Kuhmossa liikkuvien autoilijoiden kannattaa olla lähiviikkoina tavallistakin valppaampina, sillä pakkasjakso ja lumentulo ovat saaneet Kainuun metsäpeurat liikkeelle. Riskialttiita paikkoja löytyy eri puolilta Kuhmoa.
Metsäpeurojen elinympäristövaatimukset vaihtelevat vuodenkierron mukana. Kesällä tavallisesti piilottelevaa erämaaelämää viettävät eläimet hakeutuvat talveksi jäkälikkökankaille ja luppokuusikoihin. Vaellusmatkat ovat joskus pitkiä, ja niiden varrelle mahtuu monta tietä ylitettäväksi.
Luonnonvarakeskus seuraa metsäpeurojen muuton edistymistä ja talvilaidunten sijaintia satelliittipantoja kantavien peurojen avulla. Tähän aikaan vuodesta metsäpeurat ovat jo ehtineet kerääntyä isoihin laumoihin eli tokkiin, joten pannoitettujen yksilöiden sijainti paljastaa myös lajitovereiden liikkeet.
Kuhmossa autoilevien kannattaa nyt olla tarkkana. Erityisen riskialttiita paikkoja löytyy Sotkamontieltä Kuhmon ja Jämäksen väliltä ja Nurmestieltä Särkijärven lähialueelta. Myös Pohjoispuolentiellä Hietaperän kohdilla sekä Lentiirantiellä kannattaa hellittää kaasujalkaa.
Liikenne merkittävä uhka metsäpeuralle
Peurakolareista aiheutuu onneksi harvoin henkilövahinkoja, mutta metsäpeurakantaa onnettomuudet verottavat.
– Liikenne on suden saalistuksen jälkeen merkittävin aikuisten metsäpeurojen kuolleisuuden aiheuttaja, kertoo tutkija Antti Paasivaara Luonnonvarakeskuksesta.
Metsäpeurakolareiden ennaltaehkäisyyn pureudutaan Metsähallituksen koordinoimassa MetsäpeuraLIFE-hankkeessa. Vuonna 2019 työnsä aloittava asiantuntijaryhmä ryhtyy kehittämään eri viranomaisten välistä yhteistyötä, jotta ajallisesti ja alueellisesti muuttuvaan metsäpeurakolaririskiin pystyttäisiin reagoimaan mahdollisimman tehokkaasti.
Metsäpeurakolarista tehtävä ilmoitus viranomaisille
Kuten suurpeto- tai hirvikolaristakin, on törmäyksestä metsäpeuran kanssa ilmoitettava hätäkeskukseen. Ilmoitus on syytä tehdä, vaikka ajoneuvolle ei olisi tapahtunut näkyviä vahinkoja, sillä eläin on voinut loukkaantua vakavasti.
Ilmoituksen perusteella poliisi tekee virka-apupyynnön (suurriistavirka-apu; SRVA), ja vapaaehtoiset metsästäjät tarkistavat kolaripaikan. He jäljittävät ja tarvittaessa lopettavat loukkaantuneen eläimen, ja huolehtivat ruhon pois tiealueelta. Jäljitystehtävän onnistumiseksi on erittäin tärkeää merkitä onnettomuuspaikka selkeästi maastoon, mikäli eläin on kadonnut kolaripaikalta.
Lisätietoja:
Riistanhoitaja Pekka Kilpeläinen, Metsähallitus, p. 040 728 5150, pekka.kilpelainen(at)metsa.fi
Tutkija Antti Paasivaara, Luonnonvarakeskus, p. 0295 328 753, antti.paasivaara(at)luke.fi