Lahden kaupungin laajuudelta suojelualueita vuonna 2014

Vuonna 2014 siirrettiin 150 valtion talousmetsäkohdetta pysyvästi suojeluun. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 14 780 hehtaaria, josta noin 1 500 hehtaaria oli muun muassa rajausten sisälle jääviä joutomaita ja vesiä.

Pinta-ala vastaa noin Lahden kaupungin laajuista aluetta. Suurin osa alueista sijaitsee Oulu–Kuhmo -linjan eteläpuolella, mutta kohteita on aina Etelä-Lappia myöten.

Suojelupäätöksen taustalla oli Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan METSO-suojelualueen laajentamista jatketaan osoittamalla valtion, kuntien ja julkisyhteisöjen mailla uusia suojeltavia kohteita yhteensä 20 000 hehtaaria. Metsähallituksen osuudeksi tästä tuli kevään 2014 kehysriihessä 13 000 hehtaaria.

Kohteet valittiin metsätalouden ja luontopalvelujen yhteistyönä

Suojeltavat kohteet valittiin Metsähallituksen metsätalouden ja luontopalvelujen tulosalueiden asiantuntijoiden yhteistyönä projektissa, joka käynnistyi syksyllä 2012. Valinnassa hyödynnettiin Metsähallituksen paikkatietojärjestelmää ja alueiden asiantuntijoita, maastoinventointeja, Zonation-analyysejä sekä luontojärjestöjen suojeluesityksiä.

Suojeluun pyrittiin valitsemaan yhtenäisiä, monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita. Osa kohteista sijaitsee puolustusvoimien ja Luonnonvarakeskuksen käytössä olevilla mailla.

– Pääosa kohteista sijoittuu nykyisten suojelualueiden läheisyyteen, mikä lisää ajan myötä suojelualueiden kytkeytyvyyttä. Myönteisiä monimuotoisuusvaikutuksia on odotettavissa, mutta ne realisoituvat vasta pitkällä aikavälillä, totesi projektipäällikkö Jussi Päivinen.

Arvo yli 50 miljoonaa euroa

Vuonna 2014 suojeltujen kohteiden markkina-arvo alueita ostettaessa tai myytäessä olisi yli 50 miljoonaa euroa. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksen mukaisesti tasesiirto toteutettiin kuitenkin vastikkeettomasti – alueet siirtyivät pois metsätalouden resursseista ilman korvausta.

– Jatkossa METSO-ohjelman kannattaa keskittyä Etelä-Suomessa muiden metsänomistajaryhmien vapaaehtoisesti tarjoamiin, monimuotoisuudeltaan arvokkaisiin kohteisiin. Valtion mailta ei monimuotoisuuden tilaa nopeasti parantavia suojelukohteita helposti löydy, totesi metsätalouden kehitys- ja ympäristöpäällikkö Antti Otsamo.