueista. Nämä alueet ovat metsänkäsittelytoimien ulkopuolella, tai niitä käsitellään varovasti niiden erityisluonne huomioon ottaen.
Luontokohteet kokonaan toiminnan ulkopuolella
Ekologisen verkoston ytimen muodostavat luonnonsuojelualueet, arvokkaat luontokohteet sekä osa lajiesiintymistä.
Luontokohteita ovat muun muassa lehdot ja jalopuumetsiköt, aarniometsät ja runsaslahopuustoiset kangasmetsät, paahdealueet, perinneympäristöt, kalliot ja jyrkänteet, rehevät suot sekä pienvesien lähiympäristöt, lähteet sekä puron- ja noronvarsimetsät. Osa näistä arvokkaista elinympäristöistä on metsä- ja luonnonsuojelulaissa määriteltyjä kohteita.
Näillä kohteilla ei harjoiteta metsätaloutta tai se on rajoitettua.
Ekologiset käytävät ja tukialueet edistävät lajien leviämistä
Metsätaloustoiminnan ulkopuolelle rajattuja ytimiä yhdistävät ekologiset käytävät ja askelkivet, joiden tavoitteena on ylläpitää tai parantaa eliölajien leviämismahdollisuuksia. Lisäksi ekologiseen verkostoon kuuluu erilaisia tukialueita, kuten ympäristöarvometsiä ja monimuotoisuuden erityisalueita. Myös virkistyskäyttö- ja maisemakohteet toimivat ekologisen verkoston tukena.
Erityiskohteiden toimenpiteet suunnittelemme erikseen
Erityiskohteiden suunnittelu ja käsittely räätälöidään tapauskohtaisesti. Välittömästi suojelualueisiin rajautuvien metsien käsittely suunnitellaan yhteistyössä Metsähallituksen luontopalvelujen asiantuntijoiden kanssa.
Metsähallituksella on monenlaisia omalla päätöksellä perustettuja erityisalueita. Aluekohtaisella suunnittelulla turvataan siellä olevat erityiset ympäristöarvot. Pienten suojelualueiden tai luontokohdekeskittymien ekologista arvoa voidaan lisätä sijoittamalla erityiskohteet niiden läheisyyteen.
Alue-ekologisen verkoston kohteisiin voi tutustua Retkikartassa
Alue-ekologisen verkoston kohteisiin voi tutustua Retkikartta-palvelussa, jossa tiedot valtion monikäyttömetsien sijainnista ja niissä olevista erityiskohteista on julkaistu omana karttatasonaan. Palvelussa näkyvät kokonaan toiminnan ulkopuolelle rajatut luontokohteet ja muut erityiskohteet kuten maisema- ja retkeilyalueet sekä muita kohteita, joilla toimitaan niiden erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla.
Monikäyttömetsien nähtävyyskohteet, esimerkiksi kulttuuriperintökohteet ja luonnonmuistomerkit, saa näkyviin nähtävyyskohdevalikosta.
Lisäämme lahopuun määrää aktiivisesti
Monet metsien uhanalaiset lajit tarvitsevat lahopuuta. Monikäyttömetsissä turvaamme ja lisäämme lahopuiden määrää säästämällä kaiken kuolleen puun ja jättämällä kaikille käsittelyalueille eläviä säästöpuita aikaisempaa runsaammin.
Säästöpuiksi jätetään poikkeuksellisen järeät ja erikoiset puuyksilöt sekä kolopuut. Säästöpuuryhmissä suositaan järeitä lehtipuita, erityisesti kookkaita haapoja ja raitoja. Järeät mäntysäästöpuut ovat merkittäviä myös suurten petolintujen mahdollisina pesäpuina.
Säästöpuiden keskittäminen on lahopuusta riippuvaisen lajiston kannalta tehokkaampaa kuin yksittäiset säästöpuut tai muutaman puun ryhmät. Säästöpuuryhmillä on myös huomattava merkitys maisemalle.
Elävät säästöpuut kehittyvät pitkällä aikavälillä lahopuiksi puiden kuollessa. Lahopuun määrää lisätään myös tekemällä hakkuiden yhteydessä tekopökkelöitä. Pökkelöt ovat 3-4 metrin korkeudelta katkaistuja eläviä puita, jotka näin muuttuvat nopeasti lahopuuksi.
Monimuotoisuudelle tärkeiden lahopuun ja järeän haavan määrän kehittymistä valtion mailla seurataan valtakunnan metsien inventoinnin avulla. Monikäyttömetsissä pitkän aikavälin lahopuutavoite on noin 10 m³ hehtaarilla. Lahopuutavoitteeseen pyritään säästöpuita jättämällä, metsän luontaisen sukkession kautta, tuottamalla aktiivisesti lahopuuta ja jättämällä kuollut puu korjaamatta. Monikäyttömetsien metsämaalla on lahopuuta keskimäärin 8,1 m3/ha (VMI 2018-2022).
Järeän haavan määrää lisätään aktiivisesti jättämällä metsänkäsittelyssä alueille riittävästi lehtipuita. Järeää haapaa on valtion mailla valtakunnan metsien inventoinnin mukaan noin 0,4 m³ hehtaarilla ja sen määrä on kasvussa.
Monikäyttömetsissä lahopuun määrää lisää kuolleen puun jättäminen korjaamatta ja tekopökkelöiden tuottaminen puunkorjuun yhteydessä. Vuositasolla tavoitteena on tehdä noin 100 000 pökkelöä.
Kerromme lahopuuta koskevaa tilastotietoa vuosittain mm. Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet -raportissa.
Hoidamme luontoa metsätaloustoimien yhteydessä
Metsähallitus Metsätalous Oy:ssa panostamme yhä enemmän metsäluonnonhoitoon ja olemmekin rekrytoineet riveihimme lisää luonnonhoidon osaajia.
Monikäyttömetsissä hoitotöiden tarve, kohteet ja mahdollisuudet vaihtelevat alueittain. Vuonna 2019 selvitimme monikäyttömetsien luonnonhoidon ekologista tarvetta ja tuotimme muun muassa arvion potentiaalisista aktiivisten luonnonhoitotöiden kohteista. Pinta-alallisesti suurin luonnonhoidon potentiaali on ennallistettavissa soissa. Soiden ennallistamisen ja vesitalouden hoidon osalta tulemme huomioimaan ilmastovaikutukset yhä paremmin ennallistamalla mieluummin rehevämpiä kitu- ja joutomaan ojitettuja soita kuin karuja soita.
Suomen hallitus on linjannut, että metsätaloudessamme panostetaan vahvasti aktiiviseen luonnonhoitoon, ilmastokestävyyteen sekä virkistyskäytön huomiointiin. Esimerkkejä sovituista uusista toimista ovat muutokset turvemaiden käsittelyssä, metsien kasvun lisäys lannoituksen ja jalostetun taimiaineksen avulla sekä uusi luonnonhoitotoimenpiteiden ohjelma. Ohjelma pitää sisällään muun muassa lehtojen ja paahdeympäristöjen luonnonhoitoa, soiden ennallistamista, tulen käytön lisäämistä sekä purojen kunnostusta ja kalojen vaellusesteiden poistamista.
Metsätalouden aktiiviset luonnonhoitotoimet
Metsähallitus Metsätalous Oy:n aktiivisia luonnonhoitotoimia ovat soiden ennallistaminen, purojen kunnostus, vaellusesteiden poistaminen virtavesissä, haitallisten vieraslajien torjunta, paahdeympäristöjen ja lehtojen hoito sekä luonnonhoidollinen kulotus ja säästöpuuryhmien poltto.
Suunnittelemme ja toteutamme luonnonhoitotyöt kustannustehokkaasti muun metsätaloustyön yhteydessä ja keskitämme ne luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiin kohteisiin.
Tarkat tiedot eri luonnonhoitotoimien toteutuneista määristä löytyvät vuosi- ja vastuullisuusraporteista sekä Yleiset, yhteiskunnalliset velvoitteet -raporteista julkaisuportaalista.
Soiden ennallistaminen monikäyttömetsissä
Valtion laajat maa- ja metsäalueet tarjoavat hyvät edellytykset säilyttää ja kehittää laajojen suokokonaisuuksien luontoarvoja. Metsätalouden toiminnan yhteydessä ennallistettavat suot pyrimme löytämään toisaalta suojelualueiden läheisyydestä tai toisaalta kitumailta ja muilta karuilta ja heikkokasvuisilta palstoilta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi 70–80-luvuilla ojitetut suot, joiden ojitus ei ole onnistunut.
Ennallistamme suot täyttämällä tai patoamalla ojat sekä poistamalla puustoa tarvittaessa. Pyrimme ennallistamisessa hyvään suunnitteluun ja kustannustehokkuuteen: esimerkiksi ennallistettavan alueen puusto voidaan poistaa samassa yhteydessä lähialueiden hakkuiden kanssa ja ojien patoaminen tehdä toisen palstan kunnostusojituksen yhteydessä.
Ennallistetut suot merkitään Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään toiminnan ulkopuolelle jääviksi alue-ekologisiksi kohteiksi. Tulevaisuudessa näillä soilla ei tehdä enää hakkuita tai muitakaan soiden vesitalouteen vaikuttavia toimenpiteitä.
Metsätalous Oy:n monikäyttömetsissä on tehty viime vuosina soiden ojittamista noin 1500 – 2000 hehtaarin alalla ympäri Suomen. Tarkat tiedot on kerrottu vuosi- ja vastuullisuusraporteissa.
Luonnonhoidollinen kulotus ja säästöpuuryhmien poltto monikäyttömetsissä
Tuli on yksi keskeisiä keinoja edistää luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä. Suomessa elää monia lajeja, jotka ovat riippuvaisia metsäpalojen tuottamista elinympäristöistä, kuten palaneesta puusta. Ennen aktiivista maastopalojen torjuntaa metsien palaminen oli olennainen osa havumetsiemme luontaista kehityskulkua. Aktiivisen metsäpalojen torjunnan vuoksi monet paloista riippuvaiset lajit ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Polttojen tarkoituksena on tuottaa palanutta ja hiiltynyttä puuainesta, josta monet lajit ovat riippuvaisia.
Talouskäytössä olevissa valtion monikäyttömetsissä toteutetaan tyypillisesti metsän uudistusalojen luonnonhoidollisia kulotuksia sekä säästöpuuryhmien polttoja. Toimet tehdään Metsätalous Oy:n omalla tulorahoituksella. Polttoja on monikäyttömetsien alueella toteutettu viime vuosina noin 400 – 500 hehtaarin alalla vuosittain ympäri Suomen.
Suojelualueilla toteutetaan lisäksi ennallistamispolttoja. Eri alueilla tehtävät poltot tukevat toisiaan.
Erilaiset poltot suunnitellaan mahdollisuuksien mukaan kohdistettavan samoille maantieteellisille alueille eri vuosina, jotta mahdollistetaan ns. palojatkumoalueiden syntyminen. Palojatkumon tarkoituksena on, että samalle alueelle syntyy säännöllisesti tuoretta paloaluetta, joka tarjoaa elinympäristöjä siitä riippuvaiselle lajistolle.
Vaellusesteiden poistaminen ja purojen kunnostus monikäyttömetsissä
Metsähallituksen monikäyttömetsissä kulkee 36 000 kilometriä metsäteitä. Teiden peruskorjausten yhteydessä tarkistetaan, syntyykö tierummusta vaellusestettä kaloille tai muille vesieliöille. Este voi syntyä esimerkiksi rummun kuivuudesta, liian suuresta virtausnopeudesta tai rummun alapuolelle syntyvästä pudotuksesta.
Helpoimmissa tapauksissa vaellusesteen voi korjata rummun alapuolista vesipintaa nostamalla tai asentamalla rumpu uudelleen. Jos kyse on koski- tai virtapaikasta, tien peruskorjauksen yhteydessä voidaan harkita rummun vaihtoa avopohjaiseen kaarisiltaan. Jos tietä käytetään paljon, kaarisillan yhteyteen eläimille jätettävä kuivakäytävä voi olla tarpeen.
Purojen kunnostamiset tehdään yhteistyössä Metsähallitus Eräpalvelujen asiantuntijoiden kanssa.
Lehtojen ja paahdeympäristöjen hoito monikäyttömetsissä
Tehokkaan maastopalojen torjunnan vuoksi paahdeympäristöjä ei enää synny samoin kuin aiemmin, kun metsäpalot olivat säännöllisiä. Ravinteikkaita lehtoja raivattiin aiemmin muuhun maankäyttöön. Näiden seurauksena lehdoissa ja paahdeympäristöissä elävien lajien määrä on vähentynyt.
Metsätalouden monikäyttömetsissä tehdään aktiivisia toimia lisätä lehdoissa ja paahdeympäristöissä elävien lajien elinympäristöjä. Lehdot on rajattu talouskäytön ulkopuolelle arvokkaiksi elinympäristöiksi.
Metsätalouden monikäyttömetsissä sijaitsevia paahde- ja lehtoelinympäristöjä hoidetaan, jotta niiden ominaisuudet ja sopivuus niille ominaiselle lajistolle paranevat.
Lehtojen hoito tarkoittaa tyypillisesti esimerkiksi varjostavien kuusten poistoa lehdoista.
Paahdeympäristöjen hoitoon kuuluu esimerkiksi maanpinnan aktiivista paljastamista sekä hakkuita joilla lisätään alueelle paahteisuutta ja valoa. Paikoin tehdään myös lajien, esimerkiksi ketoneilikan, siirtoistutuksia tai luonnonhoidollista kulottamista, joka vähentää kasvillisuutta ja lisää avoimuutta.
Hallittu hoitamattomuus hyödyttää riistaeläimiä
Metsätalouskäytössä oleviin monikäyttömetsiin myydään vuosittain kymmeniä tuhansia metsästyslupia.
Riistan elinympäristöjen hoidossa sovitetaan yhteen metsätalouden ja riistatalouden tarpeita. Monikäyttömetsiä voi metsänhoidon keinoin ylläpitää ja kehittää hyvinä riistan elinympäristöinä. Tavoitteena on turvata riistaeläinten elinolot ja säilyttää riistakannat elinvoimaisina ja metsästettävinä.
Riista liikkuu laajoilla alueilla ja tarvitsee erilaisia elinympäristöjä ja ravintoa eri vuodenaikoina. Tehokkain ja pitkävaikutteisin tapa hoitaa riistaa onkin sen elinympäristöjen säilyttäminen, kunnostaminen ja uusien ympäristöjen luominen.
Taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa harjoitetaan ”hallittua hoitamattomuutta”: Taimikoita ja kasvatusmetsiköitä ei perata liian perusteellisesti, vaan ainoastaan arvopuuston kasvua häiritsevä vesakko poistetaan.
Teeren elinympäristöjä parannetaan suosimalla lehtipuuryhmiä avoimissa ympäristöissä. Pyy viihtyy tiheissä metsäympäristöissä, joissa metsänhoidossa on säästetty etenkin leppiä. Hirvi- ja jäniskannat taas ovat kasvaneet lähes kaikkialla Suomessa nuorten metsien lisääntymisen myötä.
Metsolla erityisasema luonnonhoidossa
Metso kuuluu monikäyttömetsien luonnonhoidon kannalta erityisen tärkeisiin lajeihin. Tästä syystä metson soidinalueiden hoidolla on erityisasema riistan elinympäristöjen hoidossa ja Metsähallituksella on siihen erilliset ohjeet.
Metso suosii varttuneita metsiä, mutta ei välttämättä vaadi vanhaa metsää, sillä se tulee hyvin toimeen myös kasvatusmetsissä. Puuston tiheysvaihtelu ja riittävä alikasvos ovat metsolle tärkeitä metsän rakennetekijöitä.
Metsän peitteellisyys on metsolle tärkeä maisematason tekijä. Yksilön vuotuinen elinpiiri voi käsittää satoja hehtaareja. Metsolle tulee olla tarjolla erityyppisiä elinympäristöjä vuodenkierron eri vaiheisiin.
Uudistushakkuuvaiheen metsissä soitimen säilyminen turvataan varovaisin ja vaiheistetuin hakkuin. Sen sijaan kasvatusmetsien soidinalueet voidaan harventaa normaalisti, jotta ne eivät pääse kasvamaan metsolle liian tiheiksi.
Yhteistä työtä luonnon hyväksi
Etsimme ennallistettavia kohteita ja teemme luonnonhoitotoimia usein yhdessä Metsähallitus Luontopalvelujen ja Metsähallitus Eräpalvelujen asiantuntijoiden kanssa. Monesti yhteistyössä on mukana muitakin kumppaneita. Esimerkiksi monikäyttömetsissä ennallistettavien soiden valumavesiä voidaan ohjata lähellä olevien luonnonsuojelualueiden soille. Myös samojen urakoitsijoiden käyttö metsätalouden ja luonnonsuojelualueiden urakoissa on järkevää.
Osallistumme useisiin luonnon monimuotoisuutta lisääviin yhteishankkeisiin, esimerkiksi Metsäpeura Life (2016 – 2023), Hydrologia Life (2017 – 2023), Liito-orava-LIFE (2018 – 2025), Beetles LIFE (2018 – 2023) ja LIFE Revives (2021 – 2027).
Vuonna 2019 Metsähallitus ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) solmivat yhteistyösopimuksen soiden ennallistamisesta Suomen luonnonsuojeluliiton Hiilipörssi-rahoituksella. Ensimmäiset kohteet toteutettiin jo samana vuonna. Työn tavoitteena on palauttaa ojituksessa kärsinyt suoekosysteemi takaisin kohti luonnontilaa. Metsähallitus vastaa kohteiden suunnittelusta ja töiden toteutuksesta.