Maakotkan pesintätulos oli tänä vuonna hyvä toista vuotta peräkkäin. Merikotkan pesinnässä poronhoitoalueella tapahtui viime vuoteen verrattuna notkahdus. Muuttohaukan pesintä onnistui keskimääräisesti. Tunturihaukan pesintätulos on heikentynyt koko 2000-luvun ajan, mutta 2023 pesintätulos oli hyvä kymmeneen edelliseen vuoteen verrattuna.
Tilastot selviävät Metsähallituksen tuoreesta julkaisusta: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä poronhoitoalueen merikotkan pesinnöistä 2023 (julkaisut.metsa.fi).
Petolintujen pesintää on seurattu ja tilastoitu Suomessa 1970-luvun alusta alkaen. 1990-luvulta asti Metsähallituksen Luontopalvelut on vastannut asiasta neljän vastuulajin osalta. Ympäristöministeriön nimeämät vastuulajit Metsähallituksen Luontopalveluille ovat maakotka, muuttohaukka ja tunturihaukka sekä merikotka poronhoitoalueella.
Maakotkan saalistaminen ojitetuilla soilla ja tiheissä metsissä vaikeaa
Luontopalvelujen havainnoimat maakotkan pesinnät ovat vakiintuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 100–200 onnistuneeseen pesintään per vuosi. 1970-, 80- ja 90-luvuilla pesintöjä löydettiin vuosittain vain alle sata.
Tänä vuonna maakotkan pesintä onnistui koko maan mittakaavassa hyvin.
– Pesintöjen onnistumisessa on alueellista vaihtelua. Paikoin kanalintuja ja erityisesti jäniksiä on riittänyt tänä vuonna maakotkan ruuaksi, tämä on vaikuttanut positiivisesti pesintään, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Stefan Siivonen Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo.
Maakotka on iso lintu, jonka siipien väli on yli kaksi metriä. Petolintu syö esimerkiksi kanalintuja, jäniksiä ja poronhoitoalueella poronvasoja, mutta niitä voi olla toisinaan vaikea saalistaa. Isolle linnulle avosuot ovat olleet hyviä saalistusalueita.
– Koska soita on ojitettu kymmeniä vuosia ja suot ovat metsittyneet, ei maakotka enää pysty saalistamaan niissä. Soiden ennallistamiset toki parantavat tilannetta paikallisesti, mutta isossa kuvassa tilanne ei ole hyvä. Myös metsähakkuut vaikuttavat saalistamiseen. Hakkuiden jälkeen metsät ovat aluksi hyviä saalistusmaita avoimuutensa puolesta, mutta myöhemmin tiheitä taimikoita tai nuoria metsiä, joissa maakotka ei pysty lentämään, Siivonen muistuttaa.
Merikotkan pesinnässä poronhoitoalueella tapahtui notkahdus – syyt eivät tiedossa
Viime vuosina merikotka on pesinyt poronhoitoalueilla yleensä keskinkertaisesti tai hyvin, nyt pesimätulos oli huonompi. Merikotkakannan koko alueella oli tänä vuonna 121–138 paria.
Pesinnät onnistuivat keskimääräistä heikommin Keski-Lapissa ja Koillismaalla, missä merikotkien määrä on poronhoitoalueella runsain.
– Merikotkat syövät kalaa. Siksi pesimäkaudella, erityisesti kun vesistöt ovat sulana, merikotkalla on maakotkaa vakaampi ravintotilanne, ja merikotkan pesinnät onnistuvat maakotkaa vakaammin. Tämän vuoden heikompaan pesimätulokseen johtaneet syyt eivät ole tiedossa. Esimerkiksi seurannan onnistuminen, kevättalven olosuhteet eri alueilla tai ravintotilanne ovat voineet vaikuttaa pesimätulokseen, Siivonen kertoo.
Tunturihaukan kanta pienenee, vaikka pesintävuosi 2023 oli suhteessa edellisiin vuosiin hyvä
Tunturihaukan yksittäinen hyvä pesintävuosi suhteessa viime vuosien pesintämääriin ei ole merkki siitä, että kanta olisi lisääntymässä.
Tunturihaukka on arktinen laji, joka ei koskaan ole ollut Suomessa yleinen. Petolinnun levinneisyys on vakiintunut Suomessa pohjoisimman Lapin tunturialueille viime vuosikymmeninä. Pesivän kannan koko on nyt Suomessa 18–22 paria.
Tunturihaukkojen määrään vaikuttaa riekkojen määrä. Riekko on tunturihaukan tärkein ravinto.
– Vielä 2000-luvun alussa vuositarkastuksissa tavattiin jopa kolmisenkymmentä asuttua reviiriä, mutta viime vuosina määrä on vakiintunut reiluun kymmeneen reviiriin. Tunturihaukan menestykseen vaikuttaa voimakkaasti erityisesti riekkokantojen runsaus. Noin 90 % lajin ravinnosta koostuu riekoista ja kiirunoista. Riekkokannat vaihtelevat luontaisesti ja muun muassa ilmastonmuutos vaikuttaa riekkoon ja myös sitä kautta tunturihaukkaankin, Siivonen sanoo.
Muuttohaukan pesintätulos keskinkertainen
Muuttohaukka elää Suomessa pääosin Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pesivän muuttohaukkakannan koko oli tänä vuonna 249–307 paria. Vaikka muuttohaukan tunnettujen reviirien määrä on kasvanut tasaisesti, asuttujen reviirien määrä on ollut hitaassa laskussa.
– Muuttohaukka pesii pääosin suolla ja vaihtaa pesäpaikkaa helpommin kuin risupesiin pesivät lajit. Siksi pesinnän seurantakin on haastavampaa. Tuntemaltamme reviiriltä ei välttämättä enää löydykään pesintää, kun pesäpaikka on vaihtunut, Siivonen sanoo.
Näin petolintujen pesien tarkastukset tehdään
- Petolintujen pesien etsintää ja uusien pesien etsintää tekevät Metsähallituksen Luontopalvelujen apuna vapaaehtoiset.
- Tänä vuonna pesätarkastuksiin osallistui 53 vapaaehtoista lintuharrastajaa. Vapaaehtoiset tekivät tarkastuksia 344 päivänä. Myös luonnossa liikkuvat ilmoittivat Metsähallitukselle petolintujen havainnoista.
- Metsähallitus tarkasti helikopterilla poronhoitoalueella kaikkiaan 1 326 pesää, joista 908 maakotkan pesää sekä reilut 400 merikotkan, tunturihaukan ja muuttohaukan pesää.
- Aiempien vuosien tapaan Metsähallitus maksoi ilmoitetusta aiemmin tuntemattomasta maa- ja merikotkan pesästä (merikotka Pohjois-Suomessa) 100 euron löytöpalkkion. Tänä vuonna palkkio on maksettu kaikkiaan 19 uudesta maakotkan (19) ja merikotkan (3) pesästä.
Lisätietoa:
Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Stefan Siivonen, p. 020 6397 096, stefan.siivonen@metsa.fi