WWF Suomi ja Metsähallitus tiedottavat
Metsähallituksen johtamat apukinoskolaukset saimaannorpan pesinnän turvaamiseksi on saatu valmiiksi, huolimatta lauhan sään aiheuttamista vaikeuksista. Pesärauha julistetaan jo 32. kerran.
Saimaannorppa synnyttää poikasensa helmi–maaliskuussa pesään, jonka emo kaivaa lumikinokseen. Pesä suojaa poikasta eli kuuttia kylmyydeltä ja pedoilta. Ihmisen aiheuttama häiriö voi kuitenkin olla kuutin selviytymiselle uhka. Siksi WWF on kannustanut kaikkia ihmisiä välttämään liikkumista Saimaan luotojen ja saarien läheisyydessä vuodesta 1993 alkaen. Tänä vuonna pesärauhan julistaa Teemu Nurmi Taipalsaaren moottorikelkkailijoista.
”Kaikki kulkijat mahtuvat Saimaalle, mutta on tärkeää valita reittinsä niin, ettei aiheuta tahatonta häiriötä tai haittaa norpan pesinnöille. Toivoisin, että lyhyen kevättalven ajan kaikki Saimaalla kulkijat käyttäisivät virallisia reittejä ja oleskelupaikkoja, jotta norpat saisivat pesiä rauhassa, sillä lauha talvi vaikeuttaa niiden pesintöjä muutenkin”, taipalsaarelainen Nurmi vetoaa.
Suoran häiriön lisäksi moottorikelkkojen urat ja ihmisen lumijäljet pesien läheisyydessä voivat houkutella paikalle petoeläimiä.
Apukinokset erityisen tärkeitä lauhoina talvina
Vuoden alku oli poikkeuksellisen lämmin ja vähäluminen, minkä lisäksi vesisateet sulattivat suurimman osan jäälle sataneesta lumesta useampaan kertaan.
Kun apukinostyöt alkoivat keskeisellä ja pohjoisella Saimaalla loppiaisen jälkeen, olosuhteet olivat miltei täydelliset. Jäätä oli riittävästi, lunta reilusti ja tuuli oli alkanut kinostaa sitä lupaavasti. Alle viikossa olot kuitenkin muuttuivat huonommiksi. Lauhan sääjakson aikana lumet sulivat järvenselkien jäiltä kokonaan. Vapaaehtoiset pystyivät kuitenkin kolaamaan tammikuussa ja helmikuun alussa apukinoksia kasaan niiltä pohjoisrannoilta, joilla lunta oli säilynyt riittävästi.
“Suuri kiitos kuuluu vapaaehtoisille, jotka kolasivat sinnikkäästi haastavista olosuhteista huolimatta ennätysmäärän kinoksia turvaamaan saimaannorpan pesintää. Tämä vähäluminen talvi osoitti konkreettisesti, miksi apukinoksia tarvitaan”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Riikka Alakoski Metsähallituksesta.
Lumen vähäisyys, sohjoisuus, ja sen normaalia työläämpi kasaaminen kinoksiksi laajoilta alueilta leimasivat apukinosten tekoa helmikuun alkuun saakka, jolloin viimein pakastui ja saatiin jonkin verran uutta lunta. Edelleen norpan pesintään ei ole riittäviä luonnonkinoksia.
Jää- ja lumiolot eteläisellä Saimaalla olivat alusta alkaen vieläkin heikommat.
”Eteläisen Saimaan selkävedet jäätyivät vasta tammikuun alussa ja hyvin pitkään lunta ei ollut lainkaan. Ensimmäiset apukinokset päästiin kolaamaan vasta tammikuun lopussa, ja silloinkin lumet sulivat jäältä sohjoksi jo seuraavana päivänä”, kertoo WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen.
Apukinoksia on kolattu saimaannorpille suojelutoimena 2014 alkaen. Siitä lähtien jo yli 350 eli puolet kuuteista on käyttänyt apukinosta suojanaan. Kaikkiaan puolet apukinoksista on ollut norppien käytössä makuu- ja poikaspesinä. Lauhoina talvina, kuten kuluva talvi, jopa 80–90 prosenttia havaituista kuuteista käyttää emon apukinokseen kaivamaa pesää.
”WWF ja Metsähallitus arvostavat suuresti paikallisten vapaaehtoisten ja kaikkien yhteistyötahojen panosta apukinosten kolaamisessa. Tänä vuonna kolaajilta vaadittiin hankalien olojen takia erityistä sinnikkyyttä, jotta apukinokset saatiin tehdyksi koko saimaannorpan pesimäalueella”, kiittelee suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki WWF:stä.
Apukinostöihin osallistuu merkittävällä panoksella Metsähallituksen ja WWF Suomen lisäksi Itä-Suomen yliopisto ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Tänäkin vuonna oli mukana 350 paikallista vapaaehtoista, jotka tekevät vuosittain suurimman osan apukinoksista omilla vastuualueillaan.
Tulevaisuudessa talvet tulevat ilmastonmuutoksen myötä olemaan yhä epävakaisempia ja leudompia. Siten apukinoksetkin voivat yhä suuremmalla todennäköisyydellä sulaa kesken norppien pesinnän tai niitä ei päästä tekemään lumen ja jään puuttumisen vuoksi. Näissä oloissa keinopesien merkitys nousee yhä suuremmaksi kuuttien selviytymisen turvaamisessa.
”Norpat ovat hyväksyneet Itä-Suomen yliopiston johdolla kehitetyt kelluvat keinopesät pesäpaikoikseen. Näiden keinopesien merkitys saimaannorpan pesinnän turvaamisessa korostuu leutojen talvien yleistyessä, minkä vuoksi niiden laajempi käyttöönotto suojelutoimenpiteenä apukinosten rinnalla on suunnitteilla ja tarpeen”, huomauttaa Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttila.
Keinopesiä on kehitetty vuoden lopussa päättyvässä Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hankkeessa ja täksi pesimäkaudeksi niitä on asennettu maastoon 40.
Vaikka apukinoksia ja keinopesiä on nyt kattavasti eri puolilla saimaannorpan pesimäaluetta, syntyy kuutteja todennäköisesti myös jäälle. On erittäin tärkeää, että näitä ilman pesän suojaa jääneitä poikasia ei lähestytä eikä häiritä, sen sijaan niistä tulee ilmoittaa Metsähallitukselle soittamalla numeroon 0206395000.
Lisätietoja
- Riikka Alakoski (apukinostöiden organisointi), luonnonsuojelun erityisasiantuntija Metsähallitus, riikka.alakoski@metsa.fi, puh. 0405307241
- Miina Auttila, (keinopesät) luonnonsuojelun erityisasiantuntija Metsähallitus, miina.auttila@metsa.fi, puh. 0406376324
- Teemu Niinimäki, WWF:n suojeluasiantuntija, teemu.niinimaki@wwf.fi, puh. 0505243206
- Yhteinen saimaannorppamme -LIFE
- Tutustu apukinosten kolaamisolosuhteisiin Luontopalvelujen somevideolla (instagram.com)