Alue-ekologinen suunnittelu
Alue-ekologisessa suunnittelussa laajan metsäalueen luontoa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, johon kuuluvat sekä luonnonsuojelualueet että valtion monikäyttömetsät erityiskohteineen.
Valtion maiden ekologinen verkosto koostuu luonnonsuojelualueista ja monikäyttömetsien arvokkaista luonto- ja erityiskohteista sekä niiden välillä kulkevista ekologisista käytävistä ja ns. askelkivistä, joita pitkin kasvi- ja eliölajit pääsevät leviämään. Metsätalous on näillä alueilla rajoitettua tai alueet ovat metsätalouskäytön ulkopuolella.
Tutustu alue-ekologisen verkoston kohteisiin
Alue-ekologisen verkoston tiedot löytyvät Metsähallituksen Retkikartta-karttapalvelussa.
Tiedot valtion monikäyttömetsien sijainnista ja niissä olevista erityiskohteista on julkaistu omana karttatasonaan.
Palvelussa näkyvät kokonaan toiminnan ulkopuolelle rajatut luontokohteet kuten aarniometsät ja lehdot sekä muut erityiskohteet kuten maisema- ja retkeilyalueet sekä muita kohteita, joilla toimitaan niiden erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla.
Monikäyttömetsien nähtävyyskohteet, esimerkiksi kulttuuriperintökohteet ja luonnonmuistomerkit, saa näkyviin nähtävyyskohdevalikosta.
Retkikartta.fi:ssä julkaistun aineiston myötä virkistykseen sopivien maastokohteiden sekä monimuotoisuudeltaan hienojen luontokohteiden löytäminen on entistä helpompaa.
Alue-ekologisen suunnittelun tavoite on myös turvata metsien monikäyttö ja luontaiselinkeinojen harjoittaminen. Tätä varten suunnittelussa kartoitetaan riistan elinympäristöt, maisema-arvot sekä kulttuurikohteet. Pohjois-Suomessa porotalouden tarpeet ovat tärkeällä sijalla. Luonnon virkistyskäyttömahdollisuudet otetaan erityisesti huomioon matkailun kannalta tärkeillä alueilla.
Metsähallitus on tehnyt alue-ekologista suunnittelua jo lähes 30 vuotta. Alue-ekologinen suunnittelu kehitettiin Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä 1990-luvulla Suomen olosuhteisiin soveltuvaksi Landscape ecology -malliksi. Alusta asti tavoitteena oli alueen luontaisen monimuotoisuuden säilyttäminen pitkällä aikajänteellä. Tämä tarkoittaa sekä alueen luontaisten ekosysteemi- ja elinympäristötyyppien säilyttämistä että niihin sitoutuneen luontaisen lajiston suojelua. Suunnittelun lähtötilanteena on alueella vallitseva tila ja tavoitteena on nykyisin tunnettujen eliölajien säilyminen elinvoimaisina populaatioina.
Vuosien mittaan verkostoa on täydennetty erilaisten luontoinventointien, uusien suojelupäätösten ja toimenpidesuunnittelun yhteydessä.
Valtion maiden alue-ekologinen verkosto on jatkuvasti päivittyvä
Alue-ekologiseen verkostoon kuuluu monenlaisia kohteita, ja se on luonteeltaan dynaaminen. Osa kohteista on myös kokonaan pysyvästi metsätalouskäytön ulkopuolella. Uusia kohteita löydetään ja lisätään paikkatietoon jopa päivittäin. Lisäksi olemassa olevia kohteita ja ekologisia yhteyksiä tarkennetaan, niiden tietoja ja geometrioita päivitetään ja tarvittaessa myös poistetaan. Suunnittelun lähtökohtana on ajantasainen tieto ja verkoston vaikuttavuus.
Alue-ekologisen verkoston päivitystyö 2015–2020
Toteutimme laajan alue-ekologisen verkoston päivitystyön vuosina 2015–2020. Aluksi laadimme alue-ekologisen tarkastelun periaatteet ja menetelmäkuvauksen alue-ekologisen verkoston yhtenäistämiseksi ja ajantasaistamiseksi.
Ohjeistuksen pohjalta tarkastimme ja päivitimme alue-ekologiset verkostot alueittain. Päivitystyössä arvioimme alue-ekologisen verkoston toimivuutta ja teimme verkostoon tarvittavat korjaukset ja päivitykset. Tavoitteena oli parantaa alue-ekologisen verkoston laatua ja vaikuttavuutta. Samalla etsimme uusia potentiaalisia luonto- ja erityiskohteita.
Alue-ekologisten verkostojen päivitystöihin alueellisesti voit tutustua seuraavilla sivuilla.
Verkoston arviointi
Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus tekivät 2023 Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arvioinnin. Raporttiin on saatavissa jukuri.luke.fi-palvelussa:
Alue-ekologisen suunnittelun arviointi tehtiin edellisen kerran vuosina 2000–2001.