Pohjoista karhupopulaatiota on seurattu vuodesta 2007 lähtien karva- ja ulostenäytteiden geneettisellä analyysillä Pasvik-Inari-alueella. Viimeisin näytteenkeruu paljasti alueelta 22 eri karhuyksilöä, joista kymmenen oli uusia aiempiin tutkimuksiin verrattuna.
Karhukannan seurantaa vaikeuttaa pitkää talviunta nukkuvan karhun lumijälkien puuttuminen. Kannan arviointi perustui aiemmin yksittäisiin havaintoihin, riistakamerakuviin, haaskojen ja ulostenäytteiden seurantaan sekä metsästystulokseen.
Osana Suomen, Norjan ja Venäjän välistä luonnonsuojeluyhteistyötä Pasvik-Inari Trilateral Park -suojelualueella otettiin vuonna 2007 käyttöön systemaattisempi menetelmä, jossa karhujen karvoja kerätään karvapyydyksillä.
”Karhuja tutkitaan joka neljäs vuosi, jotta saisimme ajantasaista tietoa Pasvik-Inari-alueella asuvan karhupopulaation yksilöiden minimimäärästä ja tietäisimme enemmän karhujen liikkeistä alueella sekä voisimme havainnoida muutoksia eri tutkimusvuosien välillä”, kertoo karhuseurannasta Metsähallituksen Luontopalveluissa vastannut Sari Magga.
Kymmenen uutta karhua
Norjan ja Suomen välisellä tuhannen neliökilometrin tutkimusalueella asustaa viime kesän tutkimuksen mukaan 0,22 karhua jokaista kymmentä neliökilometriä kohden.
Tutkimusalue on jaettu tutkimusruutuihin. Tutkimusjaksolla havaittiin toiseksi eniten karhuyksilöitä per tutkimusruutu kuin koskaan aiemmin tässä kansainvälisessä karhututkimuksessa. Tutkimusalueen pienentymisestä johtuen karhujen kokonaismäärä oli kuitenkin aiempia vuosia pienempi. 22 löydetystä karhusta 12 oli havaittu aikaisempina vuosina, kun taas kymmenen oli uusia, aiemmin havaitsemattomia yksilöitä.
Norjassa tunnistettiin 11 ja Suomessa 13 eri karhuyksilöä. Suomen karhuista kuusi oli vanhoja tuttuja, joiden tiedot siis löytyvät karhutietokannasta. Kaksi karhua rekisteröitiin kesän aikana sekä Norjassa ja Suomessa eli luonto ei tunne valtioiden rajoja.
Vastaavat luvut vuodelta 2019 olivat Norjassa 14 karhua ja Suomessa 20, eli karhuhavaintoja tehtiin edellisiä tutkimusvuosia vähemmän. Tähän saattoi vaikuttaa esimerkiksi hajusyötin heikkous.
Näytteet kerätään piikkilangoin ympäröidyillä nyhtöasemilla, joihin karhut houkutellaan hajusyötillä. Syöttiä tutkimaan tulevasta karhusta jää karvanäyte piikkilankaan. Karvojen DNA:sta karhut pystytään tunnistamaan yksilöllisesti, joten tutkimuksessa selviää syöteillä käyneiden karhujen todellinen yksilömäärä.
Vuodesta 2022 Pasvik-Inari-yhteistyötä on tehty vain Suomen ja Norjan kesken. Norjassa karhujen DNA-näytteiden keräämisestä ja analysoinnista vastaa tutkimuslaitos NIBIO, Suomen puolella näytteitä kerää Metsähallituksen Luontopalvelut. Viimeiset tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia edellisten vuosien tuloksiin, koska tutkimusalue ei ole sama Venäjän jäätyä pois luonnonsuojeluyhteistyöstä.
Tämän tiedotteen liitteenä on kolme valokuvaa median käyttöön uutisoitaessa tästä aiheesta, kuvaaja mainittava kuvia käyttäessä.
Lisätietoja
- Tiimivastaava Riina Tervo, Metsähallitus, Luontopalvelut, riina.tervo@metsa.fi
- Yle 26.4.2023: Eristämällä dna karhun jätöksestä saadaan tietää, onko Inarin karhu käynyt Venäjällä: Inarin koululaisetkin osaavat nyt pipetoida kakkaa (yle.fi)
- Tutkimuslaitos NIBIO: Overvåking av brunbjørn ved hjelp av hårfeller i Pasvik og Inari (nibio.no)