Lahopuu
Mistä tunnet lahopuun?
Lahopuu on kuollutta ja lahoavaa puuta. Sitä syntyy myrskyissä, metsäpaloissa, tautien ja hyönteistuhojen seurauksena sekä ympäristön tilan muutoksissa. Puut kuolevat myös vanhuuteen ja lisäksi lahopuuta lisätään tarkoituksellisesti tehden.
• Havupuu katsotaan kuolleeksi, kun kuuselta on irronnut kuori tai männyn kaikki neulaset ovat menettäneet vihreytensä. Lehtipuu on kuollut, kun siihen ei enää kasva lehtiä.
• Lahoaminen tarkoittaa sitä, että puuaines hajoaa lahottajien vaikutuksesta. Elävä puu on kovaa, lahonnut puu voi muuttua paperimaiseksi tai kuin sahanpuruksi.
• Kuollut lehtipuu voi hävitä kokonaan jo kymmenessä vuodessa. Mänty voi pysyä pystyssä hyvin pitkään ja kaatuneen kelomännyn lahoaminen maapuuna voi kestää vielä parisataa vuotta.
• Puita lahottavat sienet, jotka käyttävät puuta ravinnokseen. Monet sienilajit voivat elää vain kuolleessa puussa ja jotkut niistä ovat myös syötäviä.
Tiesitkö?
Useimmat puuta lahottavat sienet ovat kääpiä, mutta lahottajasienissä on myös lakkisieniä, orakkaita ja kotelosieniä. Koivunkantosieni (Kuehneromyces mutabilis) on erinomaisena ruokasienenä tunnettu sieni, mutta se on myös koko maassa yleisenä esiintyvä puun lahottajasieni. Varo sekoittamasta koivunkantosientä myrkylliseen myrkkynääpikkään!
Mihin lahopuuta tarvitaan?
• Metsissämme elävistä eliölajeista lahopuusta on suoraan tai välillisesti riippuvaisia noin neljännes eli noin 5 000 lajia. Lähes puolet metsien uhanalaisista lajeista elää runsaasti lahopuuta sisältävissä metsissä.
• Useat eliölajit vaativat juuri niille sopivassa lahoamisen vaiheessa olevaa lahopuuta ravinnoksi, kasvualustaksi, kodiksi ja lisääntymispaikaksi. Lahoamisen eri vaiheissa olevaa puustoa ja lahopuuksi myöhemmin muuttuvia säästöpuita kutsutaan lahopuujatkumoksi.
• Lahopuu voi olla kaatunut maapuu tai pystypuu, kuten kelot ja pökkelöt. Lahopuita tarvitsevat mm. sienet, kovakuoriaiset, sammalet, jäkälät ja linnut.
• Lahoissa puissa on havaittavissa luonnon kierto ja kilpailu. Siellä eliölajit voivat käyttää ravintonaan toisia eliölajeja, mutta voivat samalla olla itse kolmannen herkkupala.
• Kuolleet puut toimivat myös hyvinä kasvualustoina uusi puille, sillä lahonneilla maapuilla voi kasvaa uusia taimia.
• Lahopuut varastoivat hiiltä ja myös niistä jäävä humus toimii väliaikaisena hiilivarastona.
Tiesitkö?
Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) on vanhoissa ja valoisissa lehti- ja lahopuustoisissa metsissä elävä tikkalaji. Se on ravinnonsaannissaan riippuvainen lahopuusta, josta se etsii hyönteisten toukkia.
Valkoselkätikan katoaminen Suomen metsistä oli kolme vuosikymmentä sitten lähellä sopivien elinympäristöjen vähennyttyä. Vuonna 2019 laji voitiin kuitenkin siirtää äärimmäisen uhanalaisten lajien (CR) listalta kaksi luokkaa ylemmäksi, vaarantuneiden uhanalaisten lajien ryhmään (VU), onnistuneiden suojelutoimien ansiosta. Tikan elinympäristöjen suojelu on kuitenkin edelleen tärkeää.
Metsähallitus on vastannut valkoselkätikan valtakunnallisesta seurannasta ja elinympäristön hoidosta valtion mailla vuodesta 2003 lähtien. Valkoselkätikan kannan kasvua ja levinneisyyttä pyritään edistämään suojelulla ja luonnonhoitotoimin, esimerkiksi kuusettumisen ja vesakoitumisen estämisellä.
Miten lahopuuta lisätään valtion metsissä?
Vaikka lahopuuta syntyy luontaisesti ajan saatossa, on lahopuuta monimuotoisuuden kannalta metsissä liian vähän. Metsätaloudessa lahopuun määrää lisätään erilaisin keinoin.
• Kuollut puu: Metsässä jo oleva kuollut pystypuu ja maapuu on tärkeää metsän monimuotoisuudelle, eikä sitä kerätä valtion metsistä korjuiden yhteydessä pois ja sen vaurioittamista vältetään. Vuosittain lahopuuta jää korjuiden yhteydessä keräämättä n. 50 000 m3.
• Elävät säästöpuut: Elävillä säästöpuilla varmistetaan lahopuujatkumo. Hakkuissa säästetään aina eläviä puita yksittäisinä tai ryhmiin erityisesti luontokohteiden ja ekologisten yhteyksien läheisyyteen. Säästöpuiksi valitaan etenkin järeitä lehtipuita, mutta myös kolopuita, jalopuita ja petolintujen pesäpuut. Myöhemmin puiden kuollessa ja lahotessa metsään syntyy eri-ikäistä ja eri lahoamisvaiheissa olevaa lahopuuta.
• Tekopökkelöt: Elävä puu katkaistaan noin kolmen metrin korkeudelta lahoamisen käynnistämiseksi. Näin tehdään joskus myös kuolleille puille, jos ne voivat olla vaaraksi esimerkiksi retkeilyreitillä. Lehtipuut soveltuvat tekopökkelöiksi parhaiten. Vuosittain valtion metsissä tehdään noin 10 0000 pökkelöä.
• Hakkuutähde: Hakkuutähteistä jätetään korjuualalle vähintään kolmannes. Hakkuutähteet sisältävät paljon puuston kasvulle tärkeitä ravinteita, mutta ne myös antavat suojaa esimerkiksi sammallajistolle paahdetta ja kuivumista vastaan.
• Tuli: Lahopuuta saadaan lisättyä nopeasti luonnonhoidollisilla kulotuksilla ja säästöpuuryhmien poltolla. Osa eliölajeista, esimerkiksi moni hyönteinen on riippuvainen palaneesta puusta.
• Ekologinen verkosto: Monimuotoisuuden kannalta arvokkaat tuulenkantoryhmät, luonnontilaiset aarniometsät sekä eteläisimmillä kasvillisuusvyöhykkeillä runsaslahopuustoiset kangasmetsät jätetään metsänkäsittelyn ulkopuolelle luontokohteiksi.
Tiesitkö?
Metsien lahopuumäärää on seurattu Suomessa 1990-luvun lopusta lähtien valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI). Keskimäärin lahopuuta on Etelä-Suomen metsämaalla 4,4 m3/ha ja Pohjois-Suomessa 7,2 m3/ha. Enemmän tarvitaan. Metsähallituksen pitkän aikavälin lahopuutavoite on metsän käyttötarkoituksen mukaan 10‒30 m3/ha. Kaikilla valtion metsä- ja kitumailla on lahopuuta yhteensä noin 69 milj. m3, joka vastaa noin puolta Suomen lahopuumäärästä.
Mitä sinä voit tehdä?
• Havainnoi ympäristöäsi ja kuolevan tai kuolleen puun merkitystä siellä. Valitse puu tai siitä irronnut oksa ja seuraa sen kehitystä. Kuka siellä asuu milloinkin?
• Puun kuoleminen voi olla myös hyvä asia, sillä lahossa puussa vilisee elämää, siis lisää ja säilytä lahopuuta lähiympäristössäsi! Huomioi kuitenkin jokaisenoikeudet ja varmista maanomistajan lupa.
Päivitetty viimeksi 31.5.2023