Metsähallitus on kesän aikana teettänyt vedenalaista kasvistoa ja eläimistöä koskevia selvityksiä Korsnäsin edustalle, avomerelle suunnitellun merituulivoimapuiston alueella. Selvitykset liittyvät käynnistettävään ympäristövaikutusten arviointiin (YVA).
Vedenalaisten luontoarvojen selvitys kattaa 15 kilometrin päähän rannikosta suunnitellun merituulivoimapuiston alueen, jolla veden syvyys on keskimäärin 10–30 metriä. Samalla selvitettiin luontoarvoja merikaapelin vaihtoehtoisilla reiteillä ja kaapelin rantautumispaikoissa.
Selvityksissä tutkittiin pohjan kasvillisuutta ja eläimistöä. Tutkimuksista vastaa Alleco Oy, joka on erikoistunut vedenalaisen luonnon tutkimiseen ja vesistöjen ympäristökysymyksiin.
Allecon toimitusjohtaja Jouni Leinikki kertoo, että kesäkuun alussa kartoitettiin ensin merikaapelin mahdolliset rantautumispaikat. Avomerellä sijaitsevat tuulivoimapuiston suunniteltu alue tutkittiin syyskuun alussa. Materiaali analysoidaan syksyn aikana.
Menetelminä sukeltaminen, videokuvaus ja kahlaaminen
”Pääasiassa käytimme kahta menetelmää, sukeltamista ja drop-videokameraa. Koulutettu tutkimussukeltaja sukelsi katsomaan pohjalta löytyvää kasvillisuutta. Näköhavaintojen pohjalta hän selvitti myös pohjaan kiinnittyvien eläinten, simpukoiden ja merirokkojen esiintymistä. Samalla sukeltaja otti näytteitä levälajien tunnistamisen varmistamiseksi”, Jouni Leinikki kertoo.
Merituulivoimapuiston alueella sukelluksia tehnyt Jouni Leinikki on kokenut sukeltaja ja biologi. Hän valitsi ammattinsa jo pienenä, aloitti sukeltamisen nuorena, opiskeli biologiksi ja on sukeltanut jo 45 vuotta, josta suurimman osan ammattimaisesti.
Havaintopaikat suunnitellaan käytettävissä olevien tietojen, kartan ja pohjan muotojen mukaan. Näytteet tutkitaan mikroskoopilla laboratoriossa ja viimeistään siinä vaiheessa voidaan tunnistaa levälajit täsmällisesti.
Kun tutkitaan laajaa aluetta, tarvitaan sukeltamisen lisäksi muitakin tutkimusmenetelmiä. Näköhavaintoja voidaan tehdä drop-videon avulla. Veneestä lasketaan pohjaan videokamera ja kuvataan merenpohjaa. Videokuvauksen avulla merenpohjan kasvistosta ja eläimistöstä saadaan myös varsin hyvä kuva, vaikka se ei täysin korvaa koulutettua sukeltajaa ja paikan päällä käymistä.
Videokuvaus on sukeltamista nopeampi menetelmä. Sukeltaja voi työskennellä vain rajallisen määrän vuorokaudessa, mutta videokamera kuvaa aina kun sää sallii kuvauksen. Videokamera kattaa myös laajempia alueita ja syvänteitä, joita ei ole turvallista tutkia sukeltamalla.
Merikaapelin mahdollisilla rantautumisalueilla, joilla on matalaa, veden pohjan kasvistoa ja eläimistöä on tutkittu sukeltamisen lisäksi myös kahlaamalla. Kahlaamisessa käytetään apuna vesikiikaria ja haraa, jonka avulla kerätään näytteitä.
Rannikon lähellä vedet ovat yleensä avomerta sameampia ja kasvillisuus ulottuu enintään 10 metrin syvyyteen. Avoimella ulkomerellä, jossa vedet ovat kirkkaampia, kasvillisuutta löytyy jopa 15 metrin syvyydestä. Avomerellä kasvaa tyypillisesti esimerkiksi rusko- ja punaleviä. Lähellä rannikkoa löytyy esimerkiksi putkilokasveja ja näkinpartaisleviä, joiden siimeksessä elää kaloja ja pieneliöitä.
Tuloksia analysoidaan syksyn mittaan
Kun sukellukset ja videokuvaukset on päätetty sekä näytteet kerätty, alkaa työ, jonka kuluessa tulokset analysoidaan. Kun aineisto on käsitelty, selvitysten tulokset sisällytetään YVA-prosessiin.
”Mikään paikka meren pohjalla ei ole täysin tavanomainen, sillä luonto vaihtelee aina. Pohjoinen Selkämeri hyvin mielenkiintoinen, sillä se on rannikkoalueistamme puhtain ja kirkasvetisin. Tämä yhdistettynä korkeaan suolapitoisuuteen auttaa merellisiä lajeja viihtymään rannikolla. Sukelluspaikoilta löytyi runsaasti yleisesti tavattavaa ruskolevää, pohjankivisutia, ja se näytti voivan hyvin. Vesialue on biologin näkökulmasta hyvässä kunnossa”, Jouni Leinikki tiivistää.
Lisätietoja antaa:
Jaana Mursu, johtava asiantuntija, Metsähallitus Kiinteistökehitys, puh. 0206 394 015, jaana.mursu(at)metsa.fi