Meriuposkuoriaisen tarina kertoo siitä, että etsivä löytää ja luonnossa on vielä paljon, mistä emme tiedä. Meriuposkuoriainen on kovakuoriainen, joka viettää koko elämänsä murtovedessä. Lähinnä eteläisen Suomen lajiksi luultua upokasta on nyt löydetty Kiiminkijokisuistosta saakka.
Meriuposkuoriainen on yksi kolmesta Suomen uposkuoriaislajista. Se viihtyy matalilla ranta-alueilla, joilla kasvaa siellä täällä esim. vitoja, mutta kärsii rehevöitymisestä ja rantojen umpeenkasvusta. Kuoriainenkin onkin erityisesti ja kiireellisesti suojeltava laji, luonnonsuojelulailla rauhoitettu ja direktiivilaji. Suomessa meriuposkuoriaisen uskottiin aiemmin elävän lähinnä Espoonlahdella ja joillakin alueilla Selkämeren rannikolla. Esimerkiksi muista Itämeren maista lajia ei ole havaittu vaan sen levinneisyyden pääpaino löytyy Kiinasta.
Oulun seudulta ja Hailuodosta meriuposkuoriainen on löytynyt vuonna 1911 ja tämän jälkeenkin muutamia kertoja. Hailuodon silta- ja pengertie -hankkeen yhteydessä tuli kiire etsiä meriuposkuoriaista myös Hailuodon ja Oulunsalon rannikoilta, koska kyseessä on lailla suojeltu direktiivilaji, josta oli aiempia havaintoja alueelta. Yllätys oli melkoinen, kun vuosien 2017–2019 kartoituksissa lajia löydettiin alueelta yhteensä 565 kertaa. Suomen ympäristökeskus SYKE laati meriuposkuoriaisesta levinneisyysmallin, jonka mukaan kuoriaista on etsitty Oulusta etelään ja pohjoiseen, ja kumpaankin suuntaan levinneisyysalue vain laajenee sitä mukaa kun kartoituksia jatketaan. Vuoden 2020 kartoituksissa päästiin jo Kiiminkijokisuistoon asti. Sieltä löytyvät tällä hetkellä Suomen pohjoisimmat meriuposkuoriaiset.
– Vaikka Suomen luontoa on muuten tutkittu jo satoja vuosia, tieto vedenalaisesta luonnosta on edelleen lapsenkengissään. Esimerkiksi Perämeren vesisammalista on viime vuosina saatu valtavasti lisätietoa, kun vielä viisitoista vuotta sitten alueella ei ollut tehty sukeltamalla kartoituksia, eivätkä vesisammalet juuri nouse pohjasta haralla. Meriuposkuoriaisen kanssa on vähän sama juttu – sitä pitää mennä tieten tahtoen etsimään, että sen löytäisi. Moni populaatio varmaan vielä vain odottaa löytymistään, kommentoi Metsähallituksen Luontopalvelujen meribiologi Essi Keskinen.
Keskisen ajatus tietäen etsimisestä saa vahvistusta länsinaapurista. Meriuposkuoriainen ei aiemmin kuulunut Ruotsin lajistoon, mutta kun Metsähallituksen meritiimissä meriuposkuoriaisia aiemmin kartoittanut meribiologi lähti töihin Ruotsiin, hän löysi meriuposkuoriaista sieltäkin. Näin Ruotsi sai uuden uposkuoriaislajin lajilistalleen.
Lisätietoja:
Meribiologi Essi Keskinen, Metsähallituksen Luontopalvelut, essi.keskinen@metsa.fi, p. 040 7544525