Metsähallituksen Luontopalvelujen koordinoima Rannikko-LIFE–hanke tarjoaa apua yksityisille maanomistajille kurtturuusujen torjunnassa Saaristomerellä vuosina 2020–2024.
Metsähallitus lähettää maanomistajille kirjeen kurtturuusuista ja niiden torjunnasta touko-kesäkuun aikana. Torjunta on maanomistajille ilmaista ja siihen osallistuminen on vapaaehtoista. Kurtturuusu kuuluu maassamme ns. kansallisesti haitallisiksi luokiteltuihin vieraslajeihin, jotka leviävät nopeasti ja syrjäyttävät kotimaisen luonnonvaraisen lajiston kasvupaikoiltaan.
Tavoitteena on hävittää sekä valtion- että yksityismailta mahdollisimman monta kurtturuusuesiintymää, jotta lajin leviäminen saataisiin kuriin.
Saaristomeren yhteistoiminta-alueella kurtturuusut ovat levinneet laajalle. Tunnettuja esiintymiä on 350 kpl. Kurtturuusut leviävät nopeasti vesiteitse kelluvien kiulukoiden (marjat) sekä kasvullisesti maarönsyjen avulla. Laji valtaa etenkin hiekka- ja kivikkorantojen sekä merenrantaniittyjen kasvillisuudeltaan arvokkaimpia osia.
Ilman torjuntaa merenrantojen luontaiset lajit taantuvat voimakkaasti seuraavan 30–100 vuoden aikana. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen lisäksi myös uhanalaisten lajien esiintymät ovat vaarassa hävitä kokonaan (esim. meriotakilokki, meritatar, merivehnä, rantakaura). Monimuotoisuuden heikkenemisen lisäksi laajalle leviävät ruusutiheiköt haittaavat myös luontomatkailua ja virkistäytymistä.
Mekaanista torjuntaa (mm. kaivaminen ylös juurineen ja peittäminen) on kokeiltu saaristoalueilla jo pitkään ja se on todettu laajassa mittakaavassa tehottomaksi: tyypillisesti torjunta vie 4–7 vuotta ja toistuvat käynnit ulkosaarilla tulevat kalliiksi. Pienialaiset kasvustot (0,1–2 m²) voidaan kuitenkin edelleen torjua mekaanisesti, mutta isommat kasvustot joudutaan pääsääntöisesti hävittämään kemiallisesti torjunta-aineella. Torjunta-aineena käytetään glyfosaattia, joka on yksi tehokkaimmista ja biologisesti hajoava. Tarvittavat torjunta-ainemäärät ovat äärimmäisen pieniä verrattuna esimerkiksi maataloudessa juolavehnän torjunnassa käytettyyn määrään (alle 1% maanviljelyssä käytettävistä määristä/ha) Ilman kemiallista torjuntaa kurtturuusujen leviämisen pysäyttäminen on Saaristomerellä mahdotonta.
Torjunnassa noudatetaan varotoimia, joilla minimoidaan haitat muulle lajistolle: torjunta-aine levitetään käsiruiskulla tarkasti vain kurtturuusukasvustoon, torjunta tehdään vain sään ollessa vähätuulinen ja sateeton. Lisäksi ennen torjuntaa tarkistetaan ettei kasvustoissa ole linnunpesiä ja ruusujen kukat leikataan pois, jotta mahdolliset haitat hyönteisille minimoidaan.
Kurtturuusuja voi torjua myös itse, esimerkiksi leikkaamalla ruusut toistuvasti tai poistamalla niistä kaikki lehdet, jolloin ruusut näivettyvät ja kuolevat yhteytyksen estyessä. Tämä onkin hyvä keino mökkien pihapiireissä.
Mikäli maanomistaja ei saa kirjettä torjunnasta, mutta tietää maillansa kasvavan kurtturuusua, voi kasvupaikan ilmoittaa vieraslajit.fi -sivustolla ja sen torjunnasta tiedustella neuvoja ja apua Metsähallituksesta.
Lisätietoja:
Suunnittelija Esko Tainio, Metsähallitus, Rannikon Luontopalvelut, puh.040 5381637
Luonnonsuojelupäällikkö Pekka Heikkilä, Rannikon Luontopalvelut, puh. 040 8312874
Lisää tietoja kurtturuusuista ja niiden torjunnasta:
- Rannikko-LIFE-hanke
- Kurtturuusut hankkeen toimintakohteina
Samalta sivulta löytyy myös ohje kurtturuusujen torjumiseksi - TUKES glyfosaatti: https://tukes.fi/artikkeli/-/asset_publisher/glyfosaatin-kaytto-kasvinsuojelussa-puhutt-1
