Metsähallituksen Luontopalvelut polttaa metsää, kelien salliessa, Suomussalmella 16. kesäkuuta. POLTTO ON SIIRRETTY. Poltto liittyy meneillään olevaan Beetles LIFE -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on kohentaa kahdeksan uhanalaisen metsähyönteislajin elinympäristöjä ja suojelutasoa. Osa kohdelajeista on metsäpaloista ja runsaasta lahopuusta riippuvaisia. Näiden lajien selviämismahdollisuuksia edesautetaan suunnitelmallisesti toteutetuilla metsänpoltoilla.
Poltettava alue sijaitsee Karsikkovaara-Losolehdon luonnonsuojelualueella. Tarkempi paikka Härkösenyhteinen, Karsikkovaarasta noin 1,5 km itään.
Poltto on huolellisesti suunniteltu ja valmisteltu, jotta toteutus on turvallista. Poltosta muodostuu runsaasti savua, joka on havaittavissa laajalla alueella polton aikana ja parin päivän ajan polton jälkeen. Poltosta tiedotetaan alueella maastokyltein.
Poltto on Beetles LIFE -hankkeen toimia. Hankkeen tavoitteena on kohentaa kahdeksan uhanalaisen metsähyönteislajin elinympäristöjä ja suojelutasoa.
Tuli luonnonsuojelun renkinä
Metsäpalot ovat olleet olennainen osa suomalaisen metsäluonnon kiertokulkua. Nykyään tehokas palontorjunta on poistanut laajat metsäpalot Suomen metsistä lähes täysin. Palojen vähenemisen seurauksena myös palosta riippuvainen lajisto on taantunut. Metsien poltto on tehokas kangasmetsien monimuotoisuuden palauttamis- ja lisäämismenetelmä.
Voimakkaat palot luovat avoimia, runsaslahopuustoisia elinympäristöjä, jotka nykyisin puuttuvat metsistämme lähes tyystin. Heikommat pintapalot tuottavat metsään jonkin verran lahopuuta välittömästi palon jälkeen, mutta myös vuosien viiveellä. Ennallistamispoltoissa on tavoitteena että 25–75 prosenttia puustosta jää henkiin palon jälkeen. Lahopuuta ja hiiltynyttä puuta tarvitseville lajeille on kuitenkin eduksi, jos suuriakin puita kuolee palon seurauksena.
Sammalikon palaminen ja puuston paikoittainen kuoleminen helpottavat puiden taimettumista, jolloin puuston monipuolisuus lisääntyy ja lehtipuuston tilavuus kasvaa. Metsäpalot myös edistävät hitaasti lahoavien kelojen syntymistä, kun palossa vaurioituneet männyt säilyvät elossa, mutta niiden puolustus aktivoituu ja kasvu hidastuu joksikin aikaa, jolloin puusta tulee tiheäsyistä ja pihkaista. Tällaisista puista aikanaan syntyvillä keloilla elää niiden kaaduttua monia erittäin uhanalaisia ja erikoistuneita kääpälajeja, kuten kalkkikääpä ja lutikkakääpä.
Suomessa esiintyy noin 40 metsäpaloista riippuvaista hyönteislajia, joista kovakuoriaisia on noin puolet. Valtaosa palolajeista elää lahoavalla puulla.
Lisätietoja
- Suojelubiologi Mervi Laaksonen puh. 0406412851
- Beetles-LIFE