Tammikuussa 2021 haetaan taas paimenia Metsähallituksen perinneympäristökohteille. Simolainen lampuri Ville Eskola jatkaa isänsä aloittamaa työtä ja vie joka kesä satapäisen lammaskatraansa laiduntamaan Perämeren kansallispuistoon. Lampaat hoitavat kansallispuiston arvokkaita perinneympäristöjä ja koko paketti tarjoaa samalla unohtumattomia elämyksiä Paimenviikkojen paimenille.
Ville Eskola elää lampurina Perämeren rannalla elämää, jossa myrskyt yllättävät ja meriveden korkeus vaihtelee. Hän peri ammatin vanhemmiltaan. Isä oli se, joka keksi ensimmäisenä viedä lampaat kesäksi laiduntamaan Perämeren kansallispuistoon.
– Isän ideaa pidettiin kylillä hulluna ja palokunnalta piti vuokrata venekin lampaiden vientiin. Mutta hulluimmat ideathan ovat niitä parhaita, Ville Eskola nauraa.
Eskola on vienyt lampaitaan kansallispuistoon kesätöihin jo vuodesta 2014. Myös moni lammaspaimen on hurahtanut hommaan, kokeillut kerran ja tullut toistekin. Suosituille Paimenviikoille on mahdollista hakea jälleen tammikuussa. Paimenet majoittuvat Metsähallituksen perinneympäristökohteissa sijaitseviin tupiin ja osallistuvat arvokkaaseen luonnonsuojelutyöhön pitämällä huolta kohteilla laiduntavista eläimistä. Uutena kohteena on Perämeren kansallispuiston Selkä-Sarvessa sijaitseva tupa, Kokko, jonka ympäristössä Eskolan lampaat laiduntavat.
Juuri nyt, joulun aikaan, Ville Eskola ja lampaat elävät rauhallista aikaa. Kiireet alkavat jälleen keväällä, kun karitsat syntyvät. Alkukesällä on vuorossa lampaiden valinta saariin. Sinne viedään kaikki 550 emolammasta eli uuhta. Karitsat jäävät laiduntamaan kotipelloille. Kivikkoisiin saariin sijoitetaan nuoria lampaita, jotka pystyvät liikkumaan siellä sutjakasti. Vanhemmat lampaat viedään mataliin saariin, joissa ei ole kiviä. Arkoja lampaita ei viedä kansallispuistoon, sillä matka on vaativa ja kansallispuiston kävijät voisivat stressata tällaisia yksilöitä liikaa.
– Helppoahan tämä ei ole, mutta hommaa, josta kaikki hyötyvät. Itselle on kesän kohokohtia viedä lampaat saareen. Syksyllä taas lampaiden kotiin saaminen tuntuu uskomattoman hienolta. Se on se onnistumisen tunne, kun lampaat ovat turvassa ja porukalla on taas puhallettu yhteen hiileen, Eskola tiivistää.
Paimenviikot perinneympäristöjen säilymisen asialla
Perinneympäristöjä, kuten niittyjä, ketoja ja laitumia, on jäljellä vain alle 1 % sadan vuoden takaisesta määrästä. Niissä elää noin neljännes Suomen uhanalaisista lajeista, ja ne ovat mesikasvien ja pölyttäjien suosiossa. Metsähallitus on perinneympäristöjen suurin maanhaltija Suomessa ja valtion suojelualueilla hoidetaan vuosittain noin 7000 jalkapallokentän verran perinneympäristöjä. Laiduntavien eläinten omistajat, kuten Ville Eskola, ovat ratkaisevassa roolissa tässä arvokkaassa luonnonhoitotyössä. Jos he eivät toisi hoidokkejaan syömään runsaana esiintyviä kasveja kohteille, niityt kasvaisivat umpeen ja moni harvinainen laji häviäisi.
Paimenviikot ja kohteiden esittelyt:
https://www.luontoon.fi/vapaaehtoistoiminta/paimenviikot
Lisätietoja:
Ville Eskola, Eskolan lammastila, ville.eskola@outlook.com, puh. 040 834 8936
Hannele Kytö, Metsähallituksen Luontopalvelut, hannele.kyto@metsa.fi, puh. 040 184 9709
Kuvateksti: Eskolan lammastilan vakiokalustoon kuuluvat paimenkoirat Malla ja Sheila. Ilman niitä homma olisi työlästä, jopa mahdotonta. Koiratkin ovat erikoistuneet merellisiin olosuhteisiin. Saarissa koirilta vaaditaan erilaisia taitoja kuin pellolla toimiessa, sillä saarissa näkyvyys on huono ja maasto haasteellisempi, kertoo Ville Eskola.
