Luonnonvarasuunnittelua Metsähallituksessa tarkennetaan tekemällä yksittäisille erityisalueille, kuten kansallispuistoille, retkeilyalueille ja Natura 2000 -alueille, hoito- ja käyttösuunnitelmia (HKS). Näitä 10–15 vuoden ajanjaksolle ulottuvia suunnitelmia tehdään lainsäädännön edellyttämänä, mutta myös tarpeen niin vaatiessa.

Hoito- ja käyttösuunnitelmien avulla sovitetaan yhteen luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja muun käytön tavoitteita. Ne tehdään yhdessä sidosryhmien kanssa.

Hoidon ja käytön suunnitelma ohjaa Metsähallituksen toimintaa ja kansallispuiston kehittämistä. Se ei sido yksityisiä maanomistajia eikä kansallispuiston kävijöitä. Viranomaisten on edistettävä Natura 2000 -verkoston alueiden suojelun perusteena olevien luontotyyppien ja lajien ekologisia vaatimuksia vastaavia, niiden säilyttämiseen, lisäämiseen tai parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Hoidon ja käytön suunnitelmassa määritellään muun muassa kansallispuiston käytön vyöhykkeet, luontotyyppien ja lajiston suojelun ja hoidon periaatteet sekä palvelurakenteiden määrä ja sijainti (mm. paikoitusalueet, viitoitetut reitit, pyöräilyreitit, telttailualueet ja kämpät). Nuuksion HKS:n päivityksessä linjataan muun muassa uusista reiteistä, liikkumisrajoitusalueista ja luontomatkailun kehittämisestä alueella.

Nuuksion hoidon ja käytön suunnitelman päivitys on nyt loppusuoralla. Sen suunnittelualueen muodostaa Metsähallituksen hallinnoima Nuuksion kansallispuisto, joka on perustettu vuonna 1994 annetulla lailla (118/1994). Suunnittelualueeseen sisältyy myös kolme Natura-aluetta: Nuuksio (FI0100040), Matalajärvi (FI0100092) ja Bånbergetin aarnialue (FI 0100091), joiden toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.

Vyöhykkeet

Suunnittelualue on jaettu kolmeen erilaiseen vyöhykkeeseen. Vyöhykkeiden avulla ohjataan alueen käyttöä. Retkeily- ja luontomatkailuvyöhyke on retkeily- ja luontomatkailukäytön kannalta vetovoimainen alue, jonne ohjataan kävijöitä aktiivisesti opastuksella ja palvelurakenteilla. Vyöhykkeelle voidaan sijoittaa uusia palvelurakenteita ja retkeilyreittejä.

Syrjävyöhyke taas on alue, jonne ei ohjata kävijöitä aktiivisesti eikä rakenneta uutta palveluvarustusta. Aluetta voidaan käyttää erikseen määriteltyjen luontaiselinkeinojen tarpeisiin ja alueen erämaaluonteeseen soveltuviin matkailupalveluihin, kuten opastettuihin retkiin. Muilla kuin luonnonsuojelualueilla vyöhykkeelle voi sijoittua myös luonnonvarojen hyödyntämiseen tähtääviä toimintoja. Syrjävyöhykkeellä liikkuminen on sallittua jokaisenoikeuksien mukaisesti.

Kolmas vyöhyke on rajoitusvyöhyke, joka säilyttää alueen luonnonsuojelulliset arvot liikkumisrajoituksilla tai muilla kävijöitä koskevilla rajoituksilla. Liikkumista Nuuksion kansallispuiston rajoitusvyöhykkeillä tullaan käytännössä rajoittamaan alueen luontotyyppien tai ihmistoiminnalle herkkien lajien esiintymien suojelemiseksi. Rajoitusvyöhykkeet toteutetaan luonnonsuojelulakiin perustuvalla järjestyssäännöllä, alueen perustamissäädöksellä tai yksityisten suojelualueiden rauhoituspäätöksellä.

Luonnonsuojelusyistä annettu rajoitus perustuu siihen, että eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii.

Tarkemmin Nuuksion hoidon ja käytön suunnitelmassa esitettyihin vyöhykkeisiin pääset tutustumaan kartasta Mikä muuttuu Nuuksiossa -sivulla.

Nuuksion hoito- ja käyttösuunnitelman päivityksen eteneminen

Nuuksion edellinen hoidon ja käytön suunnitelma on vuodelta 2006. Suunnitelman päivittäminen on monivaiheinen prosessi, johon osallistuu laajasti eri tahoja ja sidosryhmiä. Nuuksion hoidon ja käytön suunnitelman hyväksyy lopuksi ympäristöministeriö. Seuraavassa on esitetty suunnitelman päivityksen vaiheet.

• Projektiryhmän nimeäminen: Metsähallituksen työryhmän muodostaminen. Jäsenet Metsähallituksen alueidenhallinnasta, luonnon virkistys- ja matkailukäytön, luonnonsuojelun ja erän prosesseista sekä ELY-keskukselta.

• Yhteistyöryhmän kokoaminen: Ryhmään kutsuttiin keskeisten sidosryhmien edustajat muun muassa kunnista, ELY-keskuksesta, luontomatkailuyrityksistä, paikallisasukkaista ja pääkaupunkiseudun partiolaisista.

• Suunnittelun aloittaminen: perehtyminen HKS-työhön ja järjestelmiin. Työryhmien aloituskokoukset. Eri teemojen taustoittaminen.

• Osallistaminen: Osallistamiseen käytettiin monipuolisesti erilaisia kanavia. Suunnittelun aikana järjestettiin kolme avointa yleisötilaisuutta, joista yhden aiheena oli Matalajärven asiat. Eri sidosryhmille järjestettiin seitsemän teematilaisuutta, joissa käsiteltiin mm. luontomatkailua, tapahtumien järjestämistä, maastopyöräilyä, metsästystä ja paikallisasukkaiden näkökulmia. Osallistamista tehtiin myös kaikille avoimella verkkokyselyllä. Se toteutettiin karttapohjaisesti Maptionnaire-ohjelmalla.

• Suunnitelman laatiminen: arvojen, tavoitteen, päämäärän asettaminen ja toimenpiteiden suunnittelu sekä vaikutusten arviointi.
  • Natura-arvio: Selvityksen teettäminen ulkopuolisella, puolueettomalla toimijalla

• Lausuntokierros: avoin ja laaja lausuntokierros, johon kaikilla halukkailla on mahdollisuus osallistua. Lausuntokierros jatkui 16.1.2023 asti. Lausuntoihin annetaan vastineet. Tarvittaessa suunnitelmaa muokataan niiden perusteella.

• Hyväksyminen: Nuuksion hoito- ja käyttösuunnitelman päivityksen hyväksyminen ympäristöministeriössä.

Nuuksion HKS:n päivityksen tavoitteet

Nuuksion hoidon ja käytön suunnitelman päivityksessä kansallispuistolle on asetettu kuusi tavoitetta, jotka määrittävät Nuuksiossa tehtävää työtä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi, ympäristökasvatuksen ja kävijöiden luontosuhteen vahvistamiseksi sekä virkistyskäytön kehittämiseksi kestävästi.

1. Luonnon monimuotoisuus kansallispuistossa lisääntyy. Luontotyyppien ja lajien tilaa ja suojelun tasoa parannetaan.
2. Kansallispuiston virkistyskäyttö ja luontomatkailu on kestävää. Kansallispuisto ja Nuuksion järviylänkö mahdollistavat luontoarvot säilyttäen eri kävijäryhmille laadukkaat puitteet terveyttä ja hyvinvointia edistävälle virkistyskäytölle ja luontomatkailulle.
   Kansallispuiston asiakaspalvelua ja viestintää kehitetään asiakaslähtöisesti niin, että sen avulla kävijöiden luontosuhde vahvistuu.
3. Ympäristökasvatus vahvistaa luontosuhdetta sekä lisää ymmärrystä luonnon arvoista ja niiden suojelutarpeesta. Se edistää kansallispuiston kestävää käyttöä ja vastuullista luonnossa liikkumista.
4. Kansallispuisto on esimerkki luonnonsuojelualueesta, jossa tehdään monialaista tutkimusta ja seurantoja luontoarvoista, virkistyskäytöstä ja terveysvaikutuksista oppilaitosten, tutkimuslaitosten, järjestöjen ja vapaaehtoisten kanssa yhteistyössä.
5. Kansallispuiston ja järviylängön ekologisen kokonaisuuden ja yhteyksien turvaaminen .
6. Koko Nuuksion järviylänkö on luontopääkaupungin merkittävin virkistys-, ympäristökasvatus- ja luontomatkailukohde.

Hoidon ja käytön suunnitelman päivityksessä linjataan toimenpiteistä, joiden avulla asetettuihin tavoitteisiin päästään. Suunnitelmassa määritellään muun muassa luonnonsuojelullisia toimenpiteitä (mm. soiden ennallistaminen, vieraslajien poisto, tutkimus- ja seuranta-alueiden perustaminen) ja luonnon virkistyskäytön toimenpiteitä (mm. tiettyjen pysäköintialueiden laajentaminen, uudet rengasreitit, kävijäseuranta ja –tutkimukset, pyöräilyn salliminen niille osoitetuilla reiteillä).

Lue lisää: Mikä muuttuu Nuuksiossa.