Metsähallituksen Rannikon Luontopalvelujen alueella on tehty tänä vuonna arkeologisia inventointeja yhteensä 13 luonnonsuojelualueella Helsingistä Vimpeliin. Tämän lisäksi tehtiin lukuisia kohdeinventointeja ja tarkastuksia, joissa dokumentoitiin yhteensä 26 arkeologista kohdetta. Kuusistossa on tänä vuonna kartoitettu rakennuksen jäännöksiä ja tehty yleisinventointi koko Kappelinmäen alueelle. Lisäksi tänä vuonna on inventoitu Björkön saaren kompassikiveystä.
Kaarinan metsien Natura-alueella ja sen rajalla on tänä vuonna tehty tarkkuusinventointi, josta vastasi Muuritutkimus Oy. Inventoinnissa kartoitettiin suuri määrä rakennuksen jäännöksiä Kuusiston kartanon pihamaan tuntumassa. Lisäksi Museoviraston kenttäpalvelut teki Metsähallituksen Luontopalvelujen toimeksiannosta yleisinventoinnin, jossa jatkettiin Muuritutkimuksen kartoitusta koko Kappelinmäen alueelle.
– Kuusiston kokonaisuus käsittää rakennustyyppinä harvinaisen kartanon, jolla on 230 vuoden asumishistoria, kartanon toimintaan liittyvät maanalaiset arkeologiset jäännökset, keskiaikaisen, koskemattomana säilyneen hautausmaan, keskiaikaisen katolisen piispan linnoitetun residenssin ja eheän kulttuurimaiseman, jonka osana on suojeltu jalopuulehto. Suomessa ei ole toista tämänkaltaista kokonaisuutta, kertoo erikoissuunnittelija Tapani Tuovinen Metsähallituksesta.
Vuosisatoja vanha kompassikiveys herättää kysymyksiä
Tänä vuonna on inventoitu myös kompassikiveystä Björkön saaressa Saaristomeren kansallispuistossa. Tasaisella kalliolle ladottu rakennelma on ollut tunnettu vuodesta 1921, mutta se dokumentoitiin ensimmäisen kerran vasta 1985. Kompassikiveys on keskiaikaisten alusten kompassiruusun mukaisesti tehty kivilatomus. Suomesta on tietoja 24 kivistä ladotusta tai kallioon hakatusta kompassista Itämeren saarilla.
Kirjallisuudessa on esitetty, että ne olisi tarkoitettu osoittamaan kompassisuuntia havaintopaikasta merellä oleviin kohteisiin tai tarkistamaan aluksen kompassin toimintaa. Tällöin kiveys olisi alun perin ladottu kompassin osoittamien suuntien mukaisesti ja jos kiveys olisi pysynyt eheänä, se olisi säilyttänyt rakentamisajankohdan paikallisen magneettisen deklinaation. Suunnistajat tuntevat magneettisen deklinaation suuntavirhettä aiheuttavana erantona.
Deklinaatio muuttuu ajan myötä. Kompassikiveyksen deklinaatio oli mitattaessa 4,1 astetta itään. Tällainen deklinaatio on ollut Saaristomerellä viimeksi vuotta 1650 edeltäneenä aikana.
– Björkön kompassikiveyksestä otettiin kuluneena kesänä drone-kuvia. Vertaamalla niitä vuonna 1987 tehtyyn viivapiirrokseen voitiin todeta, että vain isoimmat kivet olivat pysyneet paikallaan. Tämä herätti kysymyksen, onko mahdollista, että kiveys on peräisin 1600-luvulta. Se edellyttäisi, että sitä olisi aktiivisesti varjeltu ja korjailtu, ja siitä onkin tietoa 1900-luvun alusta, kertoo Tuovinen.
Luonnonsuojelualueet suojaavat myös arkeologisia kohteita
Metsähallituksen hallinnoimat maat ja vedet ovat erittäin merkittäviä arkeologisten kohteiden suojelun kannalta. Luonnonsuojelualueiden käyttö ei uhkaa arkeologisia kohteita ja niitä hallinnoivat ammattilaiset.
Metsähallitus on tehnyt arkeologisia inventointeja vuodesta 1994 alkaen. Inventointien lähtökohtana on suojelun, tiedon ja ymmärryksen lisääminen. Suojelun ajatus korostuu erityisesti niissä inventoinneissa, joita tehdään sellaisten luonnonhoitotöiden tai virkistyskäytön tarpeisiin, joilla voi olla vaikutusta arkeologisten kohteiden säilymiseen.
– Ajantasainen tieto arkeologisista kohteista mahdollistaa luonnonhoitotöiden suunnittelun siten, että sillä hoidetaan myös arkeologista kohdetta. Toisaalta inventointi lisää tietoamme Suomen arkeologisesta kulttuuriperinnöstä ja mahdollistaa sen, että kerromme siitä kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla vieraileville, erikoissuunnittelija Tanja Tenhunen Metsähallituksesta sanoo.
Systemaattista työtä maastossa
Arkeologinen inventointityö tarkoittaa käytännössä sitä, että arkeologisista kohteista etsitään maastossa merkkejä lähtötietojen avulla ja systemaattisesti maastoa haravoiden. Lähtötietoja voivat olla esimerkiksi ennakolta saadut vinkit tai vinovalovarjosteissa näkyvät muodostumat.
– Kun jotakin sattuu kohdalle, se dokumentoidaan eli määritetään kohteen sijainti ja laajuus, rakenne ja ainesosat, kunto, mahdolliset uhkatekijät, hoitotarve ja ehdotettu suojelustatus ja otetaan valokuvat. Aineisto kootaan tavallisesti raportiksi, joka jää sisäiseen käyttöön. Lisäksi raportti on sähköisesti kaikkien saatavilla Museoviraston ylläpitämässä Kulttuuriympäristön palveluikkunassa, Tuovinen kertoo.
Inventointi on Metsähallituksessa monialaista yhteistyötä. Kulttuuriperinnön suunnittelijat osallistuvat luonnonhoidon ja virkistyskäytön suunnitteluun siten, että arkeologiset ja rakennusperintöön liittyvät arvot tulevat turvatuiksi.
– Metsähallituksen työntekijät liikkuvat paljon alueillamme ja tekevät erilaisia havaintoja. Kulttuuriperinnön asiantuntijat saavat vinkkejä mahdollisista uusista kohteista myös heiltä. Luonnonsuojelualueilla pidetään yllä sekä luonnon että kulttuuriperinnön monimuotoisuutta, Tenhunen kiteyttää.
Lisätietoja:
Erikoissuunnittelija Tapani Tuovinen, Metsähallitus, Luontopalvelut: p. 040 671 6112, tapani.tuovinen@metsa.fi
Erikoissuunnittelija Tanja Tenhunen, Metsähallitus, Luontopalvelut: p. 040 707 5631, tanja.tenhunen@metsa.fi