Metsähallituksen Luontopalvelut ja Suomen ympäristökeskus ovat kartoittaneet lähes kolme miljoonaa hehtaaria Ylä-Lapin luonnon tilaa vuosien 2020–2022 aikana. Nyt julkaistava, koneälyn avulla tuotettu aineisto on tarkin, mitä Ylä-Lapin suojelu- ja erämaa-alueiden luontotyypeistä ja niiden tilasta on koskaan kerätty. Ilmastonmuutos näkyy kerätyssä aineistossa: esimerkiksi kolmasosa Ylä-Lapin suojelu- ja erämaa-alueiden palsoista on hävinnyt 1990-luvun tilanteeseen verrattuna.
Ilmastonmuutos ja luonnon kuluminen näkyvät aineistoissa palsasoiden lisäksi myös jäkäliköiden ja tunturikoivikoiden tilassa.
Esimerkiksi mittariperhosten munat tuhoutuvat vasta 35 pakkasasteessa ja koska talvet lämpenevät, tunturikoivikkojen mittarituhojen ennakoidaan yleistyvän. Voimakkaan porolaidunnuksen myötä valtaosa jäkäliköistä on kuluneita ja tunturikoivikkojen kyky uusiutua vaihtelee alueesta riippuen. Toisaalta kohtuullinen laidunnuspaine estää tunturialueiden pensoittumista.
– Satelliittiaineistot ja muut kaukokartoitusaineistot tarjoavat isoja datamääriä luonnon tilan kartoittamisen tueksi ja Luontopalvelut on hyödyntänyt niitä näin laajassa kartoitustyössä nyt ensimmäistä kertaa. Asiantuntijamme ovat keränneet ensin maastotietoa eri luontotyypeistä, minkä jälkeen tämän aineiston avulla on opetettu koneälyä tunnistamaan eri luontotyyppejä kaukokartoitusaineistoista, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, projektia vetänyt Anna Tammilehto kuvaa aineistonkeruuprojektia.
Aineisto on tuotettu Luontopalvelujen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeessa. Kartoituksen tulokset vahvistavat Suomen luontotyyppien uhanalaisarvioinnin tuloksia vuodelta 2018 Lapin osalta.
– Yllätyksenä muutokset luonnossa eivät tule, sillä lämpenemisen on arvioitu olevan arktisilla alueilla jopa neljä kertaa nopeampaa kuin maapallolla keskimäärin. Tarvitsemmekin nykyistä säännöllisempää seurantaa siitä, miten ja kuinka nopeasti luonto muuttuu. Viimeksi vastaava Ylä-Lapin luonnon kartoitus on tehty Lapissa 90-luvulla, silloin käytössä olivat eri menetelmät. Jos luontotyyppien seurantaa tehdään näin harvalla syklillä, paljon jää havaitsematta, Tammilehto sanoo.
Palsasuot ovat häviämässä – paikalliset teot eivät riitä, että tilanne muuttuisi
Palsat ovat ikiroudassa olevia turvekumpuja, joilla on jäinen sydän. Koska keskilämpötila nousee, kumpujen sisällä oleva jäälinssi sulaa ja kummut romahtavat. Uusia palsakumpuja ei enää muodostu, ja palsasuot häviävät.
Aineiston perusteella Pallas-Ounastunturin alueella sijainnut eteläisin tunnettu palsasuo on hävinnyt. Myös Käsivarresta löytyy paljon soita, jotka vielä 90-luvun aineistossa olivat palsasoita, mutta nyt palsoja ei enää suolla ole.
– Palsasoita ei voida suojella enää vain paikallisin toimin. Tarvitsemme kansainvälisiä tekoja, jotka pysäyttävät ilmaston lämpenemisen, Tammilehto sanoo.
Monimuotoinen luonto toipuu paremmin luontokadosta
Köyhtynyt luonto palautuu huonommin esimerkiksi ilmastonmuuton aiheuttamista häiriöistä.
Metsähallituksen Luontopalvelut työskentelee luontokadon kääntämiseksi elpymisuralle vuoteen 2030 mennessä.
Laajasta Ylä-Lapin luonnon kartoitusaineistosta julkaistaan nyt vasta ensimmäisiä tuloksia. Kun kartoitustyön loppuraportti valmistuu myöhemmin tänä vuonna, tuloksia on luvassa lisää.
Lisätietoa:
Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Anna Tammilehto, Metsähallitus, Lapin Luontopalvelut: p. 040 1931861; anna.tammilehto@metsa.fi