Metsähallituksen Luontopalvelujen saaristolintuseurannassa kerätään arvokasta tietoa merialueen linnustosta. Jurmon ja Utön välissä Saaristomeren kansallispuiston saaressa pesinnässään onnistui tänä vuonna kolme pikkutiiraparia. Kesäkuun alussa somerikkosaarelta löydettiin kolme munapesyettä ja heinäkuun alun seurannassa todettiin poikasten kuoriutuneen ja varttuneen isoiksi. Erittäin uhanalaisia pikkutiiroja pesii Suomessa arviolta vain 80 paria.
Pienen kannankoon ja pitkään jatkuneen parimäärän vähenemisen takia pikkutiira on Suomessa luokiteltu kiireellisesti suojeltavaksi lajiksi, jonka suojeluun tulisi erityisesti panostaa.
– Tämän takia tieto jokaisesta pikkutiiran pesinnästä ja siivilleen päässeestä poikasesta on erityisen arvokas. Saaristolintuseurannan avulla voidaan kohdentaa suojeluun tähtääviä toimenpiteitä alueille, joilla pikkutiiroja vielä esiintyy tai on aikaisemmin esiintynyt, kertoo erikoissuunnittelija Roland Vösa Metsähallituksen luontopalveluista.
Saaristolintuseurannan avulla saadaan arvokasta tietoa merialueen linnuston tilasta. Seuranta-alueita on pitkin rannikkoa Kymenlaaksosta Perämerelle asti, joita pääosin vapaaehtoiset laskevat. Saaristolintujen tila heijastelee hyvin myös Itämeren tilaa, sillä linnut ovat herkässä vuorovaikutuksessa meriluonnon kanssa. Merkittävä osa saaristolintulajeista on luokiteltu uhanalaisiksi.
Erittäin uhanalainen pikkutiira on pesinyt Etelä-Suomessa 1970-luvulta lähtien. Sittemmin Satakunnan kanta hävinnyt ja jäljellä on enää Saaristomeren eristynyt pesimäkanta. Suomen pesimäkanta on viimeisten arvioiden mukaan noin 80 paria, joka keskittyy lähes kokonaan Perämeren alueelle. Virossa ja Ruotsissa laji on hieman runsaampi, mutta sielläkin harvinaistuva pesimälintu.
Umpeen kasvavat rannat ja häirintä hävittävät pesimäpaikkoja
Pikkutiira suosii pesimäpaikkoina avoimia hiekka- ja somerikkorantoja, joiden lähettyvillä on hyviä kalastusvesiä. Vesistöjen rehevöityminen ja siitä johtuva rantojen umpeenkasvu sekä ranta-alueiden käyttö ovat oleellisia tekijöitä pikkutiiran vähenemisen taustalla.
Itämeren rehevöitymisen takia myös täällä rannat kasvavat kiihtyvää vauhtia umpeen. Korkeat heinät ja nokkonen, ruovikot sekä pensaat ja puut valtaavat avoimia rantoja. Pohjois-Pohjanmaan rannikolla myös häirintä, usein tahaton, tuhoaa pesintöjä, sillä ihmiset viihtyvät samoilla hiekkarannoilla. Myös karjanlaidunnus saattaa olla tuhoisaa, mikäli karja pääsee tallomaan lintujen munapesiä. Raahessa Pattijoensuussa Metsähallitus on aidalla suojannut pikkutiirojen pesimäsaarta, jotta karja ei pääse liian aikaisin sinne laiduntamaan.
Saaristomeren kansallispuistossa liikkumista on rajoitettu kesäaikaan monilla saarilla ei pelkästään pikkutiiran, vaan monien muidenkin lintujen pesinnän takia.
– Ylipäänsä mikäli havaitsee että lokit ja tiirat hätääntyneinä pyörivät ympärillä voi epäillä, että ne tekevät sitä pesien ja poikasten takia. Tällöin voi olla parempi vaihtaa rannalla paikkaa, Vösa toivoo.
Saaristomerellä tavoitteena on turvata lajin säilyminen
Saaristomeren kansallispuistossa pikkutiirojen pesimäpaikkoja kunnostetaan raivaamalla pensaita ja katajia sekä torjumalla haitallista vieraslajia kurtturuusua. Sopivien pesimäpaikkojen avoimena pitäminen on ehdottoman tärkeätä pikkutiiran kannalta. Myös aktiviinen vieraspetojen, minkin ja supikoiran pyynti on oleellinen luonnonhoidon toimenpide, joka edesauttaa niin pikkutiiran kuin muiden uhanalaisten saaristolintujen pesinnän onnistumista.
Pikkutiirat asettuvat mielellään pesimään lapin- ja kalatiirayhdyskuntiin, koska saavat näiltä turvaa petoja vastaan. Pikkutiirat pesivät Jurmossa vielä muutamia vuosia sitten, mutta hävisivät sieltä monen muun linnun lailla saarelle asettuneen ketun takia. Myös kettuja pyritään paikoin ulkosaaristosta poistamaan, jossa se on perusteltua uhanalaisen lintulajiston suojelemisen takia.
Hyvät säät avittaneet pesintää
Lämpimät ja tyynet kelit edesauttavat saaristossa lintujen pesintöjä. Emolinnuilla kuluu lämpimällä ilmalla vähemmän energiaa munien haudontaan, jolloin ne ovat paremmassa kunnossa, kun kasvaville poikasille pitää tuoda ravinnoksi alati enemmän pikkukaloja. Poikasten kuoriuduttua niiden on tärkeätä saada pysyä kuivina ja lämpiminä. Monien lintulajien poikasten oma lämmöntuottokyky on ensimmäisinä elinviikkoina varsin heikko. Tällöin pitkään jatkuvilla kylmillä ja sateisilla keleillä kuolee paljon poikasia. Heikkotuulisista päivistä on hyötyä myös emoille, joiden on helpompi napata vedenpinnan lähettyviltä kaloja.
Poikaset saavuttavat lentokyvyn lähiaikoina, jolloin niitä voi nähdä jopa mantereen merenlahdilla asti. Syysmuutolle kohti läntisen Afrikan rannikkoa linnut lähtevät elokuun aikana.
Lisätietoja
- Erikoissuunnittelija, Roland Vösa, Metsähallitus, Rannikon luontopalvelut, puh. 040 627 7017, roland.vosa(at)metsa.fi
- Saaristomeren kansallispuisto (luontoon.fi)