Ihmisen toiminnalla on ollut merkittävä heikentävä vaikutus vesistöjen tilaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Yhtenä uhkatekijänä ovat olleet metsäautoteiden rakentamisten yhteydessä muodostuneet vaellusesteet. Teiden rakentamisten yhteydessä joudutaan tekemään erilaisia vesistöylitysratkaisuja, joiden on havaittu toimivan vesieliöiden vaellusesteenä sekä vaarantavan myös maaeläinten liikkumista uomaa pitkin.

Suurin osa vaellusesteistä on tierumpuja, jotka on asennettu liian korkealle tai alapuolinen purouoma on syöpynyt. Tällöin voi muodostua putous, joka estää vesieliöiden nousun. Vaellusesteitä ovat myös liian voimakas virtausnopeus rummun sisällä, rumpurakenteen sileys, veden mataluus sekä rakenteen suulla olevat kivi-, jäte- ja karikepadot.

Suomen tieverkostossa on arviolta noin 120 000 vesistöylitystä, joista siltoja on 25 000 ja rumpuja 95 000. Noin puolet tierummuista muodostavat täydellisen, osittaisen tai ajoittaisen liikkumisesteen kaloille ja muille vesieliöille sekä maaeläimille. Virtavesien esteettömyys kaikille vesieliöille kuuluu vesienhoidon vaatimuksiin. Vanhoja vaellusesteitä tulee poistaa, eikä uusia saa syntyä. Yksistään vaellusesteen poistaminen voi palauttaa suuren osan purosta vesieliöiden käyttöön. Tällöin edistetään monimuotoisuutta ja elvytetään uhanalaisia vaelluskalakantoja.

Esteet pois II -hanke toteutettiin vuosina 2019–2020 ja tavoitteena oli valtakunnallisen ekologisen rumpuohjeistuksen viimeistely yhdessä Metsäteho Oy:n kanssa ja ohjeistuksen testaaminen. Lisäksi vaellusesteiden korjaaminen konetyönä, inventoitujen kohteiden päivittämisen ohjaus Metsähallituksen ja Metsäkeskuksen paikkatietoaineistoihin sekä valtakunnallisen vaellusestehankkeen valmistelu.

Hanke oli Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Metsähallituksen rahoittama, ja hankkeesta vastasi Metsähallituksen Eräpalvelut.

Hankkeen julkaisut eivät ole täysin saavutettavassa muodossa. Mikäli tarvitset hankkeen materiaaleja, olethan yhteydessä eraluvat(a)metsa.fi.