Korjauksilla Metsähallitus turvaa suojeltujen rakennusten säilymisen myös tulevaisuudessa. Korjaustöiden kohteena oli muun muassa vesitorni, joka on viimeinen säilynyt keisarinaikainen vesitorni Suomessa.
Metsähallitus teetti viime vuonna kaikenkattavan korjaussuunnitelman viidelle linnakesaaren rakennukselle. Korjaussuunnitelman laatimisesta vastasi Nyman Arkkitehdit Oy. Tänä vuonna korjaustöitä tehtiin Katanpäässä kahdella kohteella eduskunnan myöntämän lisärahoituksen avulla.
– Tärkeänä tavoitteena on taata suojeltujen rakennusten säilyminen jatkossa ja lisäksi parantaa rakennusten käyttöedellytyksiä. Urakkaan sisältyivät nyt saaren maamerkkinä toimiva puinen vesitorni ja satamatoimisto- ja kahvilarakennuksena toimiva santarmintalo. Urakoitsijana toimi mynämäkeläinen yritys Vihka Oy, kertoo rakennusperinnön erikoissuunnittelija Tuija Väli-Torala Metsähallituksen Luontopalveluista.
Rakennuksissa toteutettiin perusteellisia runko- ja pintakorjauksia. Vesitornista poistettiin vanha teräksinen vesisäiliö ja tilaan valmisteltiin varaus mahdolliselle majoitustilalle.
Ainutlaatuista kulttuuriympäristöä hoidetaan eri tavoin
Rakennusten lisäksi arkeologiset kohteet ja maisema muodostavat Katanpäälle tyypillisen kulttuuriympäristön. Saarella on monenlaisia arkeologisia kulttuuriperintökohteita, kuten ensimmäisen maailmansodan aikaiset tykkitiet ja tykkipatterit, vankilan kivenlouhintaan liittyviä jäännöksiä, merilinnustukseen liittyviä rakennelmia, kiviuuneja ja mahdollinen esihistoriallinen hauta.
Merkittävää kokonaisuutta hoidetaan myös maisemanhoidon keinoin ja viime vuonna valmistui maisemanhoitosuunnitelma, jonka laati VSU Maisema-arkkitehdit Oy. Suunnitelmassa tutkittiin erityisesti linnakkeen keskustan, saaren länsilaidalla olevan pikkupatterin ja niitä yhdistävän tykkitien maisematiloja ja suunniteltiin niille sopivat hoitotoimet.
– Hoitotoimenpiteet aloitettiin tänä vuonna avaamalla maisemaa raivaamalla umpeenkasvaneita alueita kasvillisuudesta. Erityisesti arkeologiset kohteet kuten merikasarmin rauniot ja pikkupatteri hyötyvät puuston poistosta, sanoo Väli-Torala.
Venäjän sotavoimat rakensi Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisimman tukikohdan Katanpään ensimmäisen maailmansodan aikana suojaamaan Pietaria pelättyä saksalaisten hyökkäystä vastaan. Katanpään sijainti oli merkityksellinen, sillä sieltä käsin pystyttiin valvomaan kaikkia kolmea Saaristomeren läpi kulkevaa rannikkoväylää ja siten estämään vihollisen pääsy Turun saaristoon.
Linnakkeen tiloissa toimi vuosina 1931–1940 vankila, jossa tehtiin varustelutöitä sotavuosina 1939–1944. Vaiheikkaan historian läpikäynyt varustus säästyi merkittäviltä sotatoimilta syrjäisen sijaintinsa vuoksi, joten vuosina 1915–1917 rakennetut kasarmirakennukset ja puinen vesitorni ovat säilyttäneet venäläisaikaiset erityispiirteensä poikkeuksellisen hyvin.
Kustavin ulkosaaristossa sijaitseva ja Selkämeren kansallispuistoon kuuluva Katanpään linnake siirtyi Puolustusvoimilta Metsähallitukselle vuonna 1999. Katanpää on heinäkuussa 2011 perustetun Selkämeren kansallispuiston eteläisin käyntikohde, joka tarjoaa kävijöille kulttuuriperintöä ja luontoarvoja. Saaresta on tullut lomailijoiden suosima kohde, jossa käy vuosittain tuhansia vierailijoita.
Lisätietoja:
Erikoissuunnittelija Tuija Väli-Torala, Metsähallitus, Rannikon Luontopalvelut: p. 040 629 9450, tuija.vali-torala@metsa.fi