Evon retkeilyalueen kupeessa sijaitsevalla Tuohikarpionharjun suojelualueella tehdään töitä luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Alueella kaadetaan kuusia, jotta haavan taimet saisivat valoa ja pääsisivät kaadettujen runkojen suojassa varttumaan turvassa hirvien hampailta. Haapa on metsiemme monimuotoisuuden kannalta keskeinen puulaji ja esimerkiksi äärimmäisen uhanalainen punahärö-kovakuoriainen on riippuvainen siitä.
Tuohikarpionharjun suojelualueen puusto on valtaosaltaan vanhaa kuusikkoa, mutta alueella kasvaa myös jonkin verran haapaa ja muuta lehtipuuta. Jotkut haavat ovat varttuneet varsin vaikuttaviin mittoihin. Kaatamalla kuusia haaparyhmien ympärille pyritään estämään hirvien pääsy haavan taimien kimppuun ja näin edistämään uusien puusukupolvien kasvua. Alueella tehdään myös muita luonnonhoitotoimia: ojaksi muokattua puroa palautetaan kohti luontaisen kaltaista tilaa ja lehtipuille tehdään kasvutilaa pienaukkohakkuilla. Pienellä alueella haavan taimien suojaksi rakennetaan myös aitauksia.
Tuohikarpionharjun 40 hehtaarin kokoinen suojelualue on perutettu Beetles LIFE -hankkeessa vuonna 2020 yksityiselle maalle. Se sijaitsee Evon retkeily- ja suojelualuekokonaisuuden länsipuolella. Alueen luonnonhoitotoimia on suunniteltu erityisesti äärimmäisen uhanalaisen punahärön hyväksi. Punahäröä tavataan Suomessa vain kahdessa paikassa, joista toinen sijaitsee Evolla lähellä Tuohikarpionharjua. Punahärön toukka elää ainoastaan järeiden, maahan kaatuneiden haapojen kuoren alla.
Työ on osa Beetles LIFE -luonnonsuojeluhanketta, jota vetää Metsähallituksen Luontopalvelut. Hankkeessa hoidetaan ja ennallistetaan kahdeksan harvinaisen hyönteisen elinympäristöjä eri puolilla Suomea lisäämällä lahopuuta, turvaamalla haavan uusiutumista, palauttamalla soita kohti luonnontilaa ja kulottamalla metsää. Näistä toimista hyötyvät kohdelajien lisäksi sadat, jopa tuhannet, muutkin metsiemme lajit.
Haapa on metsäluonnon tärkeä avainlaji, jonka kuorella, koloissa, oksistossa ja lahoavassa puuaineksessa elää satoja niin sanottuja seuralaislajeja erilaisista sienistä ja hyönteisistä aina kolopesijöihin, kuten lintuihin ja liito-oraviin. Jotkut näistä lajeista, kuten punahärö, eivät selviydy lainkaan ilman haapaa. Haapa ei ole taloudellisesti arvokas puu ja se voi kantaa mäntytaimikkoja vahingoittavaa sienitautia. Näistä syistä haapaa on takavuosina hävitetty Suomen metsistä. Lisäksi tämän tärkeän puun uusiutumista vaikeuttavat paikoin valon ja kasvutilan puute sekä hirvet ja muut eläimet, jotka mielellään rouskuttelevat taimia.
Lisätietoja:
Suunnittelija Teijo Heinänen, Metsähallitus, Luontopalvelut: p. 0400 475339, teijo.heinanen@metsa.fi
Haapajatkumon turvaamisesta kertoo posterimme (pdf).
