Lapin luonnonmetsät

Lapissa on kartoitettu luontokohteita ja arvokkaita luonnonmetsiä 1990-luvulta alkaen. Kartoitusten tuloksena on saatu aikaan kattava ekologinen verkosto, joka koostuu lakisääteisistä suojelualueista ja Metsähallituksen omin päätöksin suojelemista kohteista. Tuottavaa metsämaata näihin sisältyy lähes miljoona hehtaaria, josta luonnontilaisia vanhoja metsiä on 800 000 hehtaaria. Metsähallitus ei tee hakkuita arvokkaissa luonnonmetsissä.

Metsähallitus Metsätalous Oy:n Lapin alueella hallinnoimien metsämaan metsien kokonaispinta-ala on 1,96 milj. hehtaaria, josta omin päätöksin suojelussa on 0,27 milj. hehtaaria. Siten metsätalouskäytön piirissä on metsämaata kaikkiaan 1,69 milj. hehtaaria. Lisäksi FAO:n metsämääritelmään sisältyviin kitumaan metsiin hallinnoitavasta maa-alueesta luokittuu 0,54 milj. hehtaaria, jolla ei harjoiteta metsätaloutta.

Metsätalousalueiden laajuuden vuoksi boreaalisen luonnonmetsän kartoituksia ei niiden osalta ole vielä toistaiseksi voitu suorittaa kattavasti. Siten on todennäköistä, että alueilla sijaitsee boreaalisen luonnonmetsän kriteerit täyttäviä kohteita, joita ei ole siirretty ekologiseen verkostoon ja samalla metsätalouskäytön ulkopuolelle. Nämä leimallisesti lahopuurunsaat, monimuotoisuudelle arvokkaat kohteet rajataan ympäristöohjeiden mukaisesti pois hakkuualueista viimeistään leimikonsuunnittelun vaiheessa. Metsätalouden suunnittelua palvelisi ja sitä tehostaisi kuitenkin se, että luonnontilaiset metsät olisi kartoitettu jo ennakkoon ja arvokkaat kohteet siten rajattu toiminnan ulkopuolisiksi luontokohteiksi.

Potentiaaliset luonnonmetsät Suomessa (BPAN-alueet)

Vuonna 2017 Suomen ympäristökeskus (SYKE) julkisti raportin, jossa oli määritetty lähinnä kaukokartoitusaineistoon perustuen potentiaaliset luonnonmetsät Suomessa.  Näitä BPAN-alueita on pelkästään Lapissa 2 615 500 ha. BPAN-alueiden suojelemattomat metsät yhteispinta-alaltaan 1 166 513 hehtaaria jakaantuvat seuraavasti:

• Metsähallituksen monikäyttömetsät 722 935 hehtaaria (tästä luontokohteiden ulkopuolella olevaa vanhaa, ilman hakkuuhistoriaa paikkatiedossa on 185 000 hehtaaria),
• Metsähallituksen luontaistalousalueet 161 668 hehtaaria (Ylä-Lapissa, ei metsätaloutta)
• Lapin yksityismetsät 281 910 hehtaaria.

Luonnonmetsän määritelmät

Luonnonmetsän tunnistamisessa keskeistä on arvioida, miten voimakkaasti aiemmat hakkuut ovat vaikuttaneet luonnontilaisuutta ilmentäviin rakennepiirteisiin. Kantojen määrä, elävän puuston kerroksellisuus ja puiden tilajärjestys ovat yksi kriteeri. Lahopuun määrä ja uhanalaisten lajien esiintymät ovat muita kriteerejä.  Lapissa on pitkään tavoiteltu talousmetsien hoidossa luonnonmetsien rakennepiirteiden säilyttämistä kaikessa metsänkäsittelyssä. Luontainen uudistaminen ja toisaalta peitteinen metsänkasvatus ovat laajasti käytössä. Kuolleet, lahoasteeltaan vaihtelevat puut säästetään ja erirakenteisuutta ylläpidetään. Uhanalaisten lajien säilymistä turvataan laajan ekologisen verkoston avulla. 

Tiheään asutun Keski-Euroopan voimakkaan kulttuurivaikutuksen kohteena olleiden metsien tapauksessa luonnonmetsien kriteereiden tiukkuudesta joudutaan tinkimään. Myös Etelä-Suomessa on yksityismaiden vapaaehtoisen suojelun kannustamiseksi käytetty varsin väljiä kriteerejä METSO-ohjelmissa.  Nämä kriteerit eivät kuitenkaan sovellu käytettäviksi Pohjois-Suomen luonnontilaisen kaltaisina hoidettujen metsien kohdalla.

Luonnonvarakeskus (Luke) on laatinut vuonna 2021 ”EU:n biodiversiteettistrategian 2030 vaikutus Suomen kannalta” -projektissa suojelun lähtötilanteen selvityksen Suomessa. Selvitys perustui Valtakunnan metsien inventoinnin otantapohjaiseen aineistoon, jonka perusteella voitiin määrittää pinta-alaestimaatti metsille, jotka maastossa on luokiteltu luonnontilaisen kaltaiseksi. Koko maassa on metsä- ja kitumaalla 680 000 ha luonnontilaisen kaltaisiksi luokiteltuja metsiä ja niistä vanhoja metsiä on 220 000 hehtaaria. Metsämaalle määritettynä luvut ovat vastaavasti 379 000 ja 166 000 hehtaaria. Puuntuotannon metsämaalla luonnontilaisen kaltaisiksi luokiteltuja metsiä on ainoastaan 42 000 ja vanhoja metsiä vain 17 200 hehtaaria, loput sijaitsevat suojelualueilla. Yhteenvetona voidaan todeta, että Luken mukaan koko Suomessa olisi vain 42 000 ha suojelemattomia luonnontilaisia metsiä.

Metsähallitus on pyrkinyt neuvotteluissa löytämään yhteistä näkemystä luontojärjestöjen kanssa Pohjois-Suomen luonnontilaisten metsien kriteereiksi, mutta työ on vielä kesken. Lisäksi Koneen säätiö on myöntänyt rahoituksen luonnonmetsien inventointiin, jota tekevät yksityishenkilöt ja jossa mitattavien kriteereiden sijaan käytetään valokuvausta ja pääosin sanallisia kuvailuja luonnonmetsille. Inventoijat ovat esittäneet laadulliseen arviointiin perustuvana näkemyksenään, että luonnontilaisen kaltaista, suojelun laadullisen arvioinnin kriteerit täyttävää metsää, olisi yksin valtion mailla peräti satoja tuhansia hehtaareita.

Luonnonmetsän tuntomerkit

Arvokas luonnonmetsä on yleensä kerroksellinen, useista puulajeista ja eri-ikäisistä puista muodostuva metsikkö. Kauan jatkuneen luonnonkehityksen tuloksena ja ihmisten hakkuutoimien puuttuessa metsään on kertynyt huomattava määrä kuollutta puuta. Puut ovat kuolleet joko vanhuuttaan tai erilaisten tuhojen (esim. myrskyt, sieni- ja hyönteistuhot) seurauksena yksitellen tai puuryhmittäin.

Vanhojen mäntymetsien rakennepiirteisiin sisältyvät järeät kilpikaarnaiset ja vallitsevaa puustoa selvästi vanhemmat aihkimännyt sekä vielä pystyssä olevat järeät kelopuut ja maakelot. Elävissä järeissä männyissä voi myös näkyä tyvellä palokoroja, mikä kertoo metsikössä tapahtuneesta metsäpalosta. Osa männyista kuolee tuhojen seurauksena nuorempana pystyyn ja/tai kaatuu suoraan maahan. Tällaiset puut lahoavat nopeammin kuin kelot tuottaen koko ajan eriasteista lahopuuta metsikköön.

Rehevimmillä kasvupaikoilla metsikössä on vanhoja järeitä kuusia, mutta osa kuusista on kuollut vanhuuttaan ja kelottunut. Suurin osa kuusista on kaatunut kelottumatta esim. lahosienten ja tuulten vaikutuksesta: maasta löytyykin runsaasti eri-ikäista ja eriasteisesti lahonnutta kuusimaapuuta. Kuusten lisäksi rehevillä mailla esiintyy eläviä järeitä lehtipuita (koivu, haapa, raita) sekä kuolleita lehtipuupökkelöitä ja lahonnutta lehtimaapuuta. Reheviltäkin kasvupaikoilta löytyy yleensä yksittäin vanhoja järeitä kilpikaarnaisia mäntyjä kertoen metsikön varhaishistoriasta ennen kasvupaikan kuusettumista.

Kasvupaikan taimettumisherkkyydestä (kuntan paksuudesta) riippuen kuolleiden puiden ja puuryhmien tilalle syntyy uusia puuntaimia, joista muodostuu vähitellen vallitsevan puuston alle alikasvosta. Taimettumista tapahtuu eniten ohutkunttaisilla mäntykankailla sekä rehevillä ja korpimaisilla kuusen kasvupaikoilla. Johtuen siitä, että taimettumista tapahtuu yleensä sattumanvaraisesti eri aikaan eri osissa metsikköä, puustosta muodostuu ryhmittäin erikokoista. Poikkeuksena on kovat metsäpalot tai myrskyt, jotka voivat tappaa ja kaataa puut laajalta alalta: tällöin metsikkö taimettuu kerralla ja metsiköstä muodostuu tasarakenteinen.