Metsäpeura ja poro ovat pohjoisella pallonpuoliskolla elävän peuran Rangifer tarandus alalajeja. Metsäpeura on nimensä mukaisesti sopeutunut metsäiseen elinympäristöön. Poro puolestaan on kesytetty tunturipeurasta. Metsäpeura ja poro voivat risteytyä keskenään, ja niiden jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä. Risteytyminen vaarantaa metsäpeuran perimää. Risteymäriski on suurin Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, missä metsäpeuran levinneisyysalue ja poronhoitoalue kohtaavat. Metsähallitus työskentelee alueella aktiivisesti metsäpeuran perimän turvaamiseksi. Pääosa tästä työstä tehdään eri projektissa, mutta sitä päästiin kehittämään myös osana MetsäpeuraLIFE-projektia.

• Metsäpeuran perimän turvaaminen -projekti

Kainuun peura-aidan parantaminen

Poronhoitoalueen etelärajalla eli Suomussalmen ja Kuhmon kuntien rajalla kulkee noin 90 kilometriä pitkä peura-aita, jonka tehtävänä on pitää porot ja metsäpeurat erillään. Aita on rakennettu vuosina 1993–1996, ja siinä on noin sata erilaista porttia tai veräjää sekä kahdeksan niin sanottua peuraestesiltaa eli karjasiltaa. Peuraestesiltojen tarkoituksena on estää peurojen ja porojen kulku maantiesilloista. Osana MetsäpeuraLIFE-projektia neljän peuraestesillan kansirakenne vaihdettiin paremmin toimivaan malliin. Lisäksi peura-aitaan tehtiin luonnossa liikkujille tarkoitettuja ylitysportaita ja uusittiin muita porttirakenteita.

Raatejärven kelluva peura-aita

Suomen itärajalla kulkee poronhoitoalueen kohdalla niin sanottu poroesteaita, jonka tarkoituksena on estää suomalaisten porojen karkaaminen Venäjälle. Kainuussa poronhoitoalueen etelärajalle puolestaan on rakennettu peura-aita, jonka tehtävänä on pitää porot aidan pohjois- ja metsäpeurat eteläpuolella. Osa Kainuussa talvehtivista metsäpeuroista viettää kesänsä Venäjällä jopa Kuusamon korkeudella saakka, ja pyrkii talvilaitumille palatessaan oikaisemaan poronhoitoalueen läpi. Pahimmillaan tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa metsäpeuratokka on ”jumissa” poronhoitoalueella aitojen välissä.

Kaksi peurojen usein käyttämää oikoreittiä tukittiin osana MetsäpeuraLIFE-projektia. Suomussalmen Kivijärvellä aukkopaikasta päästiin eroon tavallisella verkkoaidalla, mutta Raatejärvellä jouduttiin kokeilemaan erikoisempaa ratkaisua; sinne rakennettiin tiettävästi maailman ensimmäinen kelluva peura-aita. Raatejärven aitaratkaisun toteutti vesialueiden kehittämiseen erikoistunut Meritaito Oy. Yritys suunnitteli ja rakensi kelluvat aitatolppapoijut, jotka ankkuroitiin järveen painoilla. Painot laskettiin paikoilleen kaivinkoneella jään päältä, jonka jälkeen aitaverkko pingotettiin paikoilleen vaijereiden avulla. Pituutta Raatejärven aidalla on 240 metriä, ja korkeuttakin parisen metriä. Kelluva peura-aita rakennettiin kevättalvella 2018, joten se on selvinnyt jo useammasta jäidenlähdöstä.

Etelä-Suomen porotilaselvitys

Metsäpeurojen ja porojen risteytymistä voi tapahtua myös kauempana poronhoitoalueesta, jos eteläisessä Suomessa matkailutarkoituksessa tai lemmikkeinä pidettävät porot pääsevät karatessaan tekemisiin villien metsäpeurojen kanssa. Eteläisessä Suomessa liikkuvista poroista tehdään satunnaisesti havaintoja, mutta ennen MetsäpeuraLIFE-projektia havaintoja ei oltu kerätty järjestelmällisesti.

MetsäpeuraLIFE-projektissa kartoitettiin poronhoitoalueen ulkopuolella sijaitsevia porojen pitopaikkoja, joita löytyi lähes kuusikymmentä. Poromäärät olivat tyypillisesti pieniä, keskimäärin vähän yli neljä eläintä pitopaikkaa kohden. Omistajien haastattelujen ja erilaisten mediassa julkaistujen uutisten perusteella viimeisen vuosikymmenen aikana poroja on päässyt karkuun ainakin parisenkymmentä kertaa, ja karanneiden eläinten yhteismäärä on näissä tapauksissa ollut yhteensä vähintään 65 yksilöä. Suurin osa karanneista poroista on saatu kiinni elävänä tai lopetettu, mutta osa on jäänyt kadoksiin. Vaikka riski metsäpeuran ja poron risteytymiseen Etelä-Suomessa on vähäinen, on ainakin yksi tällainen tapaus tiedossa.