LIFE ENABLE -hanke hyödynsi aiemman e-Natura2000.edu -hankkeen kokemuksia. Loimme eurooppalaisen koulutusohjelman nimeltä European Nature Academy (“Euroopan Natura-akatemia”). Akatemia antoi luonnonhoitajille lisäkoulusta, ja koulutuksen saaneet kehittivät oppimiskokonaisuuksia edelleen.

EUROPARC valitsi alkuvuoden 2024  koulutukseen Euroopan Natura-akatemiaan 120 osallistujaa. Koulutus järjestettiin etäopiskeluna, joka kesti tammikuun lopulta maaliskuun puoliväliin. Suomalaisia oli mukana 7.

Tavoitteet

Tavoitteena oli tarjota Natura 2000 -verkoston hoitajille laajasti saatavilla olevia ja räätälöityjä oppimiskokemuksia. Tähän pyrittiin kehittämällä, testaamalla ja toteuttamalla innovatiivisia ja esteettömiä koulutustoimia. Toiminta tuki EU:n linjauksia parantamalla luonnonhoitokäytäntöjä Natura 2000 -alueita sisältävässä laajennetussa suojelualueverkostossa.

Keskeisenä ajatuksena on, että kaikki Natura 2000 -verkostossa tai sen yhteydessä työskentelevät voivat

• edistää verkostoitumista ja vertaisoppimista
• parantaa ymmärrystään siitä, että heidän roolinsa on enemmän kuin luonnon monimuotoisuuden suojelua – he ovat tärkeitä toimijoita, kun pyritään edistämään EU:n Biodiversiteettistrategian 2030 tavoitteita paikallisella, kansallisella ja Euroopan tasolla
• saada tietoa ja oppeja työnsä keskeisistä lainsäädännöllisistä, teknisistä ja hallinnollisista näkökohdista
• soveltaa teknistä osaamistaan hankkimalla, parantamalla ja kehittämällä käytännön valmiuksia ja pätevyyksiä, joita he tarvitsevat vastuidensa hoitamisessa ja kehittää samalla rakentavia suhteita ja kumppanuuksia Natura 2000 -sidosryhmien kanssa
• kehittää valmiuksiaan edistää ekosysteemien ja erityisesti metsien ja merialueiden tarjoamien palvelujen tehokasta hoitoa.

Euroopan Natura-akatemia tarjoaa mahdollisuuksia kouluttautua edelleen kouluttajiksi, mentoreiksi tai hankkeen oppimiskokemusten välittäjiksi. Lisäksi se loi kokonaisuuden toistettavia kursseja ja räätälöityjä oppimistoimintoja, joissa hyödynnetään niin kontaktiopetusta kuin verkko-oppimistakin. LIFE ENABLE -hanke sovelsi käytännön kehittämis- ja toteutustapoja sisällön ja oppimistapojen tarkistamiseen ja päivittämiseen. Tämä perustui osallistujien, tuutorien ja ulkoisten asiantuntijoiden palautteeseen osana jatkuvaa ammatillista kehittämisohjelmaa, joka on rakennettu tarkoituksenmukaisesti Euroopan luontoa ja sen hoitajia varten.

Kokemuksia meri- ja metsäluonnon työpajoista 2023

William Velmala, Uudenmaan ELY-keskus:

– Natura-akatemian merikurssilla siirryttiin pintaa syvemmälle merensuojelualueiden hoidon ja hallinnan maailmassa. Pääsimme oppimaan ja ratkomaan pienryhmissä kysymyksiä muun muassa luontoarvojen tunnistamisen ja turvaamisen sekä rauhoitusvyöhykkeiden käytön ja hallinnan saralla. Etelä-Ranskassa, Välimerellä sijaitseva Côte Agathoisen merensuojelualue tarjosi erinomaiset puitteet oppia merensuojelualueiden hoitoa ja hallintaa käytännössä. Suojelualueiden hoitoon liittyvät haasteet ovat Välimerellä hyvin erilaisia kuin Suomessa, mutta ryhmätöissä työstettiin myös Itämereen liittyviä kysymyksiä. Eri puolilta Eurooppaa tulevilla ihmisillä on hyvin vaihtelevat lähtökohdat ja ajatukset, joten kurssi oli intensiivinen oppimiskokemus itse kullekin.

• Williamin postaus ja kuvia (Linkedin.com)

Aija Nieminen, Metsähallitus, Luontopalvelut

– Mikä viikko! Natura-akatemian merityöpaja tarjosi koko draaman kaaren mereisten suojelualueiden perustamisesta niiden tehokkaaseen seurantaan, hallinnointiin sekä valvontaan. Päivät venyivät pikkutunneille saakka ja mielenkiintoisinta, mutta samalla myös haastavinta, oli työskentely pienryhmissä eri kansallisuuksien kanssa. Meillä Suomessa mereisillä suojelualueilla harvemmin on yhtä kokonaista tiimiä hoitamassa suojelualuetta, kun taas tällainen työskentelytapa on muualla Euroopassa hyvinkin yleistä. Kurssi antoi laajempaa perspektiiviä suojelualueiden hoitoon ja hallintaan sekä ennen kaikkea toi meidät kurssilaiset yhteen. Jos joskus tulevaisuudessa tarvitsen toisen eurooppalaisen kollegani näkemyksiä, tiedän että hän on vain yhden sähköpostin päässä.

Suvi Haapalehto, Metsähallitus, Luontopalvelut

– Viikko oli todella kiva ja ajatuksia herättävä. Vieläkin tuntuu, että asiaa tuli sen verran paljon, että menee hetki sulatellessa kaikkea. Ihan parasta olivat keskustelut eurooppalaisten kollegoiden kanssa. Ne antoivat syvällisempää näkökulmaa kuin itse kurssin sisältö. Monet ihan samanlaiset asiat askarruttavat meitä eri maissa, ratkaisut ja lähestymistavat voivat olla kuitenkin ihan erilaisia. Se voi johtua Natura-alueiden totutusta hoidosta tai muista maan rajoitteista kuten lainsäädäntö ja metsätalous yleensä tai sitten ihan vain siitä, että asioita on totuttu tekemään tietyllä tavalla.

– Meidän pitäisi olla oikeasti ylpeitä omasta verkostostamme sekä myös mitä kaikkea yhteiskunnassa monimuotoisuuden eteen tehdään. Se toivottavasti voi olla esimerkkinä myös muille maille. Mutta on meillä myös opittavaa. Ihan ensimmäisenä jo talvella tajusin, että toimimme erittäin paljon sisäänpäin kääntyneenä. Me kyllä huomioimme sidosryhmiä ja maanomistajia ja keskustelemme talonkin sisällä paljon. Mutta olisi hyvä, jos olisimme aktiivisesti yhteiskunnassa keskustelussa mukana.

Sara Lankinen-Timonen, Metsähallitus Metsätalous Oy

– Silmiä avaavaa oli, kuinka eri tavalla eri maissa Natura-alueita on toteutettu ja hoidettu. Toisaalta tuli havaittua, että hyvin samojen haasteiden kanssa painitaan eri puolilla Eurooppaa, esimerkiksi vieraslajit ja eri sidosryhmien tavoitteiden yhteensovittaminen, ja toisaalta jokaisella lisäksi vähän omanlaisensa hankaluudet oman maan olosuhteisiin tai käytänteihin liittyen. Hyviä keskusteluja tuli käytyä osallistujien kanssa ja omaankin työhön saattoi saada vinkkejä muiden kokemuksista.

Koulutus käynnistyi kurssilla Saksassa helmikuussa 2023

Hakemusten perusteella valittiin ensimmäiselle kurssille 60 osallistujaa, jotka opiskelivat pääasiassa verkon kautta. Osa opinnoista tehtiin maastotyönä, osa kurssitapaamisena. Täydennyskoulutukseen valitut kokoontuivat koulutuksen aloitustapaamiseen Schneverdingeniin Saksaan helmikuussa 2023. Viikon mittaisella kurssilla tutustuttiin koulutuksen tavoitteisiin ja sisältöihin – sekä tietysti toisiin kurssilaisiin.

Saksaan kurssille ehtineiden lisäksi “akatemialaisiin” kuului myös luonnonsuojelun erityisasiantuntija Suvi Haapalehto Metsähallituksen Järvi-Suomen Luontopalveluista Lieksasta: ”Odotuksena on minulla, että saisin työhön uutta näkemystä ja näkökantaa. Olemme yli kolme vuotta ‘tahkonneet’ Helmi-elinympäristöohjelmaa ja useita LIFE-hankkeita koronan värittäessä toimintaa enemmän tai vähemmän. Näkokulma on siis ollut hyvin tiimi- ja aluekeskeinen, sekä myös hyvin tavoitehakuinen. Tänä vuonna on edelleen näitä töitä tehtäväksi, mutta tarpeen on myös ottaa etäisyyttä näihin vuosiin, jotta saa eväitä jatkaa ja kehittää omaa ja tiimin sekä koordinoimani teeman toimintaa. En odota suoria ratkaisua omiin ongelmiimme tai kehittämistarpeisiin, mutta avartavia näkemyksiä kylläkin.”

Suomalaiset Natura-akatemian kurssilaiset esittäytyvät ja kertovat odotuksistaan:

1

Markus Jaskari: luonnonsuojelun asiantuntija, Metsähallitus, Luontopalvelut, Turku

Työskentelen Varsinais-Suomen alueella enimmäkseen mantereen kohteilla, mutta minulla on kohteita myös Turun saaristossa. Luontotyypeistä luonnonhoidon kohteillani on lähinnä lehtoja ja jonkin verran jalopuumetsiä, kalkkikallioiden paahdealueita sekä perinneympäristöjen niittyjä ja hakamaita. Hoidamme lehtolajistoa ja teemme tilaa jalopuille poistamalla pieniä kuusia ja muuta varjostavaa nuorta puustoa. Paahdeympäristöissä avaamme umpeen kasvavia kalkkikallioita poistamalla varjostavaa pensaikkoa ja puustoa sekä pohja- ja kenttäkerroksen sammalia ja varpuja. Perinnebiotooppien niittyjä ja hakamaita kunnostamme raivaamalla ja niittämällä tai tarjoamme karjanomistajille laidunnukseen.

Esimerkkinä Kaarinan metsät ja Kuusistonlahden Naturan alueelle tehty luonnonhoidon toimenpidesuunnitelma työkohteineen. Kohde on haastava, koska suunnittelussa pitää ottaa huomioon moninaiset sidosryhmät ja vuosittaiset yli 10 000 kävijää. Kuusistossa on luonto- ja kulttuuripolku, ja Piispanlinnan raunioiden ympäristö on suunnitteilla esteettömäksi. Linnanraunioilla on kesäisin kahvila, jonka ympäristöön suunnitellaan lampaiden laidunnusta. Uhanalaisen lajiston ja luontotyyppien hoito täytyy sovittaa yhteen kohteen arkeologisten muinaismuistojen hoidon kanssa.

Kuusiston kunnostusraivauksesta kerrottiin tiedotteessa 23.2.2023 (luontoon.fi).

Haluan saada lisää kansainvälistä näkökulmaa työhöni, vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia muissa Euroopan maissa luonnonsuojelun parissa työskentelevien kollegoiden kanssa. Uskon, että meillä on paljon opittavaa toisiltamme siitä, miten suojelutyötä teemme ja miten tästä viestimme. Kommunikaatio ja viestintä suojelutyössä ovat tärkeitä sekä maan sisällä että kansainvälisesti.

Odotan Naura-akatemialta työkaluja kommunikointiin, yhteistyöhön, konfliktien hallitsemiseen ja käsittelyyn, oman osaamisen arviointiin ja omien kehittymistarpeiden tunnistamiseen ammatillisen kasvun suuntaamiseksi. Kehitämme omaa ja kollegoiden itsearviointia hyödyntämällä Euroopan Natura-akatemian kehittämää kompetenssimekanismia.

Osallistujat ensimmäisessä tapaamisessa eri maista olivat aktiivisia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja hyvä ryhmähenki kurssilla muodostui nopeasti. Odotan seuraavalta syksyn lähiviikolta myös konkreettisempaa luonnonhoidon ja ennallistamisen osaamista.

2

Sara Lankinen-Timonen: luonnonhoidon asiantuntija, Metsähallitus Metsätalous Oy, Jyväskylä

Työskentelen Etelä-Suomen alueella erilaisten elinympäristöjen ennallistamisen ja luonnonhoidon parissa ja tavoitteena on esimerkiksi monikäyttömetsissä sijaitsevien lehtojen, paahdeympäristöjen, soiden ja purojen tilan parantaminen ja niillä elävän lajiston turvaaminen.

Pieksämäellä suota ennallistettiin Natura-alueella sekä sen vieressä. Natura-alueen ulkopuolella tehtävillä ennallistamis- ja luonnonhoidon toimilla voidaan tukea Natura-alueen luontoarvoja.

Odotan saavani lisää tietoa Natura-alueiden hallinnasta, työkaluja luonnonhoidon toteutukseen sekä kokemusten vaihtoa kollegoiden kesken.

3

Aija Nieminen: luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallitus, Luontopalvelut, Tikkurila

Meriluonnonsuojelussa Metsähallituksessa jaamme Suomen rannikon kuuteen merialueeseen, joista jokaisella työskentelee oma alueasiantuntijansa. Minun työskentelyareenani on läntinen Suomenlahti, eli karkeasti merialue Hangosta Helsinkiin. Läntinen Suomenlahti on lähellä sydäntäni, sillä olen aloittanut siellä työskentelyn jo 2011 yliopisto-opintojeni ohella, joten voisi sanoa, että tunnen alueen kuin omat taskuni. Todellisuudessa läntinen Suomenlahti, sekä Suomen rantaviiva yleensä, koostuu tuhansista saarista sekä lahden perukoista, joiden vedenalaista luontoa ei ole vielä kartoitettu.

Vastuualueellani on useampi Natura 2000 -alue, joiden vedenalaisia Natura-luontotyyppejä ovat riutat, hiekkasärkät, matalat lahdet sekä rannikon laguunit. Natura-arvioinneissa otan myös huomioon harjusaarten sekä ulkosaariston luotojen ja saarien vedenalaisen luonnon. Harvinaisempia vedenalaisia luontotyyppejä ovat kapeat murtovesilahdet, joita esimerkiksi Pohjanpitäjänlahti alueellani edustaa.

Hain Natura-akatemiaan ensisijaisesti luomaan yhteyksiä muiden maiden merikollegoihin, joilta saan varmasti uusia eväitä kehittyä työssäni sekä ideoita uudenlaisiin menetelmiin esimerkiksi sidosryhmien osallistamiseksi meriluonnonsuojelutyöhön. Haluan kehittää etenkin ajattelua laatikon ulkopuolella. On helppo juuttua jo opittuihin menetelmiin, joten on ensiarvoisen tärkeää pitää mieli avoimena vähän hullumpiinkin ideoihin ja ajatuksiin, sillä niistä saattaa lähteä itämään jotakin arvokasta. Tämä on asia, jonka koen suomalaiselle mielelleni erittäin haasteelliseksi, joten olen todellakin epämukavuusalueellani.

Kansallisista luontotyypeistä yleisimpiä, mutta uhanalaisiksi luokiteltuja, vastuualueellani ovat hauru-, punalevä-, näkinpartais- sekä meriajokaspohjat. Meriajokasniitty hiekkapohjalla on eräänlainen vedenalainen sielunmaisemani. Itämeri mielletään hyvin usein luontoarvoiltaan köyhäksi mereksi, joten valitsin tarkoituksella nyt kuviin meriajokasniityn, joka on Itämeren avainlajeja ja ylläpitää monimuotoista eliöyhteisöä. Meriajokaspohjat on luokiteltu vaarantuneeksi luontotyypiksi. Uhkana ovat erityisesti rehevöityminen, rannikon rakentaminen sekä huviveneiden ankkurit. Meriajokas on omassa työssäni ajankohtainen laji, sillä olemme pilotoineet meriajokkaan ennallistamista istuttamalla sitä uudelleen paikkoihin, joista se on hävinnyt.

Meriajokkaan istuttamista voi seurata tiimimme blogista ja videolta: http://metsahallitusmerella.blogspot.com.

Odotan Natura-akatemialta konkreettisten asioiden oppimista luovalla tavalla. Olen myös innoissani ryhmästäni eli ”POD-perheestäni”, johon kuuluu meidän kahden suomalaisen lisäksi edustajia Turkista, Kyprokselta, Kroatiasta, Italiasta ja Espanjasta.

Europarc, joka johtaa LIFE Enable -hanketta, on erittäin taitava tuomaan alan toimijat yhteen erilaisissa konferensseissa, eikä tämäkään tapahtuma jättänyt kylmäksi. Ensitapaaminen muiden kurssilaisten kanssa oli fasilitoitu ja suunniteltu hienosti, eikä meillä kurssilaisilla ollut hetkeäkään tylsää. Pää oli iltaisin pyörällä, kun jutustelu muiden kurssilaisten kanssa jatkui pikkutunneille saakka.

4

Jussi-Tapio Roininen: luonnonsuojelun asiantuntija, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Työskentelen Länsi-Suomessa kolmen pohjalaismaakunnan alueella. Toimialueemme ulottuu molemmin puolin Merenkurkkua, joten alueemme mereinen luonto sisältää sekä Perämeren makeamman veden että Selkämeren pohjoisosan mereisempää lajistoa. Työskentelen pääasiassa rantaluonnon parissa, ja erityisesti vastaan alueemme hiekkarantojen ja dyynien suojelusta ja kunnostamisesta. Olen myös asiantuntijana mereisempien elinympäristöjen parissa, kuten fladojen ja kluuvien sekä avomeren biotyypit.

Haluan kehittyä nimenomaan luontotyyppien kunnostuksen saralla. Tulevaisuudessa on kova pula osaamisesta luonnon kunnostustöissä, ja siksi koen järkeväksi pyrkiä verkostoitumaan kansainvälisesti, jotta hyvät käytännöt saataisiin tehokkaasti leviämään globaalisti. Koin Euroopan Natura-akatemian olevan hyvä mahdollisuus siihen. Odotan aktiivista tiedonvaihtoa koulutettavien välillä sekä asiantuntijaluentoja tai työpajoja, jotta kaikkien ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Myös jo aloitettu yhteisten haasteiden kartoitustyö on mielestäni hedelmällistä, ja sitä kautta löytyneekin lisää konkreettisia teemoja kuten maanomistaja- ja verkostotoiminta.

Esimerkiksi Bovekan, Vexala, Uusikaarlepyy, on hiekkaranta-dyynikokonaisuus, joka on suojeltu luonnonsuojelulain (1996) § 29 perusteella. Hiekkaranta on pääosin yksityisessä omistuksessa, ja liki koko sen matkalla on kesämökkejä. Alueella on haitallista umpeenkasvua, ja sitä on juuri viime vuoden lopulla kunnostettu metsurityönä poistamalla liikaa puustoa. Kohteella on päästy hyvään yhteistyöhön jo joidenkin maanomistajien kanssa, ja toiveissa on, että hyvän alun myötä myös muut alueen maanomistajat alkaisivat näkemään luonnonsuojelutyön positiivisena mahdollisuutena.

Olin toivonut Natura-akatemiassa konkreettisempaa alkua, koska kurssi on lopulta melko lyhyt, ja ennakkotehtäviä oli tehty. Viikko oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin organisoitu, ja päiväohjelmat toimivat hyvin. Konfliktin kohtaaminen ja purku on yhdistävä teema, ja sen käsittelyssä päästiinkin jo hyvin vauhtiin. Omassa ryhmässäni koin olevani hieman ulkopuolinen, koska toisilla jäsenillä vaikutti olevan monessa kohtaa keskiössä koululais- ja vierailijatoiminta. Itselläni ei ole juuri työtehtävissä suoraa neuvontatyötä, eikä meillä ELY sellaista muutenkaan järjestä muutoin kuin hoito- ja käyttösuunnittelun osalta.

5

Joose Saijets: luonnonsuojelun asiantuntija, Metsähallitus, Luontopalvelut, Vantaa

Työskentelen pääasiassa Saaristomerellä ja Länsi-Uudellamaalla. Keskeisin osa työtäni on perinnebiotooppien hoito ja kunnostus. Lisäksi hoidan jonkin verran paahdeympäristöjä (Saaristomeren harjusaaret) sekä metsäisiä elinympäristöjä.

Saaristomeri on monella tavalla aivan erityinen työskentely-ympäristö. Saaristokulttuuri ja -perinteet ovat vahvat. Tämä liittyy erityisesti perinnebiotooppien hoitoon, koska perinnebiotoopit ovat säilyneet Saaristomerellä varsin hyvin juuri pitkään jatkuneen perinteisen maankäytön (laidunnus- ja niittotalous) ansiosta. Myös lounaisen sijaintinsa vuoksi Saaristomeren luonto on Suomen mittapuulla poikkeuksellisen monimuotoista. Töiden kannalta saaristo on logistisesti hyvin haastavaa aluetta. Siellä on myös tehtävä jatkuvasti yhteistyötä yksityisten maanomistajien ja muiden sidosryhmien kanssa.
Perinnebiotoopit ovat erittäin arvokas osa luontoa. Niillä elää valtavasti uhanalaista lajistoa. Myös luontotyyppeinä ne ovat todella uhanalaisia, joten niiden suojelulla on kiire. Perinnebiotooppien suojelussa aktiivisten luonnonsuojelutoimien merkitys korostuu, koska ne vaativat yleensä aina säilyäkseen jonkinlaista hoitoa: niitä ei voida vain suojella ja ”antaa olla” vaan tarvitaan aktiivisia suojelutoimia.

Haluan oppia ymmärtämään paremmin suojelualueiden hoitoon ja ennallistamisprojekteihin liittyviä haasteita. Olen huomannut, että keskusteluissa kollegoiden kanssa oppii parhaiten. Tilanteet, joissa pääsee vapaasti vaihtamaan kokemuksia ja ajatuksia, ovat kultaakin kalliimpia. Yleensä juuri niissä löydetään parhaita oivalluksia haasteisiin, jotka usein saattavat olla yhteisiä eri alueilla toimiville ihmisille.
Natura-akatemian kautta halusin laajentaa perspektiiviäni kansainväliseksi. Suomen luonnonsuojelualueet eivät ole irrallaan muusta maailmasta, vaan osa Euroopan laajuista suojelualueiden verkostoa. Siksi niitäkin soisi hoidettavan nimenomaan osana laajempaa verkostoa. Linnut ovat hyvä esimerkki siitä, että luonnonsuojelu ei välitä valtioiden rajoista: jotta voimme tehokkaasti suojella muuttolintuja, meidän täytyy ymmärtää myös, mitä tapahtuu lintujen talvehtimisalueilla ja muuttoreitillä. Sama pätee tietenkin lopulta kaikkeen luontoon. Lajit levittäytyvät alueelta toiselle, ja vain kansainvälisellä yhteistyöllä voimme saada aikaan vaikuttavia tuloksia luonnonsuojelussa. Lisäksi suojelualueiden hoitoon liittyy samankaltaisia haasteita ympäri Eurooppaa.

Luonnonsuojelu on käytännössä usein aivan muita asioita kuin luonnontiedettä. Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset näkökohdat ovat välttämättömiä. Eri puolilla Eurooppaa pohditaan hyvin samankaltaisia kysymyksiä esim. siitä, miten ympäröivä yhteisö ja yhteiskunta saadaan parhaiten mukaan luonnonsuojeluun ja miten matkailu suojelualueilla ja niiden läheisyydessä järjestetään kestävästi.
Odotan perspektiivin laajentumista koko Euroopan kattavaksi. Odotan kansainvälisiä kontakteja ja hyviä keskusteluja yhteisistä haasteista. Odotan oivalluksia ennen kaikkea luonnonsuojelun sosiaalisista ja yhteiskunnallisista puolista. Ensimmäisellä kurssilla tuli paljon uusia tuttavuuksia, mielenkiintoisia keskusteluita ja kokemus siitä, että luonnonsuojelu on meidän yhteinen asiamme. Sain rohkaisevan näkymän siihen, että eri puolilla Eurooppaa monet ihmiset työskentelevät lujaa luonnon suojelemiseksi. Kaiken kaikkiaan hämmentyneen odottava tunnelma. Mielenkiintoista nähdä, mihin tämä johtaa.

Esimerkkinäni tässä on ensimmäinen ennallistamiskohde, jossa pääsin olemaan kunnolla mukana: Uddskatanin suojelualue Hangossa. Se on todella monipuolinen ja haastavakin kohde, tärkeä erityisesti muuttolinnuston levähdyspaikkana. Lisäksi alueella on arvokasta merenrantaniittyä, ketoja ja hakamaata. Vieraslaji kurtturuusu aiheuttaa päänvaivaa. Alueen ongelma on – kuten lähes kaikilla perinnebiotoopeilla – umpeenkasvu. Nuori puusto on valtaamassa avointa ranta-aluetta, jolloin se sopii huonommin linnuille, ja uhanalainen niittykasvillisuus ja hyönteiset jäävät rehevöitymisestä hyötyvien nopeakasvuisten heinien ym. varjoon.

Peruskunnostus toteutettiin kesällä 2021. Seuraavana keväänä aloitettiin laidunnus. Tarkoitus on jatkaa laidunnusta ja niittoa tulevina vuosina. Näin estetään alueen umpeenkasvu, jolloin se sopii paremmin linnuille ja niittylajistolle. Tavoitteena on matalakasvuinen merenrantaniitty ja puoliavoimet, paljon niittykasvillisuutta sisältävät hakamaat.

6

William Velmala: ylitarkastaja, Uudenmaan ELY-keskus

Työtehtäviini kuuluu suojelualueverkoston kehittäminen ja ylläpito Uudenmaan alueella. Lisäksi koordinoin lajisuojeluun tähtääviä suunnitelmia ja hoitotoimia. Toimin yksityismaiden suojelukohteilla, joihin kuuluu useita luontoarvojen kannalta merkittäviä etelärannikon merenlahtia ja lintuvesiä, tässä esimerkkinä laaja Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue.

Se kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja sen alueella on lukuisia yksityismaiden luonnonsuojelualueita. Pernajanlahden pohjukassa sijaitseva Gammelbyviken on merkittävä monimuotoisuuskeskittymä, jossa yhdistyvät ennen kaikkea perinnebiotooppi- ja linnustoarvot. Aluetta on kunnostettu viime aikoina Helmi-elinympäristöohjelman rahoituksella, mikä on esimerkiksi auttanut laajentamaan rantalaitumia, joita on hoidettu jo kymmeniä vuosia.

Haluaisin löytää systemaattisia ja tutkittuun tietoon perustuvia tapoja lähestyä suojelualueiden hoitoa ja keksiä keinoja tavoittaa ja löytää keskusteluyhteys niiden sidosryhmien kanssa. Laajoilla suojelualueilla voi olla jopa satoja yksittäisiä maanomistajia, joiden henkilökohtainen kontaktointi on vaikeaa. Halusin kuulla kokemuksia siitä, miten näitä asioita on ratkaistu muualla Euroopassa ja avartaa näkemystäni erityyppisten monimuotoisuusalueiden hoidon ongelmanratkaisusta.

Odotan Natura-akatemialta verkostoitumista vertaisteni kanssa ja heiltä oppimista. Työkaluja käytännön suunnitteluun ja hoitoon liittyvien haasteiden selättämiseksi. Toivon, että kurssin jälkeen osaan keskittyä olennaiseen ja saan käytännössä edistettyä suojelualueiden sekä niiden lajiston ja luontotyyppien tilaa sekä luonnon monimuotoisuutta. Pyrin siihen, että saan saman tekemisen kulttuurin jalkautettua omassa organisaatiossani samojen asioiden kanssa työskenteleville.

Ensivaikutelmat ensimmäisen lähiopiskelukurssin jälkeen ovat, että kurssi oli rakennettu loogisesti eteneväksi ja luennot olivat todella laadukkaita. Kurssi eteni hurjalla vauhdilla, joten sen kyytiin oli lähdettävä avoimin mielin ja itseään haastaen. Ja näin tuntuivat muutkin tekevän, sillä reipas motivaatio ja into sekä yhdessä tekemisen tunnelma välittyi kaikista osallistujista. Ensimmäinen kurssi liikkui melko yleisellä tasolla, eikä substanssiin liittyviä asioita vielä juurikaan sivuttu. Kurssimme jaettiin metsäisten elinympäristöjen ja meriympäristön kursseihin, joten eri elinympäristöihin suoraan liittyvää koulutusta lienee tulossa myöhemmässä vaiheessa.

7

Roland Vösa: luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallitus, Luontopalvelut, Vantaa

Miksi hain Natura-akatemiaan? Haluan tehdä vaikuttavampaa luonnonsuojelutyötä. Tämä vaatii nähdäkseni konkreettisten toimenpiteiden hallitsemisen ohella kykyjä viestiä oman työn merkityksestä ja tärkeydestä, jotta voi saada esim. hyväksyttävyyttä toimenpiteille. Tärkeätä on myös osata katsoa asioita toisen näkökulmasta ja löytää keinot tavoitteiden saavuttamiseen haastavissakin olosuhteissa.

Odotan sitä, että saan lisää motivaatiota ja innostusta omaan työhön, sitä, että mieli avartuisi näkemään asiat uusilla tavoilla ja näkemään uudenlaisia mahdollisuuksia suojella luontoa. Odotan, että koulutus valmentaa juurikin kasvattamaan omaa potentiaalia ja antaa itsevarmuutta omaan työhön, mikä näkyisi vaikuttavampina toimina luonnossa.

Metsähallituksen Rannikon Luontopalveluissa vastuullani on linnustonsuojelun edistäminen saaristossa, lintuvesillä, laitumilla ja rannikkoalueen metsissä. Tehtävänkuvaan kuuluvat myös edunvalvonta ja Natura 2000 -alueiden tila-arvioiden päivitykset. Saaristomeren Natura 2000 -alue on perustettu arvokkaan saaristolinnuston suojelemiseksi. Kuvissa Vänön eteläpuoleista saaristoa Saaristomeren yhteistoiminta-alueen itäosista. Saari kuuluu kansallispuistoon ja on arvokas lintujen pesimäsaari – sekä yksi upeimpia alueita tuolla suunnalla ylipäänsä! Maisemallisesti todella hieno saari!

Pidin todella paljon kouluttajista, kurssin rennosta, asiantuntevasta ja huumorintajuisesta hengestä! Eri puolilla Eurooppaa painitaan loppujen lopuksi aika samanlaisten kysymysten parissa. Keskusteluissa korostuivat etenkin maaomistusten monimuotoisuus, lainsäädännön tehottomuus, luonnonolosuhteiden haastavuus, tiedon ja seurantojen puute sekä rahoituksen epävarmuus, jotka ovat luonnonsuojelutyön arkipäivää myös Suomessa.