Uhanalainen valkoselkätikkakanta on saanut täydennystä jo toistamiseen lyhyen ajan kuluessa. Neljä vuotta sitten Suomessa todettiin idästä tullut valkoselkätikkojen massavaellus eikä siitä paljon jääty jälkeen tämän syksyn vaelluksellakaan. Metsähallituksen, BirdLife Suomen ja WWF:n seurantaotannassa löytyi noin 220 valkoselkätikan reviiriä. Metsien käytön tehostamisvaatimukset asettavat haasteen lajin suojelulle.
– Jo syyskuussa lintuharrastajat havaitsivat satoja valkoselkätikkoja pitkin Suomea niin sisämaan kuin rannikonkin muutontarkkailupaikoilla. Talven tullen vaellus pysähtyi ja valkoselkätikkoja on havaittu lintujen piharuokinnoilla ja muilla aivan uusilla havaintopaikoilla. Vaellus on ulottunut myös Ruotsin puolelle Norrbottenin läänin sisäosia myöten, hämmästelee suunnittelija Timo Laine Metsähallituksesta.
Vaeltajien alkuperää ei tunneta, mutta epäilemättä jossakin kaukana idässä on ollut loistavat olosuhteet pesimiselle ja talvehtimiselle, minkä seurauksena massoittain nuoria lintuja on lähtenyt etsimään muualta omaa pysyvää elinpiiriään. Voi olla niinkin, että lähiseutujen laajamittaiset metsän hakkuut ovat pakottaneet vaeltajat aiempaa pitemmälle lännen suuntaan.
Aktiivisen suojelun ja seurannan ansiosta valkoselkätikkakanta on saatu hitaasti nousemaan. Muutaman vuoden kuluttua varmistuu, miten syksyn suurvaellus vaikuttaa pesivän kannan vahvuuteen. Suurin uhkakuva syntyy siitä, että kasvavalle populaatiolle ei kohta enää löydy riittävästi elintilaa, sopivia lehti- ja lahopuustoisia yhtenäisiä metsäalueita. Metsien kiihtyvä hakkuutahti tuhoaa koko ajan potentiaalisia elinympäristöjä ja rikkonaisten, sirpaloituneiden reviirien määrät jatkuvasti lisääntyvät.
Reviirien jakautuminen lähes ennallaan
Tänä vuonna seuranta-aineisto kerättiin huomattavasti vähäisimmillä resursseilla kuin aiemmin eli yksinomaan vapaaehtoisten harrastajien voimin. Tuloksissa päästiin silti lähes edellisten vuosien tasolle ja löydettyjen asuttujen pesimäreviirien määräksi arvioitiin noin 220.
Valkoselkätikan pesivä kanta painottuu edelleen maan itä- ja kaakkoisosiin Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa. Päijät-Hämeen, Keski-Suomen, Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan kanta vahvistuu hitaasti, vähitellen myös muualla sisämaassa sekä lounaisella ja läntisellä rannikkomaalla.
– Valkoselkätikkaseurannoissa tarkastetaan lajin tunnettuja esiintymisalueita ja kartoitetaan uusia elinympäristöjä. Vapaaehtoistyön merkitys seuranta-aineiston keruussa on aina ollut äärimmäisen tärkeä. Seuranta saattaa vaatia useita maastokäyntejä ennen kuin lopullinen varmuus asutusta reviiristä saadaan. Suomen lintuharrastajat ansaitsevatkin suuren kiitoksen osallistumisestaan kannan seurantatyöhön, Timo Laine muistuttaa.
Viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa valkoselkätikka määriteltiin vielä vaarantuneeksi (VU) direktiivilajiksi. Valkoselkätikka vaatii edelleen aktiivista seurantaa ja suojelua ennen kuin se voidaan nostaa astetta parempaan silmällä pidettävien (NT) lajien luokkaan. Lajin elinympäristövaatimukset tulee ottaa huomioon talousmetsien hoidossa, sillä suojelualueet eivät yksin riitä elinvoimaisen kannan ylläpitämiseksi.
Lisätietoja:
Sunnittelija Timo Laine, Metsähallitus, Luontopalvelut, puh. 040 588 1766, 050 047 2177 timo.laine(at)metsa.fi
Vaellukseen liittyen: Tero Toivainen, BirdLife Suomi, puh. 010 406 6203
- Valkoselkätikka (www.metsa.fi)