Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä uhkatekijöistä saimaannorpalle. Saimaannorppa-LIFE -hankkeessa kehitettiin menetelmiä ilmastonmuutoksen aiheuttamien uhkien torjumiseksi.

Saimaannorppaemo synnyttää poikasen eli kuutin helmi-maaliskuussa rantakinokseen kaivamaansa lumipesään. Ilmastonmuutoksen myötä leudot ja vähälumiset talvet aiheuttavat merkittävän uhkan saimaannorpan lisääntymiselle. Ilman pesän suojaa kuutti on alttiina kylmettymiselle, pedoille ja muille häiriöille.

Itä-Suomen yliopisto on tehnyt tutkimusta ilmastonmuutoksen aiheuttamien uhkien torjumiseksi. Aiemmissa tutkimuksissa norppien on havaittu hyväksyneen ihmisten kasaamat lumikinokset pesäpaikoikseen. Saimaannorppa-LIFE-hankkeen tavoitteena oli kehittää apukinosmenetelmää edelleen ja luoda pitkälti vapaaehtoisiin perustuva verkosto, jonka avulla apukinosmenetelmän toimeenpaneminen on tarvittaessa koko Saimaan mittakaavassa mahdollista.

Apukinoksilla tukea pesintään

Heikkojen lumiolosuhteiden vuoksi apukinosmenetelmää on kehitetty ja testattu suojelutoimenpiteenä vuosina 2014–2018. Joinain talvina kinoksia on tehty vain niille alueille, joilla lumitilanne on ollut erityisen heikko, toisina työ on kattanut koko saimaannorpan lisääntymisalueen. Vuosittain apukinoksia on tehty 68–281 kappaletta. Kinosten kasaamiseen on osallistunut yli 250 vapaaehtoista sekä useita kymmeniä eri organisaatioiden edustajia.

Kinoksista tuli menestys: noin 80 % apukinoksista on ollut norpan käytössä ja lähes 70 % vuosien 2014–2017 aikana havaituista kuuteista on syntynyt apukinoksiin. Talvina 2014 ja 2017, jolloin lumitilanne oli erityisen huono ja kinoksia kasattiin koko saimaannorpan lisääntymisalueelle, havaituista kuuteista yli 90 % syntyi apukinoksiin.

Apukinosmenetelmää on kehitetty edelleen, ja mm. lumitykin käyttöä kinosten teossa on testattu. Lumitykillä tehdyt kinokset olivat kestäviä mutta ainakin toistaiseksi on vaadittava kalusto niin raskasta ja hankalasti liikuteltavaa, että laajamittainen apukinostyö suurella ja hajanaisella pesimäalueella on käytännössä mahdotonta toteuttaa lumitykkien avulla.

Lumesta kolattujen apukinosten ohella on kehitetty myös kahdenlaisia keinopesiä: turvelevyistä koottu kelluvarakenteinen keinopesä sekä ruokolyhteistä kasattu keinopesä. Kehitystyö on ollut tuloksekasta: turvelevyistä kasatussa keinopesässä on ollut norpan hengitysavantoja ja talvella 2017 ruokolyhteistä kasatun keinopesän ja apukinoksen yhdistelmään syntyi kuutti! Kehitystyötä jatkettiin talvella 2017–2018.

Hankkeessa valmistunut raportti suosittaa, että apukinosmenetelmä vakiinnutetaan saimaannorpan suojelukeinoksi. Apukinosten ansiosta pesäpoikaskuolleisuus on jäänyt selvästi alemmaksi kuin aiempina heikkolumisina talvina.

• Uudet menetelmät tehostavat saimaannorpan suojelua ja kannanseurantaa muuttuvassa ilmastossa (julkaisut.metsa.fi)

Lisätietoja

• Itä-Suomen yliopisto/saimaannorppatutkimus: tutkija Marja Niemi, marja.niemi(at)uef.fi
• Metsähallitus: suojelubiologi Miina Auttila, miina.auttila(at)metsa.fi