18.9.2024 Elli-Noora Kamppuri

Metsässä työskenteleminen on aikamoinen etuoikeus. Silti maastoon ei ole joka päivä ihan yhtä hauska mennä. Metsä on niin erilainen riippuen siitä, mikä kuukausi on meneillään ja miten säänhaltijat päättävät meitä kohdella. Kesäähän se kaikki on, mutta ei sittenkään. Välillä aurinko paahtaa kenet tahansa lämpöhalvauksen partaalle, ja välillä rae- ja ukkosmyrskyt kohmettavat ytimiä myöten keskikesälläkin.  

Loppukevät ja alkukesä on mukavaa aikaa aloittaa maastokausi. Lumet ovat juuri sulaneet, joten ei tarvitse upota äkkisyviin hankiin reisiä myöten ja kaivaa itseään ylös näistä lumikuopista. Toiseksi ilmat ovat yleensä suotuisat. Sateita on kohtuullisen vähän, mutta toisinaan heti alkukesästä lämpötilat kohoavat omaan makuuni vähän liian korkealle. Luonto alkaa kukkia ja kaikki on ihanan vehreää.  

Tämä ilo ei kestä kauaa, sillä aivan viikossa tai parissa inisevät lentävät ystävämme valtaavat metsän. Ja ainakin tänä kesänä niitä on ollut PALJON. Etenkin lämpötilojen vielä kohotessa otsalle nousee tuskanhien lisäksi helteen nostattama hiki, kun lentävän seuran paljous pakottaa pitämään kärsiä läpäisemättömän ohuen takin aina päällä. Mikä sen nautinnollisempaa yli kahdenkymmenenviiden asteen lämpötiloissa kuin rämpiä ympäri metsää täysin hengittämättömissä vaatteissa ja kuunnella lopulta lähes hulluksi tekevää ininää. Hyttyset saavat pian kaverikseen vielä ikävämmin purevat sukulaisensa eli mäkäräiset. Ja toki paarmatkin löytävät helteiden alettua paikalle, sillä ne rakastavat kuumuutta, ja sinä hohkaat aivan erittäin kovaa kuumuutta relaskooppisi kanssa pyöriessäsi auringonpaahteessa. Tällöin maastokohteet on hyvä valita siten, että kasvupaikat ovat mahdollisimman kuivia ja korkealla, jotta tuuli ja lätäköiden vähäisyys minimoisivat kokemasi ahdistelun. Jos paikkojen valinta ei auta pitämään seuralaisia loitolla, on hyvä opetella löytämään sisäinen zenisi, sillä todellisuudessa hyttysmyrkyistä ei ole kauheasti tuossa tilanteessa apua. 

Hyttyspainajaista kestää sijainnista riippuen 1–2 kuukautta. Ainakin Keski-Lapissa hyttysten ja mäkäräisten määrä romahtaa radikaalista jo viikon sisällä, kun heinäkuu alkaa lähestyä loppuaan. Toki pari viikkoa ennen sitä tapahtuu jotain, miksi kuitenkin alat suunnitella maastokohteet sinne, missä kartan mukaan on kosteaa.  Nimittäin hilla-aika on alkanut! Ja mikä olisikaan parempi tapa hyödyntää lounastauot metsässä kuin kerätä vähän lakkaa jälkiruoaksi ja kotiin pakkaseen vietäväksi. Kun keltaiset marjat alkavat harmaantua ja kuihtua, voi sitten taas palata tuoreille kankaille, missä lounastauon ilona ovat mustikat. Tänä vuonna mustikat ovat olleet erityisen mehukkaita ja isoja, melkein peukalon pään kokoisia (ainakin pienipeukaloisilla ihmisillä). Mustikka-aikaa riittää pitkälle elokuun loppuun ja heti sen perään onkin puolukoiden aika. Hirveästi töiden ulkopuolella ei tarvitse marjaan lähteä, jos joka lounastauko kerää pienen rasiallisen marjoja mukaan varsinkin, kun maastotöissä parhaat marjapaikat tulevat eteen aivan sattumalta ja täysin etsimättä! 

Edellä mainitut syyt kertovatkin hyvin, miksi elokuusta alkaa maastokauden miellyttävin ajanjakso. Pääsee hitaasti seuraamaan aamujen viilentymistä sekä puiden ja lintujen valmistautumista lähenevään syksyyn. Lämpötilat ovat aika mukavat, sillä vielä ei tarvitse alkaa toppautumaan, mutta on mukava pistää päälle pitkähihaista, joka suojaa ihoa loppukesän auringolta. Syyskuulle siirryttäessä kelit viilenevät tunnelmallisesti (paitsi näköjään tänä vuonna), ruska lisääntyy koko ajan ja kuuma tee termarissa on jo ehdoton varuste mukana repussa. Tässä vaiheessa hirveästi muita purevia tai pistäviä ei ole riesana kuin polttiaisia. Tosin nekin alkavat parveilla enenevissä määrin vasta iltaa kohden. Ja mikä ilahduttavinta, näillä leveyspiireillä, joilla itse työskentelen, eivät edes hirvikärpäset ole häiritsemässä metsässä samoilua vilistämällä pitkin päänahkaa. Ihania inventointikuukausia on siis vielä pari edessä! 

Kirjoittaja työskentelee vanhojen ja luonnontilaisten metsien inventointi 2024-2025 -projektissa ja tekee maastoinventointeja. Blogikirjoituksessa hän kertoo ajatuksiaan ja kokemuksiaan työskentelystä. Lisää projektista löydät sivulta www.metsa.fi/vlm. Blogin kuvat on otettu maastopäivien aikana eri kohteilta Lapista.