Metsähallitus maksaa sadan euron löytöpalkkion maakotkan pesästä, joka ei ole aiemmin ollut Metsähallituksen tiedossa. Poronhoitoalueella löytöpalkkio maksetaan myös aiemmin löytämättömästä merikotkan pesästä.
Metsähallitus maksaa sadan euron löytöpalkkion maakotkan pesästä, joka ei ole aiemmin ollut Metsähallituksen tiedossa. Poronhoitoalueella löytöpalkkio maksetaan myös aiemmin löytämättömästä merikotkan pesästä. Lähes kaikissa tunnetuissa, Metsähallituksen hallinnoimilla mailla sijaitsevissa kotkanpesissä on numeroitu pesäkyltti, mutta myös muutama tunnettu pesä on ilman kylttiä.
Ilmoituksesta on käytävä ilmi ilmoituksen tekijän nimi ja yhteystiedot, pesän koordinaatit sekä paikannimi ja kunta. Lisäksi ilmoitukseen on hyvä sisällyttää kuva. Metsähallitus tarkastaa pesät ennen palkkion maksamista. Jos pesässä on pesintä meneillään, älä mene aivan pesän läheisyyteen, jotta et häiritse pesintää.
Ilmoita löytämästäsi pesästä Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Eetu Sundvallille: eetu.sundvall@metsa.fi.
Pesäpaikkojen tunteminen on kotkien suojelutyön perusta
Maakotka ja poronhoitoalueella merikotka ovat Metsähallitukselle erityisvastuulajeja, joiden seurannasta se Suomessa vastaa. Suojelutyön pohja on, että pesäpaikat tunnetaan. Seurannan onnistumisessa vapaaehtoisilla on suuri merkitys.
Metsähallituksen henkilökunta ja vapaaehtoiset pesätarkastajat löytävät vuosittain kymmeniä uusia pesiä. Tämän lisäksi löytöpalkkioita maksetaan vuosittain noin 20–30 ilmoitetusta, entuudestaan tuntemattomasta maa- ja merikotkan pesästä.
Vuodesta 2012 lähtien löytöpalkkio on maksettu kaikkiaan noin 230 ilmoitetusta maa- ja merikotkan pesästä.
Tyypillisesti maakotkan pesä sijaitsee metsäalueilla, jotka ovat syrjäisiä ja joilla on aukeaa tilaa saalistukseen. Pesäpuu on yleensä vanha mänty, mutta tarpeen tullen myös kuusi, haapa, jopa koivu ja tunturialueilla kallionkieleke käyvät pesän alustana. Pesä voi olla käytössä vuosikymmenien ajan.
Merikotka pesii suurissa risulinnoissa tavallisimmin vanhan männyn latvaosissa, mutta ei kuitenkaan aivan latvassa. Kuten maakotka, se hyväksyy myös muita vankkaoksaisia puita pesimäpaikoikseen. Pesät ovat käytössä vuodesta toiseen. Pesiä löytyy useimmiten rannikkoalueilla sekä Pohjois-Suomessa järvien ja tekoaltaiden läheisyydessä. Merikotka on suurin Suomessa pesivä petolintulaji.
Lisätietoja
- Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Eetu Sundvall, Metsähallitus Luontopalvelut: p. 0406127294, eetu.sundvall@metsa.fi