Maan luovutuksen perusteet

Metsähallituksella on hallinnoitavana maaomaisuutta reilut yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Maata sekä ostetaan että myydään Metsähallituksen toimesta vuosittain. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana valtion maaomaisuuden määrä on kasvanut noin 450 000 hehtaarilla.

Määrän lisääntyminen johtuu useista eri syistä. Metsähallitukselle on keskitetty valtion maaomaisuutta, erityisesti metsäomaisuutta, muun muassa Puolustusvoimilta, Luonnonvarakeskukselta ja Senaatti Kiinteistöiltä. Lisäksi on hankittu luonnonsuojelualueita suoraan ja siirretty ympäristöhallinnolta Metsähallituksen hallintaan.

Valtion kiinteistövarallisuuden luovuttamisesta ja maaomaisuuden vuokraamisesta säädetään laissa oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta. Metsähallituksella on oikeus luovuttaa hallinnassaan olevia valtion omistamia kiinteistöjä myymällä ja vaihtamalla niitä tai vuokrata niitä, jos sitä on pidettävä taloudellisesti tarkoituksenmukaisena.

Valtion kiinteistöstrategia linjaa miten ja millä edellytyksillä valtion kiinteää omaisuuttaa voidaan luovuttaa. Nämä linjaukset koskevat myös Metsähallitusta maan luovutuksissa. Strategian mukaan ennen luovutusta tulee kiinteistön kehittämismahdollisuudet selvittää ja mahdollisuuksien mukaan myös toteuttaa.

Metsähallitus pyrkii mahdollisimman paljon vuokraamaan kohteitaan erilaiseen liiketoimintakäyttöön. Metsähallituksen vuokrasopimusten kesto on sidoksissa sopimusten luonteeseen ja vuokralaisen liiketoimintaan tai käyttötarkoitukseen. Sopimukset ovat usein pitkiä ja niissä huomioidaan esimerkiksi hinnoittelun muutokset ja mahdolliset ympäristövastuut.

Kiinteistövarallisuuteen liittyvät luovutukset, vuokraukset ja käyttöoikeuden luovutukset hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Hinnoittelun yhdenmukaisuus turvataan mm. yhteisten ohjeiden avulla. Tarvittaessa kohteiden hinnoittelussa voidaan käyttää apuna myös Metsähallituksen ulkopuolista hinnoittelu- ja arviointiasiantuntemusta.

Maa- ja metsätalousministeriö nimitti vuonna 2016 Jarmo Ratian selvityshenkilöksi arvioimaan Lapin matkailukeskusten ja Metsähallituksen välistä maanvuokrausta. Selvityksen tarve oli syntynyt, kun Metsähallituksen vanhoja vuokrasopimuksia oli päättymässä ja uusien sopimusten hinnoittelusta on ollut eriäviä näkemyksiä.

Ratia ehdotti kolmea keinoa:

  • Alueiden käyvän hinnan arviointiin tulisi käyttää aikaisempaa enemmän ulkopuolista asiantuntemusta.
  • Omaisuuden tuottovaatimus tulisi määritellä nykyistä joustavammin
  • Metsähallituksen roolia alueiden kehittäjänä tulisi selkeyttää.

Ulkopuolisten hinta-arvioiden käyttö onkin lisääntynyt ja Metsähallituksen roolia alueiden kehittäjänä on linjattu Maa- ja metsätalousministeriön sekä Ympäristöministeriön Metsähallitukselle antamissa omistajapoliittisissa linjauksissa.

Lisätietoja