Ylä-Lapin luonnon kaukokartoitushankkeen tulosten mukaan yli puolet tunturikoivikoista sekä puuttomista tunturikankaista on nykytilaltaan eriasteisesti heikentyneitä. Huolestuttava tilanne käy ilmi Metsähallituksen Luontopalvelujen ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) yhteistyöhankkeen loppuraportista. Hankkeessa kartoitettiin lähes kolme miljoonaa hehtaaria Ylä-Lapin luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita vuosien 2020–2023 aikana.
Ylä-Lapin luonnon kaukokartoitushankkeessa kaukokartoitusaineistojen, maastokoealojen ja koneälyn avulla tuotettu aineisto on tarkin, mitä Ylä-Lapin suojelu- ja erämaa-alueiden luontotyyppien esiintymisestä ja niiden tilasta on koskaan kerätty:
- Loppuraportti, aineistot ja menetelmät (julkaisut.metsa.fi)
- Loppuraportti, luontotyypit (julkaisut.metsa.fi)
Maastotietoa kerättiin 4 500 maastokoealalta koko hankealueen kattavasti.
Vuonna 2018 valmistuneen Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin mukaan tunturiluontotyypeistä runsas kolmannes on uhanalaisia. Laaja-alaisista luontotyypeistä erityisesti tunturikankaiden ja tunturikoivikkojen sekä palsasoiden tila on heikentynyt.
Keskeisimmät syyt tilanteelle ovat ilmastonmuutos ja porolaidunnus sekä niiden yhteisvaikutukset.
– Ilmastonmuutos aiheuttaa esimerkiksi mittariperhostuhojen lisääntymistä tunturikoivikoissa, havumetsärajan nousua, pensoittumista ja palsasoiden häviämistä. Porolaidunnus ehkäisee avointen alueiden umpeenkasvua, mutta voimakas laidunnuspaine heikentää tunturikoivikoiden uusiutumiskykyä ja vaikuttaa heikentävästi jäkälikköjen tilaan, palveluomistaja Elisa Pääkkö Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo.
Tunturikankaiden tila on heikentynyt laajoilla alueilla, sillä neljä viidesosaa luonnonsuojelu- ja erämaa-alueiden tunturikankaista on eriasteisesti heikentyneitä. Tämä johtuu erityisesti jäkäliköiden kulumisesta sekä puuston, varsinkin männyn, levittäytymisestä tunturikankaille.
Tunturikoivikot tulevat syödyksi, kun lauhat talvet eivät tapa perhosten munia
Tunturikoivikoiden tila vaihtelee Ylä-Lapissa voimakkaasti alueen mukaan. Negatiivisia muutoksia tunturikoivikoiden tilassa on erityisesti Utsjoella Kaldoaivin ja Paistunturin erämaa-alueilla ja Kevon luonnonpuistossa, paikoin Inarissa Muotkatunturin erämaa-alueella sekä Kilpisjärvellä erityisesti Mallan luonnonpuistossa.
Tunturikoivikoiden tilaan vaikuttavat merkittävästi koivikoiden uusiutumiskyky ja mittarituhojen esiintyminen. Lauhat talvet eivät tapa mittariperhosten munia, jolloin tunturikoivun lehtiä syövien perhosten määrä on kesällä suurempi. Pakkasta pitää olla yli 36 astetta, jotta munat kuolevat.
Ylä-Lapin tunturikoivikoista puolet on erinomaisessa tilassa ja puolet on eriasteisesti heikentyneitä. Suurin syy heikentymiseen on, että voimakkaan porojen kesälaidunnuksen takia tunturikoivikot eivät ole pystyneet uusiutumaan.
– Koivikoiden uusiutumiskyvyttömyydestä on puolestaan seurannut, että mittariperhosten massaesiintymät 1960- ja 2000-luvuilla ovat johtaneet laajoihin koivikkokuolemiin, Pääkkö sanoo.
Nyt kerätyn aineiston perusteella tunturikoivikoita on 2000-luvulla tuhoutunut Ylä-Lapissa 45 000 hehtaaria ja aiemmin tuhoutuneista tunturikoivikoista 95 000 hehtaaria ei ole vieläkään palautunut koivikoiksi. Tämä on enemmän kuin Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien pinta-ala yhteensä.
Erinomaisessa kunnossa olevia laaja-alaisia tunturikoivikoita löytyy alueilta, joilla on tunturikoivikoiden kannalta toimiva laidunkiertojärjestelmä.
– Esimerkiksi Lemmenjoelta, Urho Kekkosen kansallispuistosta ja Käsivarresta löytyy alueita, joissa tunturikoivikot voivat erinomaisesti toimivan laidunkierron ansiosta, Pääkkö toteaa.
Ylä-Lapin suojelu- ja erämaa-alueilla sijaitsevat mäntyvaltaiset luonnonmetsät ovat pääosin erinomaisessa tilassa eikä suojelu- ja erämaa-alueilla harjoiteta metsätaloutta.
Tuotettu aineisto apuna luonnon monimuotoisuuden seurannassa
Kun luonto köyhtyy, se palautuu huonommin esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamista häiriöistä. Lämpenemisen on arvioitu olevan arktisilla alueilla jopa neljä kertaa nopeampaa kuin maapallolla keskimäärin.
– Tarvitsemmekin nykyistä säännöllisempää seurantaa siitä, miten ja kuinka nopeasti luonto muuttuu. Viimeksi Ylä-Lapin luontoa on kartoitettu laajemmin 1990-luvulla, silloin käytössä olivat eri menetelmät. Jos luontotyyppien seurantaa tehdään näin harvalla syklillä, paljon jää havaitsematta. Aineistomme osoittaa, että meidän täytyy Suomessa tehdä enemmän erityisesti tunturikankaiden ja tunturikoivikoiden tilan parantamiseksi. Se, että tunturikankaat ja tunturikoivikot sijaitsevat suojelualueilla, eivät yksin turvaa niiden säilymistä, Pääkkö sanoo.
Luontopalvelut työskentele luontokadon kääntämiseksi elpymisuralle vuoteen 2030 mennessä, ja myös Syken tavoitteena on ehkäistä luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ja kehittää sen tilan seurantaa. Luontokadon pysäyttämiseen tähtää myös EU:n biodiversiteettistrategia, jonka tavoitteena on myös suojelualueiden hoidon tehostaminen.
– Hankkeen tulokset tukevat luontotyyppien seurannan kehittämistä kohti eri seurantamenetelmien toisiaan tukevaa yhteiskäyttöä. Hyödyntämällä eri kaukokartoitusmenetelmien kykyä tuottaa luontotyyppitietoa ja toisaalta huomioimalla niiden puutteet, epävarmuudet ja kustannukset, voidaan erityisesti laajoilta ja vaikeasti saavutettavilta alueilta saada aiempaa merkittävästi kattavampaa seurantatietoa luonnon tilasta, yksikönjohtaja Saku Anttila Sykestä kertoo.
Fakta: tunturikankaat ja tunturikoivikot
- Tunturikankaat ja tunturikoivikot ovat Lapissa esiintyviä luontotyyppejä.
- Tunturikankaat ovat tuntureiden lakialueilla sijaitsevia puuttomia alueita. Tunturikankaita on erilaisia: osassa kasvaa esimerkiksi variksenmarjaa ja mustikkaa, osassa puolestaan jäkälää. Suomesta löytyy yhdeksää erilaista tunturikangastyyppiä.
- Tunturikoivu on hieskoivun alalaji, joka kasvaa kitukasvuisena tuntureiden rinteillä. Suomesta löytyy yhdeksää erilaista tunturikoivikkotyyppiä. Tunturikoivikkotyypit vaihtelevat sen mukaan, millaista kasvustoa alueella on tunturikoivujen lisäksi. Tunturikoivikot voivat olla esimerkiksi karuja jäkäläisiä tai toisaalta lehtomaisia, jolloin koivujen ympärillä kasvaa paljon kulleroroita.
Aiheesta aiemmin:
Lisätietoja:
Metsähallituksen Luontopalvelut:
palveluomistaja Elisa Pääkkö, p. 040 735 2505, sähkoposti muotoa: etunimi.sukunimi@metsa.fi
Suomen ympäristökeskus:
- Kaukokartoitus ja menetelmäkehitys: Saku Anttila, p. 0295 251 069
- Luontotyyppien seuranta: Katariina Mäkelä, p. 0295 251 443
sähköposti muotoa: etunimi.sukunimi@syke.fi