Metsähallitus rakentaa aitauksia haapapuiden taimien suojaksi Kainuun ja Koillismaan alueilla syksyn aikana. Luonnon monimuotoisuudelle huipputärkeän haavan uusiutumista uhkaavat mm. hirvet, jotka mielellään herkuttelevat taimikoissa. Aitaustyö on osa Liito-orava-LIFE-hanketta, sillä monen muun lajin tavoin myös vaarantuneeksi luokiteltu liito-orava pesii ja ruokailee mielellään haavassa.
Metsähallituksen vetämä Liito-orava-LIFE-hanke edistää haavan uusiutumista pystyttämällä aitauksia taimien suojaksi. Aidat ovat noin kahden metrin korkuisia, jotta hirvet eivät paksun lumipeitteenkään aikana ulottuisi järsimään varttuvien puiden latvoja. Aitauksista tehdään noin 50 neliömetrin kokoisia ja niiden on tarkoitus olla paikoillaan 10–15 vuotta, kunnes haavat ovat kasvaneet riittävän suuriksi. Aitausten kuntoa ja puuntaimien kasvua seurataan säännöllisesti. Eläinten – esimerkiksi porojen – turvallisuus on huomioitu aitojen suunnittelussa. Aitaamisen lisäksi alueilla on tehty pieniä hakkuita tai rikottu maanpintaa niin, että haavan taimet saavat kasvutilaa ja valoa.
Aitauksia rakennetaan kuluvan syksyn aikana yhdeksälle alueelle Pudasjärven, Taivalkosken, Suomussalmen, Sotkamon ja Kuhmon kunnissa. Kohteista neljä on Natura 2000 -suojelualueita (Syöte, Riuskanselkonen, Huuhkajanlehto ja Ulvinsalo) ja viisi valtion monikäyttömetsiä (Kivilampi, Hanhivaara, Jänisselkä, Pata-aho ja Palovaara). Kaikkiaan Liito-orava-LIFE-hanke tukee haavan uusiutumista 16 alueella valtion mailla Kainuussa, Koillismaalla ja Keski-Suomessa.
Luonnonsuojelualueilla tarvitaan monin paikoin ennallistamistoimia, jotta elinympäristöjen ja lajiston monimuotoisuus säilyy ja kehittyy. Talouskäytössä olevissa monikäyttömetsissä Metsähallitus puolestaan kehittää jatkuvasti keinoja sovittaa yhteen monimuotoisuuden edistämisen ja metsätalouden tavoitteita. Monikäyttömetsät soveltuvat tietyin edellytyksin liito-oravalle ja ovat tärkeä osa sen elinympäristöverkostoja. Suurin osa Suomen liito-oravakannasta elää metsissä, jotka ovat metsätaloustoimien piirissä, joten lajin huomioiminen näillä kohteilla on hyvin tärkeää. Haavan taimien aitauksilla tuetaan liito-oravan elinympäristöverkoston säilymistä suojelualueilla ja niiden välisissä metsissä.
Haapa on tärkeä avainlaji
Haapaa voi hyvällä syyllä luonnehtia monimuotoisuuden kannalta metsiemme tärkeimmäksi puuksi. Haavan kuorella, koloissa, lehvästössä ja lahoavassa puuaineksessa elää satoja niin sanottuja seuralaislajeja. Jotkin näistä lajeista eivät selviydy lainkaan ilman haapaa. Haavan kuori on muista puista poiketen emäksinen, mikä vetää puoleensa tiettyjä sammal- ja sienilajeja. Pehmeä puuaines ja onttoutuva runko taas sopivat koloissa pesiville linnuille – ja liito-oravalle. Liito-orava viihtyy parhaiten varttuneissa kuusivaltaisissa metsissä, joissa on lisäksi haapaa ja muita lehtipuita. Pesänsä se tekee usein juuri järeän haavan koloon, ja haavan lehdet ovat oravalle mieluisaa ravintoa.
Haapaa ei ole takavuosina suosittu metsänhoidossa, koska se ei ole taloudellisesti arvokas ja se voi toimia väli-isäntänä mäntytaimikkoja kurittavalle sienitaudille. Nykyään haavan arvo metsäluonnon monimuotoisuudelle tunnetaan paremmin ja haapoja jätetäänkin usein hakkuissa säästöpuiksi. Uusien haapojen kasvu on kuitenkin paikoin vaikeutunut. Haavan taimien varttumista voivat estää valon ja kasvutilan puute tiheässä metsässä, runsas hirvikanta ja häiriöiden vähäisyys. Haapa lähtee kasvattamaan juurivesoja parhaiten silloin, kun esimerkiksi myrsky tai metsäpalo raivaa niille kasvutilaa.
Lisätietoja:
Eija Hurme Eija Hurme, projektipäällikkö, Liito-orava-LIFE-hanke, p. 020 639 6270, eija.hurme@metsa.fi
