Pakurikääpää luonnonsuojelualueilta vain luvanvaraisesti tutkimustarkoituksiin

Pakurikäävän kerääminen metsistä on viime aikoina vilkastunut niin kotitalous- kuin kaupalliseen käyttöön sen oletettujen terveysvaikutusten vuoksi. Pakurikäävän kerääjillä ei useinkaan ole riittävästi tietoa kääpien keräämisen luvanvaraisuudesta ja pakurikääpää on tietämättä saatettu kerätä myös luonnonsuojelualueilta.

Rikoslaissa on säädetty oikeudesta hyödyntää luonnonvaraisia kasveja ja muita vastaavia luonnontuotteita ja siellä säädetään myös sienestysoikeudesta. Kääpien keräämisestä ei ole erikseen säädetty. Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä ja sienien kerääminen kuuluu jokaisenoikeuksiin. Kääpien kasvutapa kuitenkin vaihtelee, ja puussa kasvavan käävän saa irrottaa vain puuta tai kantoa vahingoittamatta.

Pakurikääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin, joka ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Ympäristöministeriön jokaisenoikeuksia koskevan raportin (5.9.2012, s. 87) mukaan pakurikääpä on kasvutavaltaan sellainen, että sen irrottaminen puuta vahingoittamatta ei ole mahdollista. Tästä johtuen pakurikäävän kerääminen ei ole sallittua jokaisenoikeudella.

Metsähallituksen Luontopalvelut ei myönnä keräyslupia pakurikäävän ja sen kasvannaisen keräämiseen valtion luonnonsuojelualueilta muihin kuin tutkimustarkoituksiin.

Pakurikääpä syntyy viottumiin lehtipuiden rungoilla

Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on varsin yleinen lehtipuiden lahottaja koko maassa. Pakurikääpää esiintyy yleisimmin hies- ja rauduskoivuissa, mutta tämä lahottaja voidaan tavata myös leppien ja pyökkien kyljissä. Kääpä muodostaa elävissä puissa mustan, epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin, johon ei kehity itiöitä. Pakurikäävän itiöemät kehittyvät vasta puun kuoltua, jolloin itiöemät muodostuvat rungonmyötäisiksi sienen rungosta irroittaman kuori- ja puukerroksen väliin.

Pakurikäävän tartunta tapahtuu kaikenlaisiin vioittumiin lehtipuiden rungoilla. Pakuria on tavattu usein esim. pakkashalkeamista, vaikka itiöiden levintää tapahtuu nähtävästi vain syksyllä. Yksivuotinen, litteä itiöemä ilmestyy kuolleen puun kuoren alle ja repäisee sen halki. Itiöstä kehittyneet sienirihmastot tunkeutuvat elävään puuhun kuoren vioittumien kautta ja tappavat puun yleensä 5–7 vuodessa.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on sallinut sen pakurikäävän käytön pienimuotoisesti, esimerkiksi teen ja mausteiden sekä ravintolisien yhteydessä. Evira katsoo, että laajempi käyttöönotto edellyttää, että pakurikäävälle myönnetään uuselintarvikeasetuksen mukainen ravintolupa.

Lisätietoa