Yleismaailmallisen erityisarvon määrittäminen maailmanperintökohteen perustana

UNESCO:n maailmanperintökohteen hakemuksessa kohteelle tulee määrittää yleismaailmallinen erityisarvo (Outstanding Universal Value, OUV). Tarkoittaen, että kohteella tulee olla maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen merkitys. Tämän määrittäminen on nimeämisen pääperiaate. Hakemuksen tulee lisäksi perustua UNESCO:n määrittämiin kymmeneen kriteeriin, joista kuusi on kulttuurikohteilla ja neljä luontokohteille. Kriteerien lisäksi myös eheyden määrittely on keskeistä maailmanperintöstatuksen hakemuksessa. Riittävän eheyden todentamiseksi kohteen tulee käsittää kaikki olennaiset osat, ja oltava riittävän koskematon yleismaailmallisten erityisarvojen säilymiseen myös tulevaisuudessa.

Saimaan norppasaaristolle valmisteltiin UNESCO:n maailmanperintöstatuksen hakemusta perustuen saimaannorpan ainutlaatuisuuteen, mutta siinä korostettiin myös Saimaan muita hienoja ominaisuuksia. Keskeistä hakemuksessa on perustella kohteen erityisyys suhteessa vastaaviin kohteisiin kaikkialla maailmassa. Saimaan norppasaarten hakemuksessa valittiin UNESCO:n kriteereistä kaksi, jotka ovat lyhyesti kuvattuna kriteeri (ix) esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta sekä kriteeri (x) erityisen merkittävän uhanalaisen eläinlajin tyyssija.

Kriteerien valinnan perusteluissa aieluettelossa kirjataan Saimaan olevan ainoa elinpaikka kotoperäiselle uhanalaiselle saimaannorpalle. Saimaannorppa on hyvä esimerkki maansaartamasta makeanveden järvessä elävästä hylkeestä, jolla on meneillään poikkeuksellinen evoluutioprosessi. Kyse on siis geologisen prosessin synnyttämästä norpan alalajista, joka jäi jääkauden jälkeen eristyksiin ja lajiutuu hitaasti omaksi lajikseen. Sopeutumista uudenlaiseen makeanveden ympäristöön on nähtävissä, muun muassa eroissa värityksessä, hampaissa ja kallonmuodoissa. Saimaannorpalle ominaista ja erityistä käyttäytymistä ovat muun muassa erakkoisuus ja lumipesissä pesiminen. Lisäksi saimaannorppaa on tutkittu paljon ja suojeltu onnistuneesti. Aieluettelohakemuksessa tehdään vertailua Venäjällä eläviin Baikal-järven baikalinhylkeeseen ja Laatokan laatokannorppaan. Lisäksi verrataan Alakassa sijaitsevan Iliamna-järven kirjohyljepopulaatioon ja Kanadassa olevan Lacs des Loups Marins -järven ungavanhylkeeseen.

Myös eheyden toteutumista tarkasteltiin tässä tapauksessa nimenomaan saimaannorpan näkökulmasta ja tuotiin ilmi jo olemassa olevat saimaannorpan suojelunkeinot. Saimaan Natura 2000 -verkosto ja muut suojelualueet (kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet) olivat hakemusvalmistelun perustana. Lisäksi myös Suomen ja EU:n luonnonsuojelulainsäädäntö suojelee lajia ja Saimaata. Keskeisinä suojelukeinoina oli esitelty mm. saimaannorpan suojelun strategia ja toimeenpanosuunnitelma, kalastusrajoitukset ja Vuoksen juoksutussäännöstely sekä populaation jatkuva seuranta.

UNESCO:n kohdehakemuksen valmistelu

UNESCO:n maailmanperintöluettelon hakemusprosessi on monivaiheinen ja kestää useamman vuoden. Saimaan norppasaaret lisättiin UNESCO:n maailmanperinnön aieluetteloon tammikuussa 2021. Maailmanperintösopimuksessa mukana olevat valtiot päivittävät aieluettelonsa noin kymmenen vuoden välein. Aieluettelon kohteiden valinta on pohjautunut vuonna 2018 järjestettyyn yleisöäänestykseen mahdollisista aieluettelon kohteista, kohteiden kartoitukseen ja Kansalliseen maailmanperintöstrategiaan vuosille 2015-2025. Aieluetteloon lisääminen mahdollistaa statuksen hakemisen seuraavassa vaiheessa.

Saimaan maailmanperintöhankkeen tavoitteena oli valmistella Saimaan norppasaaristojen kohdehakemus. Hakemuksen valmistelua tehtiin Metsähallituksessa tiiviissä yhteistyössä hankkeen muiden toimijoiden kanssa. Hakemusprosessiin kuuluu kaksi esitarkastusvaihetta. Ensimmäisessä esitarkastuksessa vuonna 2022 UNESCO nimesi IUCN:n (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton) asiantuntijan esitarkastajaksi, jonka kanssa käytiin Saimaan ominaisuuksia läpi juuri maailmanperintökohteen hakemuksen näkökulmasta.

Koko vuoden 2022 kestäneestä esitarkastuksesta saatiin palautetta IUCN:n maailmanperintöpaneelin kokouksen jälkeen kesällä 2023. Tämän jälkeen ympäristöministeriö ja metsähallitus sopivat hankkeen keskeyttämisestä, saadun palautteen perusteella. Toisessa esitarkastusvaiheessa koko hakemus toimitetaan UNESCO:n maailmanperintökeskuksella esitarkastukseen.

Hankkeen aikana kuultiin kohteen suunnittelun osana laajasti paikallisia asukkaita ja eri toimijoita alueella. Vuoden 2020 aikana käytiin alustavat neuvottelut hankkeen eri toimijoiden kesken. Vuonna 2021 tammikuussa sekä marraskuussa 2021 järjestettiin kunnan- ja kaupunginvaltuustoille webinaarit ja kesäkuussa 2021 useampi kaikille avoin webinaari. Mielipiteitä kartoittava verkkokysely järjestettiin kevään ja kesän 2021 aikana. Myös vuonna 2022 esiteltiin hanketta eri tilaisuuksissa.