Metsähallituksen Luontopalvelut esittää Saaristomerelle useita toimia, jotta alueen suojeltu meriluonto voisi nykyistä paremmin. Ehdotettuja toimia ovat esimerkiksi meriajokkaan ja näkinpartaisten siirtoistutukset ja arvokkaiden hiekkapohjien kulumisen vähentäminen. Tavoitteena on myös lisätä muutamia uusia telttailupaikkoja ja laajentaa vanhoja telttailualueita Saaristomeren retkikohteilla alueen virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseksi.
Metsähallitus linjaa muutoksista ja tulevasta työstä Saaristomeren hoito- ja käyttösuunnitelmassa, joka julkaistiin kommenteille maanantaina 20.5.24. Suunnitelma on ehdotus, jonka sisältöön voi vielä vaikuttaa. Kommentit suunnitelmasta voi jättää sähköpostitse Metsähallituksen kirjaamoon kirjaamo@metsa.fi viimeistään 30. kesäkuuta. Saatujen palautteiden ja lausuntojen aiheuttamat muutokset käsitellään, suunnitelma viimeistellään ja lähetetään ympäristöministeriön vahvistettavaksi vuoden loppuun mennessä.
Viimeksi Saaristomeren kansallispuistoon on tehty hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2000. Nyt kommenteille tuleva suunnitelma on tehty kansallispuistoa huomattavasti laajemmalle alueelle, koska Saaristomeren poikkeuksellinen monimuotoisuus, merkittävät laji- ja luontotyyppiarvot, linnusto, monipuolinen kulttuuriperintö ja meriluonto ulottuvat Saaristomerellä monilta osin myös kansallispuiston ulkopuolelle. Suunnitelmaa varten on kerätty näkemyksiä esimerkiksi Saaristomerellä asuvilta ja alueella liikkuvilta.
– Kun vanhaa suunnitelmaa tehtiin 90-luvun lopussa, puiston matkailu oli vähäistä ja koostui pääasiassa matkaveneilystä. Yksin kansallispuiston käyntimäärät ovat kasvaneet 29 000 käynnillä vuodesta 2000. Yhteisalusliikenteen merkitys kasvanut, lisäksi tullut uusia harrastelajeja ja niiden harjoittajia ja kaksi keskeistä käyntikohdetta: Örö ja Bodö. Nyt kun suunnitelma on tehty kansallispuistoa laajemmalle alueelle, keskeiset arvot ja niihin kohdistuvat uhkat saadaan hoidon ja käytön piiriin paremmin, projektipäällikkö, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Anna Arnkil Metsähallituksen Luontopalveluista kuvailee muutosta.
Tavoite: 92 % Saaristomerestä säilyy luonnontilaisena ja rauhallisena
Lisääntynyt veneliikenne, matkailu ja suojelualueiden ulkopuolinen vapaa-ajan asutus vaikuttavat merkittävästi etenkin alueen lintulajistoon, kulutusherkkiin merenpohjiin ja maaluontotyyppeihin.
Hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten Metsähallituksen Luontopalvelut kartoitti meriluonnon tilaa laajasti kesällä 2020. Sekä kesän 2020 kartoitukset että muut viimeisten 20 vuoden aikana kerätyt kartoitustulokset ovat pohjana toimenpiteille, joiden avulla meriluonnon tilaa pyritään ylläpitämään tai parantamaan tulevina vuosina. Muita suunnittelutyössä hyödynnettyjä tausta-aineistoja olivat: meriluonnon arvoalueet, hylkeet, linnusto, tiedot suunnittelualueen asutuksesta ja rantavyöhykkeen luonnontilaisuudesta, ilmakuvat tunnistetuista ihmispaineista, mm. laiturit, pienruoppaukset sekä kaukokartoitusmenetelmiin perustuvat tiedot alueen pienveneliikenteestä.
Nyt tehty suunnitelma on ensimmäinen, jossa laajan tausta-aineiston myötä meriluonto on pysytty ottamaan huomioon kokonaisuutena.
– Pystymme vaikuttamaan alueen luonnon hyvinvointiin maankäytön suunnittelulla, jota juuri hoito- ja käyttösuunnitelma linjaa. Herkimmät alueet ovat rajoitusvyöhykettä, joissa on liikkumisrajoituksia. Retkeilyä ja matkailua kehitetään jatkossakin pääasiallisesti olemassa olevilla kohteilla kansallispuistossa ja Seilin pääsaarella. Syrjävyöhyke kattaa suunnitelmasta suurimman osan, 92 prosenttia. Tavoitteena on säilyttää syrjävyöhykkeellä olevat kohteet mahdollisimman rauhallisina ja luonnontilaisina, Arnkil kertoo ja kannustaa kommentoimaan suunnitelmia viimeistään nyt. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa tehdyt linjanvedot ovat kehittämisen ohjenuorana seuraavat 15 vuotta.
Esimerkiksi näitä muutoksia Metsähallitus esittää Saaristomerelle
Aiempaa kattavampi maa- ja meriluonnonsuojelun ja linnustonsuojelun suunnitelma. Tavoitteena on säilyttää luontoarvot ja luonnon tila tai parantaa sitä mm. erilaisilla luonnonhoidon toimilla.
Olemassa olevien virkistyskäyttökohteiden kehittäminen. Tavoitteena on edistää Björkön, Bodön, Jungfruskärin, Berghamnin ja Seilin ja Örön matkailukauden pidentämistä.
Uudet telttailualueet ja vanhojen alueiden laajennukset. Monipuolistuneet telttailumuodot, esimerkiksi riippumatot ja puuteltat vaativat telttailualueilta aiempaa monipuolisempaa maastoa. Saariston räjähdysmäisesti lisääntyneen punkkiongelman takia moni käyttää perinteisten maahan pystytettävien telttojen sijaan muuta majoitetta. Tähän asti teltta-alueet ovat olleet usein punkkienkin suosimaa heinikkoa ja niittyä, nyt telttailualueita on tarkoitus laajentaa myös kallioille ja puustoon. Telttailupaikkojen määrää on suunnitelmassa lisätty hallitusti. Uudet telttailukohteet ovat Gärskär, Bodön Ånholmsflada, Kappalholma, Låga Sundskär ja Norra Benskär. Lisäksi olemassa olevien telttailualueita laajennetaan kohteilla Dalskär, Högland, Jurmo, Konungsskär, Kråkskär, Sandön, Stora Hästö, Yxskär ja Örö. Uusia telttailualueita on kohdennettu erityisesti melojaryhmiä ajatellen.
Jungfruskärin kaikki palvelut Storlandetin puolelle. Nölstön taukopaikka siirretään Jungfruskärin Storlandetin puolelle, jossa ovat muutkin Jungfruskärin palvelut. Näin retkeilyä rajataan saaren yhteen osaan.
Alueiden määrä kasvaa, joissa liikkumista rajoitetaan luonnonsuojelun turvaamiseksi takia. Viittä uutta liikkumisrajoitusaluetta esitetään Saaristomeren kansallispuistoon (3 kpl) ja Seilin luonnonsuojelualueelle (2 kpl). Siten rajoitusosia olisi yhteensä 13, uudet ja jo olemassa olevat yhteen laskettuina. Kohteet ovat valtaosin saariston luotoja ja kareja, joukossa on yksittäisiä saaria ja saarirykelmiä. Rajoitusosat ovat enimmäkseen kävijäkohteiden ja suosittujen veneilyreittien ulkopuolella.
Seilin saaristoon liikkumisrajoituksia, retkeilyä ohjataan entistä tiukemmin. Seilin saariston luonnonsuojelualueelle esitetään kahta uutta liikkumisrajoitusaluetta ihmishäiriölle herkän lajiston suojelemiseksi. Alueelle esitetään järjestyssääntöä: Seilin pääsaarella on kehitetty viime vuodet alueen matkailukäyttöä ja kasvavat kävijämäärät edellyttävät kävijöiden entistä selkeämpää ohjausta pääsaarella. Lisäksi Seilin luonnonsuojelualueeseen kuuluva Lammasluoto on suunnitelmassa osoitettu retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeseen, jossa toimintaa voidaan tulevina vuosina kehittää.
Mahdollisuus rakentaa retkeilyreitti Kemiönsaaren lähellä Ölmos-Purunpäälle. Ölmös-Purunpään Kolauddenin alueella on suunnitelmassa rajattu pieni (alle 8 ha) retkeily- ja luontomatkailuvyöhyke. Tämän rajauksen on tarkoitus helpottaa kävijöiden ohjaamista kansallispuiston puolella ja estää herkän hiekkaranta-alueen hallitsematon kuluminen, koska alue rajautuu Kemiönsaaren kunnan suosittuun virkistysalueeseen ja uimarantaan.
Pyydyskalastuksen lupia muillekin kuin kuntalaisille ja mökkien omistajille. Pyydyskalastuksen kalastuspaine on alueella pieni, siksi alueella voisi jatkossa pyytää kalaa voimassa olevan kalastuslain mukaan.
Esimerkiksi näitä asioita Metsähallitus aikoo tehdä tulevina vuosina, jotta meriluonto voi paremmin
Meriajokkaan ja näkinpartaisten siirtoistutukset. Tavoitteena on edesauttaa heikossa tilassa olevien pohjan elinympäristöjen ja luontotyyppien hyvän tilan saavuttamista sekä ylläpitää hyvässä tilassa olevia elinympäristöjä ja luontotyyppejä.
Tiedon tuottaminen suojattavista luontokohteista ja öljypuomien kiinnittämispaikoista. Metsähallituksella on kertynyt vahva aluetuntemus osana meriluonnon kartoituksia, alueen tärkeimmät luontoarvot ovat tiedossa. Metsähallitus kykenee osoittamaan keskeisimmät öljyntorjuntaa edellyttävät kohteet Saaristomeren suojelualueverkostossa.
Tiedon lisääminen meriluonnon arvoalueista. Hoito- ja käyttösuunnitelman alueelta on tunnistettu ja kuvattu tällä hetkellä neljä ekologisesti merkittävää vedenalaista meriluontoaluetta: Ådöfjärdenin, Högsåran, Salpausselän ja Saaristo-meren ulkosaariston EMMA-alueet. Ne pitävät sisällään mm. Suomen merialueiden tärkeimpiä kalantuotantoalueita ja uhanalaisten lajien esiintymisalueita riippumatta alueiden nykyisestä suojelutasosta. Ne sisältävät lähes kaikki eri mereiset luontotyypit ja edustavat kaikkein monimuotoisinta meriluontoa. Pyrimme lisäämään Saaristomerellä toimivien sidosryhmien tietoisuutta näistä EMMA-alueista sekä muista jatkossa tunnistettavista meriluonnon arvoalueista.
Tiedon tuottaminen suojelualueverkoston kannalta arvokkaista merikohteista. Metsähallituksen Saaristomerellä tekemä pitkäjänteinen kartoitustyö ja kerätyn aineiston jatkojalostus alueen lajien ja luontotyyppien tehokkaamman suojelun tueksi on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi vain 30 % Saaristomeren nykyisin tunnetuista meriajokasesiintymistä sijaitsee valtion suojelualueiden sisäpuolella – loput 70 % sijaitsevat valtion hallinnoimien alueiden ulkopuolella joko yhteisillä tai yksityisillä vesialueilla. Lajien ja luontotyyppien suojelun tehostamiseksi Metsähallitus tuottaa kartoituksiin perustuvaa tietoa mm. Saaristomerellä sijaitsevista suojaisista näkinpartais- ja meriajokaspohjista, jotka ovat luonnonsuojelulain (9/2023) 64 §:n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Sen lisäksi tarjoamme ajantasaista tietoa mm. Itämeren norppien (direktiivilaji, liitteet II ja V) suojelemiseksi.
Arvokkaiden hiekkapohjien kulumisen vähentäminen. Luontoarvoiltaan merkittävien ja herkkien hiekkapohjien tilan parantamiseksi ja heikentymisen estämiseksi Metsähallitus tunnistaa Saaristomerellä sijaitsevat hiekkapohjakohteet ja yhteisillä vesialueilla pyrkii yhteistyöhön muiden vesialueen osakkaiden kanssa ja neuvottelee erilaisista lieventämis- tai rajoitustoimenpiteistä meriluonnon suojelemiseksi.
Mereltä rantaan ajautuneiden roskien poisto. Metsähallitus selvittää roskaisimpien kohteiden sijaintia Saaristomeren suojelualueiden rannoilla ja merenpohjilla. Tarkoituksena on poistaa rantaroskia yhteistyössä sidosryhmien ja vapaaehtoistoimijoiden kanssa ja kehittää roskien poisto-, kuljetus- ja kierrätysketjua saaristosta.
Lisätietoja
- Saaristomeren hoidon ja käytön suunnittelu
- projektipäällikkö, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Anna Arnkil, p. 0406314434, anna.arnkil@metsa.fi
