Tuulivoima ja luonnon monimuotoisuus

Tuulivoimalla, kuten kaikella muullakin ihmisen toiminnalla, on omat vaikutuksensa luontoon. Vaikutukset pyritään selvittämään mahdollisimman tarkoin ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. YVA:ssa selvitetään myös keinoja sille, miten havaittuja vaikutuksia voidaan pienentää tai välttää kokonaan.

Tuulivoimalat vaikuttavat etenkin linnustoon ja muuhun eläimistöön. Linnut voivat törmätä voimaloihin ja voimaloiden käyntiääni ja lapojen liike voivat häiritä pesintää ja ravinnon etsimistä Vaikutukset riippuvat tuulivoimaloiden koosta ja määrästä, teknisistä ratkaisuista, maantieteellisestä sijainnista ja ympäröivän alueen maaston muodoista sekä alueen lintulajistosta.

Linnusto

Tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arvioinneissa tehdään yleensä kanalintujen soidinpaikkaselvitys, pöllöselvitys, pesimälinnustoselvitys, päiväpetolintuselvitys ja lintujen muutonseurantaa.

Tuulivoimahankealueelta selvitetään ensin kunkin selvityksen kannalta tärkeimmät alueet. Esimerkiksi kanalintujen soidinpaikoista voidaan saada tietoa alueen metsästäjiltä. Sen jälkeen aloitetaan maastoseurannat, joissa käytetään vakiintuneita inventointimenetelmiä. Maastotarkkailuun varataan useita päiviä ja sitä tehdään erilaisella säällä ja riittävän pitkällä aikavälillä. Usein seurantoja tehdään kahdella maastokaudella, koska vuodet ja säät saattavat vaikuttaa suurestikin linnustoon.

Seurannoissa kiinnitetään erityistä huomiota suojeltuihin maakotkaan ja kalasääskeen, jos niiden pesistä tai liikkumisesta alueella on havaintoja. Maakotkia ja niiden elintapoja on tutkittu paljon ja tutkimusten avulla on kehitetty törmäyslaskentamalli, jolla voidaan arvioida maakotkan riskiä törmätä tuulivoimalaan.

Lue lisää:

Kotkien elinpiiri ja törmäysvaara tuulivoimaloihin mallinnetaan

Metsähallitus ja Oulun yliopisto ovat laatineet kaikille Suomen maakotkareviireille elinympäristömallin, joka ennustaa keskivertokotkien liikkeitä, elinpiirin käyttöä ja lentoaikoja reviirin eri osissa.

Jos elinympäristömallilla laadittu maakotkareviiri ulottuu hankealueelle, hankkeessa tehdään törmäysmallinnus, jossa lasketaan maakotkan todennäköisyys törmätä sen reviirille suunniteltuun tuulivoimalaan.

Törmäysmallissa huomioon on otettu mm. elinympäristömallin mukaan luodulla maakotkareviirillä sijaitsevien voimaloiden määrä, voimalan koot, niiden käyttöaste, roottorien pyörimisnopeus, lavan leveys, elinympäristömallin mukaisesti ennustettu lentoaika voimala-alueella, maakotkan ominaisuudet lentonopeudesta kokoon ja todennäköisyyteen väistää pyörivä voimala, osuus lennoista nimenomaan törmäyskorkeudella.

Törmäysmallinnuksen avulla tuulivoimalat pyritään sijoittamaan niin, että maakotkan riski törmätä tuulivoimaloihin ei nousisi liian korkeaksi ja sen kanta pysyisi elinvoimaisena.

Muu eläimistö

Alueen eläimistöön tuulivoimaloilla on omat vaikutuksensa, joita pystytään rajoittamaan voimaloiden hyvin suunnitellulla sijoittamisella.

Luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajeista tuulivoiman hankealueilla voi esiintyä esimerkiksi susia, ilveksiä, karhuja, ahmoja, saukkoja, liito-oravia, koivuhiiriä, viitasammakoita ja pohjanlepakoita ja näiden lajien osalta tehdäänkin usein erilliset selvitykset maastotyönä. Tarkastettaviksi kohteiksi valitaan tiedossa olevat lajin havaintopaikat sekä kartta- ja ilmakuvatietojen sekä muiden lähtöaineistojen perusteella lajille potentiaaliset elinympäristöt hankealueelta. Nisäkäslajistoa selvitetään yleisesti myös hankealueella lumijälkilaskennan avulla maalis-huhtikuussa.

Metsäpeura puolestaan kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Tähän liitteeseen kuuluu eläin- ja kasvilajeja, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Suomella on erityinen vastuu metsäpeuran suojelusta, koska lajia tavataan EU:n alueella vain Suomessa

Metsäpeuroja esiintyy muutamilla hankealueillamme. Olemme pyrkineet selvittämään niille tärkeimpiä paikkoja mm. riistakameroiden avulla. Lisäksi olemme ottaneet metsäpeurat huomioon hankesuunnittelussa jättämällä ekologisia käytäviä.

Hankealueilla liikkuu myös riistaeläimiä. Meillä on ollut lähinnä kirjallisuuteen ja muualta maailmasta peräisin olevaa tutkittua tietoa tuulivoiman vaikutuksista näihin eläimiin. Tiedoissa on vaihtelevuutta mm. lajeittain ja se on huonosti sovellettavissa Suomen oloihin. Nyt olemme mukana Luonnonvarakeskuksen Metsäeläinten esiintyminen ja elinympäristöjen käyttö tuulivoimaloiden lähialueilla -tutkimuksessa, jolla pyrimme saamaan luotettavaa kotimaista tutkimusta vaikutusten arvioinnin tueksi.

Lue lisää:

Kasvillisuus

Tuulivoimalan käyttö ei rakentamisen jälkeen vaikuta sen ympärillä olevaan kasvillisuuteen. Tuulivoimaloiden kasvillisuusvaikutuksien vähentämisessä olennaista on välttää voimaloiden ja teiden sijoittamista kohtiin, joissa on uhanalaisia kasveja tai luontotyyppejä.

Vaikutusten hillintä

Tuulivoiman negatiivisia vaikutuksia luonnolle pyritään pienentämään suunnittelun aikana erityisesti voimaloiden sijoittelulla ja niiden lukumäärää vähentämällä.

Myös sillä on väliä, miten tuulivoimahankealue rakennetaan. Olemme juuri päivittämässä tuulivoiman rakentamisohjetta ja siinä tullaan kiinnittämään erityistä huomiota rakentamisleveyksiin. Ohjeemme on, että maastoa ei avata enempää kuin on välttämätöntä.

Otamme omissa tuulivoimahankkeissamme käyttöön myös luonnon monimuotoisuutta tukevat toimet. Toimilla on usein yhteys myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tai siihen sopeutumiseen. Toimet voivat olla esimerkiksi suon ennallistamista tai kasvillisuuden lisäämistä teiden varsilla ja voimaloiden ympäristöissä.

Edellytämme myös valtion alueita tuulivoiman hankekehitykseen vuokraavilta yhtiöiltä suunnitelmaa luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi tuulivoima-alueilla. Suunnitelman tulee sisältää kuvaus siitä, miten yhtiö lieventää hankkeesta aiheutuvaa luontohaittaa aktiivisilla toimenpiteillä.

Yhteisvaikutukset

Monissa kunnissa on käynnissä useita tuulivoimahankkeita hyvin lähellä toisiaan. Tuulivoimahankkeita ei kuitenkaan kehitetä erillään toisistaan, vaan niiden yhteisvaikutukset ympäristöön otetaan suunnittelussa huomioon. YVA-menettelyssä arvioidaan hankkeiden maankäytön sekä mahdollisen melun ja välkkeen yhteisvaikutuksia muun muassa alueen eläimistöön ja maisemaan.

Yhteisvaikutuksia voi muodostua esimerkiksi maisemaan, jossa tietyistä pisteistä saattaa näkyä useamman eri hankkeen voimaloita. Tämän vuoksi huomioimme omissa laskelmissamme ja kuvasovitteissamme myös lähistön muut voimalat sekä suunnitellut voimalat. Yhteisvaikutusten seurauksena metsäalueet saattavat myös pirstaloitua, mikä voi vaikuttaa tiettyjen eläinlajien liikkeisiin. Tämä otetaan huomioon hankekohtaisesti.

Tuulivoimaloiden omat päästöt

Suomen uusiutuvien teettämän Suomen tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset -selvityksen mukaan maailmanlaajuisesti tuulivoiman merkittävimmät vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen syntyvät voimaloiden rakennusmateriaaleista.

Tuulivoiman omat hiilidioksidipäästöt ovat noin 10–11 g/kWh ja ne muodostuvat lähinnä tuulivoimaloiden rakentamisen, kuljettamisen ja huollon aiheuttamista päästöistä (Arvensen 2009, Dolan & Heah, 2012). Tuulivoimala tuottaa takaisin sen valmistamiseen, kuljettamiseen, rakentamiseen, käyttöön ja purkamiseen kuluvan energian laskutavan mukaan reilusti alle vuodessa, jopa alle puolessa vuodessa (Mm. Haapala, 2014).

  • Arvensen A, et al, 2009. Extended life-cycle assessment for offshore wind power. Seminaariesitelmä, European offshore wind conference, 15.9.2009.
  • Karl R. Haapala; Preedanood Prempreeda. Comparative life cycle assessment of 2.0 MW wind turbines. International Journal of Sustainable Manufacturing, 2014

Tuulivoima ja metsäkato

Suomessa merkittävimmät kielteiset luontovaikutukset liittyvät siihen, että voimala-alueet teineen pirstovat elinympäristöjä.

Tuulivoimalat rakennetaan Suomessa usein talousmetsään. Toiminnassa, rakenteilla ja suunnitteilla olevan maatuulivoiman maankäyttötarve on tällä hetkellä yhteensä 21 404 ha.

Tuulivoimarakentamisen osuus Suomessa tapahtuvasta metsäkadosta on kohtuullisen pieni. Jos oletetaan, että kaikki uudet tuulivoimalat rakennettaisiin metsiin, olisi tuulivoimarakentamisen osuus Suomen metsäkadosta vuonna 2024 ollut noin kolmesta neljään prosenttia ja kasvaisi maksimissaan kymmeneen prosenttiin vuonna 2045, mikäli tuulivoiman optimistisimmat kasvuskenaariot toteutuisivat.

Yhtä tuulivoimalaa kohden joudutaan kaatamaan puustoa yleensä noin 2–3 hehtaarin alalta. Tässä luvussa ovat mukana sekä tuulivoimaloiden pystytyspaikat että niiden tarvitsema huoltotiestö ja voimajohdot. Kun valtion maille on asennettu 178 voimalaa, niiden aiheuttama vähennys valtion metsien hiilinieluun on ollut alle prosentin.

Lue lisää: