WWF Suomi ja Metsähallitus tiedottavat:
Metsähallituksen johtamat apukinoskolaukset saimaannorpan pesinnän turvaamiseksi on saatu valmiiksi Saimaalla, ja urakan päätteeksi WWF julistaa pesimärauhan. 30 vuoden jälkeen julistus sai uuden muodon, kun kirjailija Henriikka Tavi uudisti tekstin.
Erittäin uhanalaisen saimaannorpan pesimäaika koittaa helmi-maaliskuussa, jolloin kuutti syntyy emon lumikinokseen kaivamaan pesään. Ihmisen aiheuttama häiriö voi kuitenkin uhata kuutin selviytymistä. Jotta Saimaan rantakinokset muistettaisiin jättää rauhaan, WWF julistaa pesimärauhan saimaannorpille.
Tänä vuonna pesimärauhan julistaa palkittu kirjailija Henriikka Tavi. Hän myös uudisti julistuksen WWF:n pyynnöstä edellisen oltua käytössä 30 vuotta. Tavi on tarkastellut saimaannorppaa teoksissaan aiemmin, ja teksti pohjautuukin osittain librettoon, jonka Tavi kirjoitti Tiina Myllärisen sävellykseen “Pinnan alla” (2023).
”Pesimärauhan julistustekstin asu on nyt modernisoitu, mutta ydinsanoma on yhä sama: norppaa ei saa häiritä pesimäaikana”, Tavi sanoo.
Tekstissä on läsnä myös norpan elämän synkempi puoli: norpan elinolot ovat huonontuneet, ja ilmastonmuutos tekee talven ja lumen tulosta epävarmaa.
”Runossa on pieniä vihjeitä siitä, että rauha julistetaan maailmassa, jossa luonto on särkyneempi”, Tavi kertoo.
Apukinokset turvaavat pesintää
Tänä talvena pesimäolot Saimaalla vaihtelevat alueittain. WWF:n aluevastaavan Ismo Marttisen mukaan eteläisellä Saimaalla on lunta, mutta luonnon omat rantakinokset ovat melko pienet. Pohjoisemmassa lumitilanne on puolestaan parempi, jolloin myös pesimäedellytykset ovat paremmat.
”Tällä hetkellä tilanne näyttää norpan kannalta hyvältä, mutta tilanne voi myös muuttua”, Marttinen sanoo.
Saimaannorppien pesintää on tänäkin vuonna turvattu Metsähallituksen Luontopalvelujen koordinoimilla apukinoskolauksilla, joissa reilut 300 vapaaehtoista kolasi norpille yli 250 apukinosta ympäri Saimaata. Merkittävän osan apukinoksista tekevät paikallisista ihmisistä koostuvat ryhmät, jotka toimivat koko saimaannorpan lisääntymisalueella Pyhäselältä Suur-Saimaalle. WWF:n vapaaehtoiset kolasivat apukinoksia vastuualueillaan eteläisellä Saimaalla.
Nykyään apukinoksia tehdään vuosittain, sillä talviolosuhteet ovat arvaamattomat, ja sateinen jakso saattaa sulattaa luonnonkinokset nopeasti jäältä. Apukinoksista tehdään suuria, ja ne kolataan pohjoisrannoille, jotta ne säilyisivät myös lauhoina talvina mahdollisimman pitkälle kevääseen.
”Apukinokset ovat merkittävä suojelutoimi, sillä vähälumisina talvina jopa yli 80 prosenttia havaituista kuuteista on saanut suojaa apukinoksesta”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Riikka Alakoski Metsähallituksen Luontopalveluista.
Apukinokset täyttävät nyt suojelutoimenpiteenä kymmenen vuotta, kun ensimmäiset kolattiin lauhana talvena 2014. Alakosken mukaan vuosikymmeneen mahtuneet talvet ovat olleet hyvin vaihtelevia.
”Parina viime vuotena lunta ja jäätä on ollut riittävästi, mutta esimerkiksi vuonna 2020 lunta oli niin vähän, ettei apukinoksia saatu kattavasti tehtyä. Kyseisenä vuonna yli neljännes kuuteista kuoli jo ennen vieroitusta. Kaikkiaan apukinokset ovat kuitenkin vähentäneet merkittävästi kuuttien kuolleisuutta tarjoamalla niille suojaa myös talvina, jolloin luonnonkinoksia ei ole tai ne sulavat liian aikaisin pois”, kertoo Alakoski.
Keinopesiä on kehitetty turvaamaan norppien pesintää myös talvina, jolloin jäätä ja lunta ei ole tarpeeksi edes apukinosten tekoon. Tänä vuonna Saimaan eri alueille vietiin yhteensä 32 keinopesää Itä-Suomen yliopiston johdolla. Kelluvia keinopesiä sijoitettiin aiempaa laajemmalle alueelle. Keinopesien kehitystyötä tehdään Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hankkeessa.
Lisätietoja
Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hanke
saimaannorppa
