Metsähallitus ennallistaa suojelualueilla metsätalouden muuttamia metsiä. 9. kesäkuuta poltettiin noin 8,3 hehtaarin kokoinen metsäala Siikalatvan kunnassa, Viirinkankaan itäpuolisella alueella. Ennallistamiseksi kutsutaan toimenpiteitä, joiden tavoitteina on joko käynnistää luontotyypin palautuminen luonnontilaiseksi tai nopeuttaa hitaasti tapahtuvaa luonnontilaistumista.
Poltettavat kuviot olivat pääosin mäntyvaltaisia metsiä, joissa puuston ikä vaihtelee 60:sta 120 vuoteen. Veneneva–Pelsolle on laadittu vuosina 2005– 2018 metsien ennallistamissuunnitelmia. Alue kuuluu valtakunnallisiin palojatkumoalueisiin. Palojatkumoalueiden on tarkoitus turvata palojen alueellinen ja ajallinen jatkuvuus paloista riippuvaisten ja niistä hyötyvien lajien säilyttämiseksi.
Poltettu alue koostui kolmesta lähekkäisestä kohteesta. Poltto suunnitellaan ja valmistellaan huolellisesti, jotta toteutus on turvallista. Poltosta muodostuu runsaasti savua, joka on havaittavissa laajalla alueella polton aikana ja parin päivän ajan polton jälkeen. Poltosta tiedotetaan alueella maastokyltein.
Suojelualueen sisällä olevat metsät ovat olleet ennen suojelua pitkään metsätalouskäytössä. Niiden luonnonsuojeluarvoja pyritään ennallistamis- ja luonnonhoitotoimin parantamaan.
Venenevan–Pelson ennallistamistoimet ovat osa ympäristöministeriön Helmi-ohjelman toteutusta. Helmi-ympäristöohjelma on keskeinen keino Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä.
Tuli luonnonsuojelun renkinä
Luonnonsuojelualueiden ensisijainen tehtävä on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Metsäpalot ovat olleet olennainen osa suomalaisen metsäluonnon kiertokulkua. Nykyään tehokas palontorjunta on poistanut laajat metsäpalot Suomen metsistä lähes täysin. Palojen vähenemisen seurauksena myös palosta riippuvainen lajisto on taantunut. Metsien poltto on tehokas kangasmetsien monimuotoisuuden palauttamis- ja lisäämismenetelmä.
Suomessa esiintyy noin 40 metsäpaloista riippuvaista hyönteislajia, joista kovakuoriaisia on noin puolet. Kovakuoriaisten runsastumisesta hyötyvät puolestaan muun muassa tikat. Myös useat kääpälajit hyötyvät paloista ja poltoista.
Lisätietoja:
Suojelubiologi Päivi Virnes, Metsähallitus, Luontopalvelut, paivi.virnes@metsa.fi, puh. 0206 39 6630