Jokihelmisimpukkakannat ovat taantuneet kaikkialla Euroopassa vesistörakentamisen ja jokielinympäristöjen heikentymisen takia. Nyt jokihelmisimpukan suojelua tehostetaan kansainvälisellä yhteistyöllä kartoittamalla lajin esiintymiä, yhtenäistämällä seurantamenetelmiä ja ottamalla käyttöön uusia suojelutapoja.
Jokihelmisimpukka eli raakku pystyy lisääntymään enää vain kourallisessa asuttamistaan joista. Pääsyitä tilanteeseen ovat raakun toukkavaiheen välttämättömän väli-isännän, lohen tai taimenen, vaelluksen estyminen ja virtavesielinympäristöjen liettyminen. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimenpiteitä.
Raakku-DNAta jokivedestä ja elvytystä laitoksella
Onnistunut suojelutyö perustuu aina tietoon lajien nykytilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Aiemmin tuntemattomia jokihelmisimpukkaesiintymiä kartoitetaan parhaillaan Pohjois-Suomessa etsimällä raakun pieniä glokidio-toukkia väli-isäntiensä lohikalojen poikasten kiduksista. Toinen uusi menetelmä esiintymien paikallistamiseen on raakun DNA-jaksojen eli perintöaineksen eristäminen vesistöistä otetuista vesinäytteistä. Menetelmät mahdollistavat perinteiseen maastohavainnointiin verrattuna paljon laajemman alueen kartoittamisen.
Raakun elinympäristöjen heikko tila edellyttää myös nopeiden suojelumenetelmien käyttöönottoa. Simpukoiden laitoskasvatuksen kehittäminen ja laitoksissa kasvatettujen yksilöiden siirtokokeilut takaisin luonnonvesiin ovat tehokkaimpia lyhyen aikavälin suojelutoimia. Pysyvämpään muutokseen tarvittaisiin kuitenkin vaelluskalakantojen esteettömän kulun turvaaminen ja vesistöjen valuma-alueiden maankäyttötapojen muutos.
Raakku voi hyvin – vesistö voi hyvin
Säännöllisesti lisääntyvä jokihelmisimpukkakanta kertoo vesistöalueen erinomaisesta ekologisesta tilasta. Simpukka puhdistaa tehokkaasti vettä suodattaessaan siitä itselleen ravintoa ja tarjoaa lisäksi kasvualustan ja ravintoa monelle muulle jokielinympäristön lajille. Kolmivuotisessa SALMUS-hankkeessa arvioidaan ensimmäistä kertaa jokihelmisimpukoiden tuottamia ekosysteemipalveluita eli esimerkiksi juuri lajin vedenpuhdistuspalveluja ja hyötyjä muille lajeille. Eri raakkukantojen perinnöllisen rakenteen tunteminen auttaa puolestaan lajin tarvitsemien suojelutoimien kohdentamisessa.
Ympäristön hyvä tila on valtakuntien rajat ylittävillä virtavesillä tärkeää paitsi ekologisesti myös alueen luontomatkailun kehittämisen ja alueellisen vetovoiman kannalta. Kansainvälinen yhteistyö on sen turvaamisen ehdoton edellytys.
Metsähallituksen Luontopalvelut luotsaa EU:n CBC Kolarctic-ohjelmasta rahoitettavaa hanketta. Mukana on yhteensä kahdeksan kumppania neljästä maasta: Suomesta Metsähallituksen lisäksi Jyväskylän yliopisto, Luonnonvarakeskus (LUKE), Alleco Oy; Venäjältä Venäjän Tiedeakatemian Karjalan tutkimuskeskus (KaRC) ja Pohjoisen teollisuuden ekologisten ongelmien tutkimuslaitos (INEP); Norjasta Norjan biotalousinstituutti (NIBIO) ja Ruotsista Norrbottenin lääninhallitus.
Lisätietoja:
Heikki Erkinaro, projektipäällikkö, puhelin 040 4845578, sähköposti heikki.erkinaro(at)metsa.fi
Kuva raakuista: Panu Oulasvirta.